Kulttuuritähdet on ajankohtainen kulttuurikritiikin sivusto.

Näillä sivustoilla arvostellaan ja esitellään tarjontaa kulttuurin monilta eri aloilta sekä päivitetään myös päivittäin uusimmat uutiset kulttuurista.

Kulttuuritähdet-sivuston antamien tähtien avulla selvität nopeasti ja helposti mm. mikä taidenäyttely on nähtävä, mikä uutuuskirja luettava, mikä teatteriesitys on koettava ja mitä ensi-iltaan tulevia elokuvia ei kannata jättää katsomatta.

Kulttuuritähdet-sivustot tuottaa ja toimittaa:

Freelance-toimittaja-valokuvaaja ja Suomen Arvostelijain Liiton jäsen
Marko Kilpilampi

Uusimmat arvostelut (luettavissa sivun yläpalkin kautta klikkaamalla)

TEATTERI:
Harmony Sisters (Teatteri Eurooppa Neljä)

TEATTERI: Jarkko Tamminen Show 2019 (Peacock-teatteri)

DVD-ELOKUVAT: Aquaman

DVD-ELOKUVAT: Rocketman

TEATTERI: Sapiens (Kansallisteatteri)

TEATTERI: Miitta elää! (Aleksanterin teatteri)

TEATTERI: Mielensäpahoittajan miniä (Aleksanterin teatteri)

TEATTERI: Lava-ammuntaa VI (Ryhmäteatteri)

TEATTERI: Mies, joka rakasti järjestystä (Helsingin Kaupunginteatteri)

TEATTERI:
Kaikki hienot jutut (Kansallisteatteri)

TEATTERI:
Pienet ketut (Helsingin Kaupunginteatteri)

TEATTERI:
Villahousuhäpeä (Teatteri Avoimet Ovet)

TEATTERI:
Kolmen kimppa (Helsingin Kaupunginteatteri)

ELOKUVA:
Kolme sekuntia

MUSIIKKI:
Fork Chapter I: The End (Svenska Teatern)

ELOKUVA:
Täydellinen joulu

ELOKUVA:
And Then We Danced

ELOKUVA:
Koirat eivät käytä housuja

TEATTERI:
Sirkus Finlandia 2019

ELOKUVA:
Maleficent 2: Pahan valtiatar

ELOKUVA:
Fingerpori

DVD-ELOKUVAT:
Sistersin veljekset

DVD-ELOKUVAT:
Budapestin auringonlasku

Yhteystiedot

Lehdistötiedotteet ja kutsut pyydetään
lähettämään sähköpostitse:

kulttuuritahdet@gmail.com

Muu materiaali ja arvostelukappaleet pyydetään lähettämään perinteisesti postitse osoitteeseen:

Kulttuuritähdet
Marko Kilpilampi
Arkadiankatu 8 C 19
00100 Helsinki

Kulttuuritähdet-sivusto ei vastaa tilaamatta lähetetyistä arvosteluista/jutuista tai lähetetyistä materiaaleista.


Copyright
© Kulttuuritähdet 2019

Runoilija Aila Meriluoto on kuollut

22.10.2019

Aiheeseen liittyvä kuva

Runoilija, kirjailija, suomentaja Aila Meriluoto on kuollut maanantaina 21. lokakuuta. Hän oli kuollessaan 95-vuotias. 

 
Aila Marjatta Meriluoto (vuodesta 1980 Meriluoto-Paakkanen; 10. tammikuuta 1924 Pieksämäki – 21. lokakuuta 2019 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja suomentaja.
 

Aila Meriluodon lapsuudenperheeseen kuuluivat vanhemmat, Pieksämäen yhteiskoulun rehtori, filosofian maisteri Kaarlo Meriluoto (ent. Willman) ja lehtori, filosofian maisteri Hilja o.s. Kerppola sekä vanhempi sisar Sirkka. Kaarlo Meriluodon serkku oli kirjailija Elvira Willman-Eloranta.

