TEATTERI

Kuva © Stefan Bremer

Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset esittää kuvitellun tapahtumasarjan Suomen Kansallisteatterin nykyisen rakennuksen avajaisiin mahdollisesti liittyneistä tapahtumista vuonna 1902. Ei kuitenkaan niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Tarinassa tavataan hyvin tunnettuja, todellisia historian henkilöitä, joiden luonne, asenteet, taidemaku, ihmissuhteet, henkilökohtaiset verkostot tai jopa mieltymys omenoiden rouskuttelemiseen ovat hyvin dokumentoituneet teatterihistorian tutkimuksiin.

Puumalaisen ja Suutelan tutkimuskirjallisuudesta inspiroitunut mutta fantasian siivin lentävä näyttämöteos kohdistaa valokeilan niin arkkidiiva Ida Aalbergiin ja näyttelijä-pedagogi Kaarola Avellaniin kuin myös jokapaikanhöylä Jalmari Finneen ja vapaaherra Sebastian Gripenbergiin. Erityisen puheenvuoron saa taustalle jättäytynyt, mutta vaikuttajana olennainen Emilie Bergbom.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Rooleissa nähdään Kristiina Halttu, Maria Kuusiluoma, Linnea Leino, Petri Liski, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen, Carl-Kristian Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Juha Varis. Muusikkona lavalla Joakim Berghäll.

Kuva © Stefan Bremer

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Juha Varis, Sari Puumalainen, Carl-Kristian Rundman, Harri Nousiainen, Paula Siimes ja Kristiina Halttu tekevät loistavat roolityöt)

+ huikea lavastus ja puvustus, valo- ja äänisuunnittelu, Osku Heiskasen upeat koreografiat sekä näytelmän upeat musiikki- ja lauluosuudet)

+ erinomainen näytelmä Kansallisteatterin alkutaipaleesta ja suomenkielisen teatterin historiasta (näytelmä on hämmentävän ajankohtainen - nykyinen tilanne ja kulttuurin arvostaminen sekä hallituksen leikkaukset tuotiin esille hienovaraisesti eikä liian syyttelevästi saatikka osoittelevasti - esitys itsessään teki sen selväksi omalta osaltaan)

Miinukset:

- esityksen lyhyt kesto (vuoden 1902 huhtikuun tapahtumissa ja tunnelmissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 12. marraskuuta 2025 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.

Liput 21 - 58 € täältä

Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri

Marjo Niemen kirjoittamassa näytelmässä on tarkkoja havaintoja luokkanoususta, ajan syklisyydestä ja ihmisen muistista.  Anna Jaanisoon ohjaama esitys jatkaa Ryhmäteatterin tarinavetoisten draamojen perinnettä.  Se saattaa olla ihminen  on yllättävä sekoitus perinteistä puheteatteria ja elävää musiikkia.

Rooleissa nähdään Minna Suuronen, Robin Svartström, Annimaria Fabritius, Anssi Niemi ja Laura Rämä.

(Teksti © Ryhmäteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Minna Suuronen, Robin Svartström ja Anssi Niemi tekevät hyvät roolityöt)

+ lavastus ja puvustus

Miinukset:

- ei tuttua ja taattua Ryhmäteatteri-laatua (kokonaisuutena outo ja rikkinäinen - enemmän tragediaa kuin komediaa)

- ohjaus ja dramaturgia olisi kaivannut vielä työstämistä

- esityksen omituinen musiikki ja lauluosuudet sekä äänimaailman tekeminen näyttämön edessä häiritsi näytelmän seuraamista liikaa

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Se saattaa olla ihminen Ryhmäteatterissa 26. huhtikuuta 2025 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.

Liput 24 - 44 € täältä

Lemminkäisen äiti

Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri

Lemminkäisen äiti on näytelmä ihmisistä, jotka pakenevat. Kuka sotaa, kuka kodin mykkää ilmapiiriä, kuka tulevaisuuden synkkiä näkymiä, kuka omaa riittämättömyyden tunnettaan tai kuoleman hipaisua.

Näytelmä kertoo myös heistä, jotka eivät pakovauhdissa enää pysy. Heistä, jotka tekonivelistä ja ihoa nuorentavista voiteista huolimatta, kummallista kyllä, vanhenevat ja kuolevat.

Heistä, jotka menivät rikki liian suurten vaatimusten paineesta tai sodan sirpaleista jo aivan liian nuorina. Heistä jotka vielä juoksevat mutta eivät enää voi olla kuulematta oman sisimpänsä kuiskauksia.

