Säveltäjä, taiteen akateemikko Kaija Saariaho on kuollut

Säveltäjä, taiteen akateemikko Kaija Saariaho on kuollut. Hän oli menehtyessään 70-vuotias.

Saariaho menehtyi perjantaina  2. kesäkuuta aamulla rauhallisesti kotonaan Pariisissa. Hänen perheensä vahvisti asian Facebookissa ja tiedotteessaan.

Säveltäjä oli saanut vakavan diagnoosin helmikuussa 2021. Hänellä todettiin aggressiivinen glioblastooma, joka on pahanlaatuinen aivokasvain. Perhe kertoo tiedotteessaan, etteivät kasvaimet vaikuttaneet hänen kognitiivisiin toimintoihinsa ennen sairauden viimeistä vaihetta.

Saariaho oli Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä ja merkittävimpiä säveltäjiä.

Kaija Anneli Saariaho (o.s. Laakkonen; s. 14. lokakuuta 1952 Helsinki – 2. kesäkuuta 2023 Pariisi) oli tunnetuimpia suomalaisia nykysäveltäjiä. Hän sävelsi paljon vokaalimusiikkia, neljä oopperaa, kamarimusiikkia ja suuria teoksia sinfoniaorkesterille.

Saariaho käytti useissa teoksissaan elektronisesti tuotettuja tai muokattuja ääniä perinteisten instrumenttien rinnalla. Hän sai useita merkittäviä musiikkipalkintoja. Saariaho asui Pariisissa vuodesta 1984.

Kuva © Kaija Saariahon perhealbumi

Kaija Saariaho, omaa sukua Laakkonen, kasvoi ja kävi koulua Helsingissä. Hänen isänsä oli sittemmin teollisuusneuvoksen arvonimen saanut toimitusjohtaja Launo Laakkonen.

Kaija soitti viulua, kitaraa ja pianoa ja kävi muutaman vuoden Itä-Helsingin musiikkiopistoa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi steinerkoulusta.

Ensimmäisinä opiskeluvuosinaan Saariaho opiskeli yhtaikaa graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa, pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa ja musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi Sibelius-Akatemiaan.

Saariaho opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Paavo Heinisen johdolla vuosina 1976–1980. Sen jälkeen Saariaho on opiskellut muun muassa Freiburgissa Saksassa Brian Ferneyhough’n ja Klaus Huberin johdolla (sävellysdiplomi vuonna 1982) sekä IRCAM-instituutissa Ranskassa.

Kuva © Kaija Saariahon perhealbumi

Saariaho kuuluu niin sanottuun suomalaisten modernistien kolmanteen sukupolveen. Tämän sukupolven töissä tekstuurimusiikki on jo korvannut eurooppalaisen modernismin äärimuodon, sarjallisuuden. Saariaho oli opiskelijaystäviensä kanssa perustamassa Korvat auki -yhdistystä, jonka tarkoitus oli tehdä tunnetuksi ja kehittää tätä nykymusiikkia Suomessa. 

Yhdistyksen jäseniin kuului Saariahon lisäksi muun muassa Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen ja Esa-Pekka Salonen. Saariaho toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1970–1980-lukujen taitteessa.

Korvat auki -yhdistyksen piirissä esiintyi kärkästä arvostelua oopperalaitosta kohtaan, jota pidettiin luutuneena ja vanhanaikaisena taidemuotona. Yhdistyksen piirissä syntyi alun perin halventavaksi tarkoitettu ilmaus ”karvalakkiooppera”, jolla viitattiin Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten ja Aulis Sallisen Punaisen viivan perinteiseen sävelkieleen ja aihevalintoihin. 

Saariaho ilmoitti vuonna 1982 Synkooppi-lehden haastattelussa, ettei koskaan tule säveltämään oopperaa tai sinfoniaa.

Saariaho on asunut Pariisissa vuodesta 1984 mutta poistunut sieltä pitkille säveltäjävierailuille Japaniin (Kioto 1993) ja Yhdysvaltoihin (San Diego 1988–1989) sekä Suomeen Sibelius-Akatemian vierailevaksi professoriksi 1997–1998.

Saariahon ensimmäinen ooppera Kaukainen rakkaus kantaesitettiin Salzburgissa Itävallassa vuonna 2000. The New York Times kuvaili teosta ”runolliseksi mestariteokseksi”, ja sekä se että BBC Music Magazine arvioivat tämän oopperan olevan paras uusi teos vuonna 2000.

 Vuonna 2003 säveltäjä sai oopperallaan Grawemeyer-palkinnon, 200 000 Yhdysvaltain dollaria. Ooppera sai Suomen ensi-iltansa syyskuussa 2004 Kansallisoopperassa.

Saariahon toinen ooppera Adriana Mater kantaesitettiin Pariisissa maaliskuussa 2006. Ooppera sijoittuu nimeämättömään sotaa käyvään maahan, jota voidaan pitää jonain Balkanin maana Jugoslavian hajoamissotien aikaan.

Kolmas ooppera Émilie kantaesitettiin Lyonissa maaliskuussa 2010 ja sai Suomen ensi-iltansa huhtikuussa 2015 Kansallisoopperassa. Oopperan nimihenkilö on ranskalainen markiisitar Émilie du Châtelet.  Se on kirjoitettu Karita Mattilalle. Kaikkien kolmen oopperan libretisti on Amin Maalouf.

Neljäs ooppera Only The Sound Remains perustuu kahteen japanilaiseen Nō-näytelmään.Se esitettiin Alankomaiden kansallisoopperan 50-vuotisjuhlilla 2016.

Kuva © Toni Härkönen

Saariahon viides ooppera Innocence perustuu Sofi Oksasen librettoon. Oopperassa on viisi näytöstä, ja siinä lauletaan useilla kielillä. Teos sai kantaesityksensä Aix-en-Provencessa kesällä 2021, ja se esitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuonna 2022.

Kuva © Yle

Saariaho oli naimisissa ranskalaisen säveltäjän Jean-Baptiste Barrièren kanssa. Barrière on toteuttanut visuaalisen ilmeen moniin Saariahon teosten esityksiin. Perhe, johon kuuluvat myös lapset Aliisa ja Aleksi, asuu Pariisissa. 

Saariahon poika Aleksi Barrière on ohjaaja ja musiikkiteatteriryhmän perustaja, kääntäjä ja dramaturgi. Tytär Aliisa Neige Barrière on viulisti ja kapellimestari, joka aloitti opintonsa Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla 2019.

(Teksti ©  Wikipedia)