Uusi tietokirja Sota kaunokirjallisuudessa kuvaa ainutlaatuisesti sotakertomusten historiaa

- ”Jos tällä kirjalla on jokin sanoma tai tarkoitus, niin ehkäpä sen osoittaminen, että sodasta on kirjoitettu monella muullakin tapaa kuin sankaruuden ja kansallisen kunnian todisteena”, FT, kirjailija Markku Soikkeli sanoo uutuusteoksestaan Sota kaunokirjallisuudessa.

Vastaavaa kirjaa, jossa esiteltäisiin sotakertomusten historia antiikista atomisotiin, ei ole aiemmin julkaistu suomeksi.

- ”Itseasiassa, en ole löytänyt vastaavaa millään kielellä. Yksittäisten kielialueiden sotakirjallisuudesta löytyy tietysti yleisesityksiä, niin kuin Suomesta Juhani Niemen teos Viime sotien kirjat (1988), mutta maailmansotien osaltakin historiikit tapaavat olla artikkelikokoelmia.”

Soikkelin historiikki painottuu länsimaiseen kirjallisuuteen ja isojen kielialueiden (englanti, saksa, ranska, venäjä) klassikoihin.

Kirjassa esitellään perusteellisesti sitä, miten sotatoimia on estetisoitu eri aikoina ja miten sodan todellisuuden tavoittaminen on ylipäänsä mahdollista kirjallisin keinoin.

Kirjassa eniten tilaa saavat maailmansotia käsittelevät romaanit, mutta niistäkin löytyy useita niin sanottuja unohdettuja klassikoita, esimerkiksi Gert Ledigin itärintamakuvaus Stalinin urut (1955) ja Vasili Grossmanin tolstoimaisen komea Elämä ja kohtalo (1980). Antiikin sotaklassikoiden esittely toimii jo sellaisenaan yleissivistyksenä.

Soikkelin kirja on ollut tekeillä jo vuodesta 2017.

- ”On ikävä sattuma, että sen aihe, sodan estetisointi, on vuosi vuodelta ajankohtaisempi. Oma motivaationi aiheeseen on tosin pidempi, yhtäältä sukupuolentutkijana, toisaalta genretutkijana. Olen aiemmin tehnyt vastaavista lajiperinteen historiikkeja rakkauskertomuksista ja tieteiskirjallisuudesta samoin kuin elokuvalajeista. Ne eivät tosin olleet lähellekään niin perusteellisia kuin Sota kaunokirjallisuudessa.”

Kirja sopii niin kirjallisuuden harrastajille kuin sodan kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Yleisteoksena se sopii kenelle tahansa, joka sotauutisia seurattuaan kiinnostuu, miten asenteet sodankäyntiin ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa ja miten tämä tulee esille kaunokirjallisuudessa.

Teos on jaettu epookkien mukaan siten, että kirjallisuushistorialliset katsaukset ovat luettavissa myös ensyklopedisesti, sotakohtaisesti.

- ”Epookkien yhteydessä taustoitan lyhyesti sota- ja kirjallisuushistoriaa, jotta lukija saisi käsityksen, millainen tietty sota on ollut luonteeltaan ja miten ajanjakson kirjallisuus on siihen reagoinut.”