Lemminkäisen äiti on tragikoominen triptyykki, joka ensin irvailee arkisen ahdinkomme kustannuksella häpeämättömästi ja sitten pakottaa pysähtymään ja kysymään kysymykset, jotka mieluummin hukuttaisimme lempparisarjan uuteen tuotantokauteen.

Pysähtyminen on kivuliasta. Erityisesti jos pysäyttää täydestä vauhdista päin seinää. Joskus muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

(Teksti © Ryhmäteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Minna Suuronen äitinä, Santtu Karvonen isänä ja Juha Kukkonen pariterapeuttina - etäyhteyden välityksellä tottakai - tekevät huikeat roolityöt)

+ huikea kolmiosainen triptyykki-lavastus, äänimaailma ja valosuunnittelu, ohjaus sekä hieno käsiohjelma

+ vaikuttava ja koskettava tragikoominen näytelmä, jossa on samaistumispintaa jokaiselle katsojalle

Miinukset:

- Kalevalan ja Lemminkäisen äidin tarina ja isoäidin lausumat loitsut jäävät irrallisiksi

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Lemminkäisen äiti Ryhmäteatterissa 14. joulukuuta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.

Liput 23 - 40 € täältä

Forever Young

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Eletään tulevaisuutta, muutama vuosikymmen nykypäivästä eteenpäin. Arena-näyttämö on muutettu vanhainkodiksi, jossa Kaupunginteatterin näyttelijät viettävät päiviään tiukan hoitajan tarkkailussa. Kun hoitajan silmä välttää, heräävät harmaat ramppipantterit henkiin muistelemaan menneitä.

Heillä riittää muisteltavaa, sillä kukin on jo 90-vuotispäivänsä viettänyt. Millaista elämä on nyt, kun päivät täyttyvät olemisesta? Muutummeko me vanhoiksi, kun täytämme riittävän paljon vuosia? Vai pysymmekö sittenkin ja loppujen lopuksi aina samanlaisina – ikuisesti nuorina?

Forever Young on kuin vanhainkodin Vain elämää, jossa jokainen näyttelijä on vuorollaan päivän artisti. Musiikkikomedia rakentuu 80- ja 90-luvun hittikappaleiden ympärille.

Musiikkikomediassa esiintyvät Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Martti Manninen, Sanna-June Hyde, Leenamari Unho ja Mikko Vihma sekä pianisti Tuomas Kesälä.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ näytelmän huumori, lavastus ja puvustus

+ hyvät näyttelijäsuoritukset ja ammattitaitoiset lauluosuudet (erityisesti Mikko Vihma pössyttelevänä eläkeläisrokkarina esittää Sekaisin Mombasasta -potpurin huikealla ammattitaidolla)

Miinukset:

- kappalevalinnat yllättävät, eivätkä valitettavasti positiivisesti ja joidenkin suomalaisten kappaleiden valinnat ihmetyttävät erityisesti

- runo- ja Shakespeare-osuudet

- käsikirjoitus ja ohjaus olisi vaatinut enemmän työstämistä

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Forever Young Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 16. joulukuuta 2024 saakka.

Kesto noin 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 23- 46 € täältä

Esitystä ei suositella alle 9-vuotiaille.

Juha Jokelan, Kaisa Helan, Ria Katajan ja Eeva Soivion yhdessä käsikirjoittama Eerika Rantasen tähänastinen elämä sai Helsingin ensi-iltansa Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 6. syyskuuta.

Jokelan ohjaama esitys sukeltaa jokaiselle tuttuun nuoruuden ajanjaksoon, jossa elämä on yhtä aikaa ihanaa ja kivuliasta. Helan, Katajan ja Soivion lisäksi näyttämöllä nähdään muusikko Mila Laine.

Eerika Rantasen tähänastinen elämä on Jyväskylän Kaupunginteatterin, Tampereen Teatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotanto, joka kantaesitettiin Jyväskylässä maaliskuussa 2024.

Neljäkymmentäviisivuotiaalla Eerikalla on kaikki hyvin, mutta elämä ei ole aina kohdellut häntä silkkihansikkain. Hoitajaopintojen kivikkoiset sairaalaharjoittelut, isän alkoholismin pitkä varjo, sydämen ympäri muljauttava rakastuminen, seksikokemukset, ystävyyssuhteet – kaikki ne välillä ottivat enemmän kuin antoivat. Matka aikuisuuteen oli täynnä oman paikan etsintää, kivuliasta kasvamista ja ihanaa heittäytymistä elämän syliin.

