Kaksi uutta tietokirjaa avaavat näkymiä historiallisiin naisiin kirjallisuudessa ja telkien takana

Siltalan kaksi uutta tietokirjaa avaavat näkymiä historiallisiin naisiin kirjallisuudessa ja telkien takana. Anna-Liisa Haavikon kirjoittama elämäkerta kuvaa Hilja Valtosen rohkeaa uraa viihdekirjailijana, joka haastoi aikansa naiskäsityksiä. Johanna Annolan teos Raitahameessa puolestaan kuvaa naisvankien arkea 1800-luvun Suomessa. 

Hilja Valtonen - suffragetti ja painosten herratar on kertomus rohkeudesta, suosiosta ja sitkeästä omanarvontunnosta. Se on tarina kirjailijasta, joka oli yhtä aikaa rakastettu ja aliarvioitu - ja siksi yhä ajankohtainen.

Hilja Valtonen oli kansakoulunopettaja sekä tarkkanäköinen ajankuvaaja ja huumorin mestari. Valtonen ravisteli aikansa käsityksiä naisen paikasta niin työssä kuin avioliitossakin. Hänen sankarittarensa ovat moderneja, nopeaälyisiä ja omapäisiä - aivan kuten tekijänsä.

Yleisö rakasti, kriitikot epäröivät - naisille suunnattua viihdettä ei pidetty oikeana kirjallisuutena. Silti Valtonen rakensi uran, joka kesti vuosikymmeniä ja on puhutellut monia sukupolvia. Hänen teostensa pohjalta syntyi yhdeksän elokuvaa, joista ensimmäinen, Vaimoke, loi suomalaisen naiskomedian perinteen.

Anna-Liisa Haavikko (s. 1960) on vapaa toimittaja. Hän on toimittanut ja kirjoittanut useita kirjoja kuten Aila Meriluodon päiväkirjoihin syventyvän teoksen Tältä kohtaa: päiväkirja vuosilta 1975–2004 (2010) sekä Marja-Liisa Vartion kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin perustuvan teoksen Nuoruuden kolmas näytös (1995). Vuonna 2021 häneltä julkaistiin kirjailija Kaari Utrion elämäkerta Kaari - Kaari Utrion elämä.

Raitahameessa vie lukijan 1800-luvun naisvankiloiden suljettuun maailmaan. Kirja kertoo rikoksesta ja rangaistuksesta, mutta ennen kaikkea arjesta telkien takana.

Millaista työtä vangit tekivät, mitä tapahtui vankilan koulussa ja sairastuvalla, miten naiset toteuttivat äitiyttään ja millaisia muita ihmissuhteita he solmivat?

Vankien tarinat avaavat erilaisen, hätkähdyttävän näkymän menneisyyden Suomeen ja naisten mahdollisuuksiin rakentaa elämäänsä.

Johanna Annola on filosofian tohtori ja yhteiskuntahistorian dosentti, joka on kirjoittanut syrjäytymisestä, perheistä ja sosiaalisesta liikkuvuudesta 1800-luvun Suomessa. Annola on myös kirjoittanut kiitetyt 1800-luvulle sijoittuvat historialliset romaanit Valkenee kaukainen ranta (2024) ja Langenneiden naisten talo (2026).