Kuvahaun tulos haulle aila meriluoto

Aila Meriluoto valmistui ylioppilaaksi Pieksämäen yhteiskoulusta vuonna 1943. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Lasimaalaus (1946) 22-vuotiaana. Teos sai kriitikkojen kiitokset ja oli myös kaupallinen menestys.

Se osui suoraan sodasta selvinneen sukupolven sydämeen ja oli yhtä aikaa illuusioton ja optimistinen, uhmakas ja suora. Siitä tuli kaikkien aikojen suosituimpia suomalaisia runokokoelmia, ja teoksesta on otettu tähän mennessä 14 painosta.

Lasimaalaus ja seuraava kokoelma Sairas tyttö tanssii (1952) ovat perinteistä runoutta, mitallista ja loppusoinnullista. Perinteinen on myös runojen naiskuva, ja Meriluoto joutuikin kantamaan unelmoivan runotytön imagoa vuosikausia vaikka vastusti sitä itse aktiivisesti.

Äänekkäimmin kokoelmaa ylisti aikansa merkittävin kirjallinen vaikuttaja, akateemikko V. A. Koskenniemi, joka myös rakastui itseään 40 vuotta nuorempaan Meriluotoon. Koskenniemen vaikutus haittasi Meriluodon uraa pitkään, sillä hänet leimattiin Koskenniemen suosikiksi.

Lisäksi uusia kokoelmia verrattiin Lasimaalaukseen. Hän koki kritiikissä olleen kaunaista suhtautumista hänen teoksiinsa ja persoonaansa. Modernismin läpilyönnin jälkeen syrjään joutuneen Koskenniemen palvonnasta oli haittaa.

Meriluoto solmi 1948 kirjailija Lauri Viidan kanssa avioliiton, joka kesti kahdeksan vuotta. Viidalle avioliitto oli toinen. Meriluoto ja Viita saivat neljä lasta, Ursulan, Petrin, Samulin ja Aijan.

Avioliitto oli myrskyisä, sillä Viita oli luonteeltaan hallitseva. Samassa perheessä ei tuntunut olevan tilaa kahdelle kirjailijalle. Meriluodolta ilmestyi avioliiton aikana Sairas tyttö tanssii -runokokoelman (1952) lisäksi lastenkirja Pommorommo (1956). Viita sairastui 1950-luvun alussa skitsofreniaan, mikä häiritsi sekä perhe-elämää että molempien luomistyötä.

Kuvahaun tulos haulle putoavia enkeleitä elokuva

Meriluodon ja Viidan taiteilija-avioliitosta on tehty myös dramatisointi, Heikki Kujanpään ohjaama näytelmä Putoavia enkeleitä. Kujanpää ohjasi myös samannimisen elokuvan, jonka ensi-ilta oli 5.12.2008. Elokuvassa Meriluotoa näyttelevät Elina Knihtilä ja Elena Leeve.

Meriluoto siirtyi 1970-luvulla tunnustukselliseen proosaan, mutta se ei saanut kriitikkojen hyväksyntää ennen kuin 1990-luvulla, jolloin vastaanotto oli suorastaan ylistävää.LK: aila meriluoto nuorenaLK: aila meriluoto nuorena

Avioeron jälkeen vuonna 1962 Meriluoto muutti neljän lapsensa kanssa Ruotsiin. Hän asui ensin Ruotsin Lapissa Nilivaarassa 1962–1964. Ruotsissa syntyi proosan ja käännösten lisäksi neljä runokokoelmaa.

Kahdessa ensimmäisessä, kokoelmassa Asumattomiin (1963) ja Tuoddaris (1965) siirtyminen toiseen kieli- ja kulttuuripiiriin ei vielä näy selvästi, ja niissä voimakkaimpia ovat Lapin luonnosta ammentavat runot. Ne ovat runokieleltään jo modernimpia kuin kaksi ensimmäistä kokoelmaa.

Jonkin ajan kuluttua Meriluoto tunsi näivettyvänsä pohjoisen yksinäisyydessä ja muutti etelämmäksi Enköpingiin, josta saattoi matkustaa Göteborgiin ja muihin suurempiin kaupunkeihin kirjallisiin tapahtumiin.