Eerika Rantanen on fiktiivinen hahmo, mutta hänen tarinaansa on kirjoitettu mukaan Helan, Katajan ja Soivion omia nuoruuden kokemuksia. Yhteisen kirjoitusprosessin tuloksena syntyi Eerika Rantanen, jonka tarina on täynnä häkellyttävän tunnistettavia kokemuksia ja tilanteita.

Kaikki aikuiseksi kasvaneet muistavat, miltä tuntui pyristellä alakynnessä ja hymyillä pala kurkussa. Mutta moni muistaa myös sen lämpimän läikähdyksen, kun jokin vihdoin onnistui ja pala palalta alkoi saada omaa elämäänsä haltuun.

Eerika Rantasen tähänastinen elämä alun perin kirjoitettu kuunnelmasarjaksi, jonka ensimmäinen kausi ilmestyi Ylellä vuonna 2022 ja toinen kausi julkaistiin maaliskuussa 2024.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ huikea näyttelijätyö koko kolmikolta (Ria Kataja on erityisen hurmaava Eerikana, mutta erinomaisia ovat omissa pienemmissä rooleissaan myöskin Kaisa Hela ja Eeva Soivio)

+ ohjaus, näytelmän musta huumori ja tavallisuus, johon katsojan on helppo samaistua

+ hieno esimerkki kuinka alunperin kuunnelmaksi tehty teos tuodaan onnistuneesti teatterin näyttämölle

Miinukset:

- dramaturgia (melko pitkästä kestostaan huolimatta näyttämöllä ehdittään käymään Eerikan elämää vasta kaksikymppiseen saakka)

- lavastus liian pelkistettyä

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Eerika Rantasen tähänastinen elämä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 12. lokakuutta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.

Liput 22 - 45 € täältä

Matilda-musikaali on maaginen kertomus tytöstä, jolla on vilkas mielikuvitus ja yliluonnollisia kykyjä. Matilda mullistaa aikuisten maailman kieltäytymällä hyväksymästä päällepäsmäröintiä ja välinpitämättömyyttä.

Hän rakastaa kirjojen lukemista ja koulunkäyntiä, mutta itsekeskeiset vanhemmat ja tyrannimainen rehtori pitävät häntä pelkkänä kiusankappaleena. Matildalla on kuitenkin yksi aikuinen, joka näkee, ettei hän ole kuten kaikki muut lapset, nimittäin viisas ja lempeä opettaja Miss Honey.

Matilda on yksi maailman rakastetuimpia koko perheen musikaaleja. Se on voittanut 100 kansainvälistä palkintoa, joista 24 on parhaan musikaalin palkintoja. Matilda niittää menestystä ympäri maailmaa.

Kaikki alkoi vuonna 2010, kun The Royal Shakespeare Company toi Matilda the Musicalin näyttämölle Lontoossa. Musikaali perustuu Roald Dahlin (Jali ja suklaatehdas, Kuka pelkää noitia) kirjoittamaan lastenkirjaan. Sen on käsikirjoittanut Dennis Kelly, ja alkuperäismusiikista vastaa Tim Minchin.

Esitys on täynnä elämää, energisiä tanssinumeroita ja mukaansatempaavaa musiikkia. Puolet näyttelijöistä on lapsia, jotka ovat valmistautuneet vuoden mittaisessa Matilda-teatterikoulussa antamaan kaikkensa vaativissa rooleissa. Musikaali on kunnianosoitus kielelle, lukemiselle ja vahvuudelle asettua puolustamaan sitä, mihin uskoo.

(Teksti © Svenska Teatern)

Plussat:

+ huikea ja viihdyttävä kansainvälisen tason musikaali, jossa ns. "lapsikorttia" ei käytetä väärin, vaan lapset ovat yhtä luontevia sekä ammattitaitoisia kuin aikuisetkin näyttelijät (Svenska teatterin musikaalituotannot ovat olleet kerta toisensa jälkeen onnistuneita ja niihin tehdyt suuret panostukset näkyvät lavalla kaikin puolin)

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (aikuisista hurmaavimmat roolit tekevät Riko Eklundh Miss Truckchbullina, Simon Häger Mr Warmwoodina ja Jack Johansson Rudolphona)

+ huikea lavastus, puvustus, koreografiat, musiikin monipuolisuus ja uskomattoman hyvältä kuullostava 10-henkinen orkesteri

Miinukset:

- musikaalin kesto (lähes 3 tuntinen esitys on varsinkin nuoremmille katsojille liikaa)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Matilda Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 16. toukokuuta 2025 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 28 - 88 € täältä

Esitys tekstitetään suomeksi mobiilisovelluksella.

