Tietokirja kahden nuoren sotilaan ja kahden pikkulotan kokemuksista

Sotien jälkeinen ilmapiiri oli sellainen, että oli parempi, ettei puhunut sotakoke-muksista. Pikkulottien, myöhemmin lottatyttöjen, samoin kuin suojeluskunta-poikien, myöhemmin sotilaspoikien asiat unohtuivat. Niiden annettiin unohtua. Sotien aikana arvostusta oli ollut.

Lasten, nuorten ja naisten kotirintamalla tekemä sotatyö on saanut yleistä huomiota ja tunnustusta vasta lähinnä 1990-luvulta lähtien. Tutkija Sari Näreen mukaan nuorten ja lasten sota-aikana tekemän työn merkitystä on ilman muuta vähätelty ja vielä niin, että tyttöjen tekemänä sitä on vähätelty enemmän kuin poikien tekemänä.

Pentti Akkasen (synt. 1925) sotapalvelus alkoi huhtikuussa 1943, 18-vuotiaana. Edessä oli viestikoulutus Hyvinkäällä. Pentti palveli jatkosodassa ”Ilvesdivisioonassa”, jalkaväki-rykmentti 23:n radistina Syvärillä. Lapin sodassa hän oli mukana jälkitiedustelupartion radioryhmässä. Sen jälkeen, ikäluokan 1925-syntyneiden tavoin, Pentin oli jäätävä varusmiespalvelukseen.

Jaakko Pekkanen (synt. 1929) on harvinaisen nuori nk. ”tammenlehvämies”, suojelus-kuntapoika ja Kannaksen evakko. Hän palveli jatkosodan aikana, 13-vuotiaana, Päämajan pääintendentin, eversti, sittemmin kenraalimajuri Verner Gustafssonin lähettinä Sairilan kartanossa, Mikkelin maalaiskunnassa. Myöhemmin Jaakko palveli linnoitusrakennus-pataljoona 501:n lähettinä kotipitäjässään Raudussa.

Irma Rautio o.s. Hämäläinen (synt. 1929), kuului jatkosodan aikana Mikkelin pitäjän Lotta Svärd Hiirolan kyläosaston pikkulottiin. Hän oli tuolloin noin 12-vuotias. Irma kävi pikkulottien kerhossa ja työilloissa ja oli vuorollaan apuna Mikkelin lottakioskissa ja sankarihautajaisissa. Isä, tykkimies Albin Hämäläinen, oli rintamalla ja äiti-Hanna hoiti pientilaa, kuutta lasta ja appivanhempia. Aarne-veli oli suojeluskunnan poikaosastossa.

Aino Hartikainen o.s. Markkanen (1932–2026) lähti mukaan A. Ahlströmin Varkauden tehtaan lottien pikkulottatoimintaan, kun pikkulotaksi pääsi, eli 8-vuotiaana, vuonna 1940. Aino kävi työilloissa, joissa muun muassa neulottiin, askarreltiin ja käärittiin paketteja tuntemattomille sotilaille. Ainon Hilda-äiti oli leski, kuuden lapsen äiti, joka teki vuorotyötä tehtaassa. Pikkulotat / lottatytöt, seurasivat lottatehtäviin usein äitejään ja isosiskojaan. Tämän kirjan pikkulotat olivat perheittensä ainoita lottia. Kiinnostava tieto on myös se, kun Aino kertoi ukkinsa pelastuneen nk. ”Huruslahden arpajaisista” helmikuussa 1918.

Jaana Laamanen on muistitiedosta kiinnostunut tutkija. Tämä kirja on maitolaiturimaisteriksikin kutsutun kansatieteilijän yhdeksäs tietokirja.