Meriluoto teki Ruotsissa asuessaan paljon käännöstöitä. Hän halusi kirjoittaa suomeksi, ettei menettäisi suomalaista identiteettiään. Todellinen syväsukellus ruotsin kieleen oli Nobel-kirjailija Harry Martinsonin Aniaran suomentaminen (1963).

Ruotsissa ollessaan Meriluoto kirjoitti ensimmäisen proosateoksensa Peter – Peter: Erään rakkauden asiapaperit, julkaisu myöhemmin nimellä Peter-Peter (1971). Se kuvaa kahden emigrantin, Ruotsissa asuvan suomalaisen Sannan ja balttilaisen Peterin kirjeenvaihdosta eroottiseksi suhteeksi muotoutuvaa yhteyttä ja sen päättymistä.

Romaani pohdiskelee yksin jäävän naisen epävarmuutta ja maahanmuuttajan asemaa Ruotsissa. Meriluodon myöhemmin ilmestynyt päiväkirjateos paljastaa, että romaanin päähenkilöiden esikuvina ovat hän itse ja kirjailija-lääkäri Mart Sarneti. Meriluodon mukaan romaani oli pakon synnyttämää kamppailua eroon Mart-suhteesta. Teoksen pohjalta Matti Kassila on ohjannut elokuvan Haluan rakastaa Peter (1972).

Kuvahaun tulos haulle Lauri Viita, legenda jo eläessään

Meriluoto palasi Suomeen vuonna 1974 ja hän kirjoitti WSOY:n pyynnöstä Viidan elämäkerran Lauri Viita, legenda jo eläessään. Meriluoto määrittelee entisen miehensä: ”Lauri Viita ei ollut kirjailija, hän oli luonnonmullistus.” Vuonna 1977 ilmestyi romaani Kotimaa kuin mies.

Suomeen paluun jälkeen 1970–1980-luvuilla Meriluodon runokieli vapautui, ja hän alkoi käyttää runoissaan puhekieltä. Runokokoelmat Varokaa putoavia enkeleitä (1977), Talvikaupunki (1980) ja Ruusujen sota (1988) sisältävät runsaasti taaksepäin katsovia runoja, joita on suuri kiusaus lukea omaelämäkerrallisina. Meriluodon päiväkirjat ja runoteokset limittyvät toisiinsa ja tulkitsevat toinen toisiaan.

Vuonna 1986 ilmestyi Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, jossa Meriluoto kuvaa runoilijaminänsä kehitystä ja elämänkokemusten heijastumista runoissa. Myöhemmin 1996 julkaistiin toinen päiväkirjakokoelma Vaarallista kokea.

Päiväkirja vuosilta 1953–1975, jossa Meriluoto tietoisesti tekee yksityiselämänsä julkiseksi. Vuonna 2010 julkaistiin Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004. Päiväkirjat ovat dokumentteja naiseudesta ja kirjoittamisesta, ja ne ovat tekstiltään kaunista ja suorasukaista proosaa.

Vuonna 2001 ilmestyi muistelmateos Mekko meni taululle, joka kertoo Meriluodon lapsuudesta Pieksämäellä, perheestä, varhaisista eroottisista unelmista ja kirjallisista vaikutteista. Kirja kuvaa myös hänen sodanaikaisia kokemuksiaan opiskelijatyttönä Helsingin pommituksissa.

Aila Meriluoto asui viimeksi Helsingissä. Hän avioitui vuonna 1979 kansantaloustieteilijä, professori Jouko Paakkasen (1928–2004) kanssa. Meriluodon viimeiset runokokoelmat olivat Kimeä metsä (2002), Miehen muotoinen aukko (2005) ja Tämä täyteys, tämä paino (2011).