Esitystä suositellaan yli 6-vuotiaille.

Nainen – aina parhaassa iässä ylistää naista, muttei unohda miestä. Se juhlii elämää naisena ja naisen ympärillä, ja tekee sen pulputen ilonpitoa, nostalgiaa, svengiä, tanssia ja vauhdin hurmaa.

Lavalla nähdään yllätyksellinen, kepeä, toiveikas, iloa kupliva ja elämänonnea sykkivä ilta, joka soi upeasti ja nostattaa suuria tunteita.

Esityksen on ohjannut Merja Larivaara, joka vastaa myös sen visuaalisesta suunnittelusta sekä käsikirjoituksesta yhdessä Satu Rasilan ja Pasi Lampelan kanssa. Uusien laulujen sanat ja laulujen suomennokset ovat Kari-Pekka Toivosen käsialaa.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Ilkka Saatamoinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Plussat:

+ huikea Kaihon karavaani-orkesteri

+ Merja Larivaaran karisma ja läsnäolo omana itsenään (upeat tulkinnat erityisesti Vaya Con Diosin kappaleessa I Don't Want To Know (Sä sanoit sen jo) sekä huikeassa Solidao- fadokappaleessa)

+ viihdyttävä musiikkiviihdeilta syksyn pimeneviin iltoihin, jossa miespuolinenkaan katsoja ei tunne oloaan ulkopuoliseksi

Miinukset:

- Aino Seppo, Leenamari Unho ja Mikko Virtanen ovat hyviä näyttelijöitä, laulajina ei niinkään karismaattiseen Merja Larivaaraan verrattuna

- kokonaisuutena hieman rikkinäinen (osa kohtauksista todella hyviä, osa ei niinkään ja sama koskee myös kappalevalintoja)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Nainen – aina parhaassa iässä Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 8. marraskuuta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia.

Liput 22,50 - 45 € täältä

Näytöksissä on anniskeluoikeudet katsomossa ja ovat siksi kielletty alle 18-vuotiailta.

Trailerin esityksestä voit katsoa täältä

Mikko Laine (Pekka Strang) on saanut potkut työstään vuosia sitten, mutta on kekseliäänä miehenä löytänyt uuden ansaintakeinon huijaamalla sosiaaliviranomaisilta erilaisia avustuksia. Tekaistuille henkilöille maksetaan tonneittain tukia ja rahat päätyvät Mikon taskuihin. Eräänä päivänä Kelan tarkastaja saapuu yllätysvierailulle ja vuosikaudet hienosti toiminut rakennelma uhkaa sortua kertaheitolla.

Mikko tulee vetäneeksi mukaan valheeseen myös ystävänsä Otto Pellin (Janne Kataja) ja kaverukset saavat selityksillään aikaan yhä sakenevan selitysten sopan. Samalla Mikon asuntoon alkaa lapata lisää kutsumattomia vieraita, joista jokainen mutkistaa tilannetta entisestään.

Ilmasta rahaa (Cash On Delivery) on englantilaisen näytelmäkirjailija Michael Cooneyn tunnetuin teatterifarssi ja se sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1996. Tämä todellinen farssiklassikko tarjoaa poikkeuksellisen nopeita juonenkäänteitä, yllättäviä väärinymmärryksiä ja kohtuullisen määrän kuuluisaa ovien pauketta.

Janne Katajan ja Pekka Strangin lisäksi lavalla nähdään myös muita huippukoomikkoja: Helena Haaranen, Heidi Herala, Pekka Huotari, Kai Lähdesmäki, Jari Pehkonen, Raili Raitala, Sanna Saarijärvi ja Emilia Sinisalo.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Pekka Strang ja Emilia Sinisalo tekevät farssin huikeimmat roolityöt)

+ hyvä suomennus, ohjaus, lavastus ja farssin äärettämön hauska huumori

+ hulvattoman hauska farssi ja todella viihdyttävä (vaikka itse aihe ei ole yhtään hauska ottaen huomioon, kuinka ajankohtainenkin se monelle on)

Miinukset:

- toisella puoliskolla mukaan tuli aivan liikaa uusia hahmoja ja turhia sellaisia

- Janne Kataja ylinäytteli ja hössötti liikaa (Janne Kataja mekossa ei todellakaan ollut hauska eikä yleisöön juurikaan mies mekossa-juttu uponnutkaan)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Ilmaista rahaa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 30. huhtikuuta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia.