Meriluoto seurasi runouden kentän muutoksia valppaasti eikä tyytynyt toistamaan joskus taannoin menestyksen tuonutta kaavaa. Yli puolen vuosisadan läpäisevän runotuotannon lisäksi Aila Meriluoto kirjoitti proosaa, romaaneja ja lastenkirjoja, kaikki runoilijan otteella. Hän teki myös merkittävän palveluksen suomalaiselle kirjallisuudelle suomentaessaan mm. Martinsonia, Rilkea ja Goetheä.

Runokokoelmia

  • Nuoret runoilijat 1943, WSOY 1943. Sisältää runoja seuraavilta kirjoittajilta: Kalervo Hortamo, Hilkka-Helinä Hyvärinen, Veikko Kolula, Lauri Lamminmäki, Elisabet Laurila, Aila Meriluoto, Yrjö Oinonen ja Kerttu Rukala.
  • Lasimaalaus, WSOY 1946
  • Sairas tyttö tanssii, WSOY 1952
  • Pahat unet, WSOY 1958
  • Portaat, WSOY 1961
  • Asumattomiin, WSOY 1963
  • Tuoddaris, WSOY 1965
  • Silmämitta, WSOY 1969
  • Elämästä, WSOY 1972
  • Varokaa putoilevia enkeleitä, WSOY 1977
  • Talvikaupunki, WSOY 1980
  • Ruusujen sota, WSOY 1988
  • Kimeä metsä, WSOY 2002
  • Kootut runot, WSOY 2004
  • Miehen muotoinen aukko, WSOY 2005
  • Tämä täyteys, tämä paino, WSOY 2011

Elämäkerrallisia teoksia

  • Lauri Viita, legenda jo eläessään, WSOY 1974
  • Lasimaalauksen läpi. Päiväkirja vuosilta 1944–47, WSOY 1986
  • Vaarallista kokea. Päiväkirja vuosilta 1953–1975, WSOY 1996
  • Mekko meni taululle, WSOY 2001
  • Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975–2004, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2010. Toim. Anna-Liisa Haavikko.

Romaaneja

  • Peter-Peter : Erään rakkauden asiapaperit, myöhemmin nimellä Peter-Peter, WSOY 1971
  • Kotimaa kuin mies, WSOY 1977
  • Sisar vesi, veli tuli, WSOY 1979

Lasten- ja nuortenkirjoja

  • Pommorommo, WSOY 1956
  • Ateljee Katariina, WSOY 1965
  • Meidän linna, WSOY 1968
  • Vihreä tukka. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11368-9.

Palkinnot ja tunnustukset

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1947, 1953 ja 1959
  • Kalevi Jäntin palkinto 1947
  • F. E. Sillanpää -palkinto 1958
  • V. A. Koskenniemi -palkinto 1960
  • Pro Finlandia -mitali 1962
  • Valtion kirjallisuuspalkinto kääntäjälle 1975
  • Valtion taiteilijaeläke 1986
  • Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1998
  • Savonia-kirjallisuuspalkinto 2002
  • Yleisradion Tanssiva karhu -palkinto 2002
  • Aleksis Kiven palkinto 2002
(Teksti © Wikipedia)

29.01.2020Uudistunut Savoy kunnioittaa Aino ja Alvar Aallon visiota
29.01.2020Tässä ovat Uuden Musiikin Kilpailun finalistit
29.01.2020Venla-palkitun Muumilaakson uudet jaksot ennakkonäytökseen Finnkinon teattereihin 2. helmikuuta
29.01.2020Helene oli viime viikonlopun katsotuin elokuva
26.01.2020Useita Ylen tv-ohjelmia miljoonakastiin vuonna 2019
26.01.2020Tv-katselun tilastokärki uusiksi: Suomi-Kanada-jääkiekkofinaali vuoden katsotuin
26.01.2020Hannele Lauri pääroolissa Johanna Vuoksenmaan uudessa elokuvassa
26.01.2020Harmony Sisters - TEATTERIARVOSTELU
24.01.2020Jouluradio Suomen neljänneksi kuunnelluin kanava
24.01.2020WSOY:llä kasvun vuosi 2019

Siirry arkistoon »