Liput 24- 49 € täältä

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä

Mollie ja Giles ovat nuori pariskunta, joka on avaamassa Monkswellin täysihoitolaa vanhaan perintökartanoon keskelle maaseudun rauhaa. Kun kaikki on valmista asiakkaita varten, iskee lumimyrsky ja sekoittaa suunnitelmat. Samaan aikaan radiossa poliisi tiedottaa Lontoossa tapahtuneesta murhasta, jonka tekijää etsitään.

Joukko vaativia vieraita selviää myrskyn läpi kartanon lämpöön ja juuri ennen kuin lumi saartaa kartanon ja tukkii tiet, paikalle saapuu poliisi varoittamaan murhaajasta, joka on jättänyt viestin: seuraava uhri löytyy Monkswellin täysihoitolasta. Kuinka murhaaja pääsee lumimyrskyn keskeltä kartanoon? Vai onko hän jo siellä?

Dekkarikuningatar Agatha Christien Hiirenloukku sijoittuu nostalgiseen 1950-luvun Englantiin. Vuonna 1952 Lontoossa ensi-iltansa saanut teos on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä, kiistaton klassikko ja teatteri-ilmiö.

Vuonna 2022 näytelmä juhlisti 70-vuotista taivaltaan, jonka aikana sitä on esitetty pelkästään Lontoossa melkein 29 000 kertaa kymmenelle miljoonalle katsojalle.

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Näytelmän Helsingin Kaupunginteatterin lavalle on ohjannut Miika Muranen.

Dekkarin rooleissa nähdään Elina Keinonen, Severi Saarinen, Sanna-June Hyde, Sauli Suonpää, Joel Hirvonen, Helena Haaranen, Santeri Kinnunen ja Risto Kaskilahti.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Santeri Kinnunen, Helena Haaranen ja Sauli Suonpää tekevät roolinsa loistavasti)

+ huikea lavastus ja huikea puvustus (loi täydellisen 1950-luvun tunnelman) sekä valo- ja äänisuunnitelu

+ viihdyttävä, jännittävä ja hyvin toteutettu näyttämösovitus Agatha Christien klassikkodekkarista

Miinukset:

- näytelmän roolitus ei valitettavasti ollut aivan onnistunut ja se vaikutti kokonaisuuteen

- näytelmän toisella puoliskolla oli odotukset suuremmat, mutta valitettavasti se ei täyttänyt odotuksia (tapahtumat ja varsinkin murhaajan paljastuminen esitettiin liian nopealla rytmillä, joka vei jännityksen tunnetta pois)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Hiirenloukku Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 27. huhtikuuta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia.

Liput 24- 48 € täältä

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä

Maailmanlaajuiseksi hittimusikaaliksi tullut esitys on kutsunut kuuden ystävän seuraksi suosikkikahvilaan nauttimaan nauruista ja lauluista uudessa musikaaliparodiassa, joka valaisee ilolla ja pienellä ironialla rakastettua 90-luvun sitcomia.

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Connor Murphyn vanhemmat löytävät kuolleen poikansa taskusta kirjeen. Se on erään lukiolaispojan, Evan Hansenin, itse itselleen kirjoittama tsemppikirje. Se on kirje, jota ei ollut tarkoitus kenenkään muun nähdä ja se johtaa valheeseen, jota ei koskaan olisi pitänyt kertoa.

Tästä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskellä on Evan Hansen, yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö nuori, joka haluaisi löytää itsensä ja tulla nähdyksi. Rakas Evan Hansen on syvästi henkilökohtainen ja nykyaikainen tarina pojasta, joka ei halua mitään enempää kuin kuulua joukkoon.

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Rakas Evan Hansen on koskettava, samastuttava ja täynnä toivoa. Musikaali kertoo kasvamisen vaikeudesta ja itsensä löytämisen voimasta. Se on tarina nuoruudesta, vanhemmuudesta ja nopeasti kasvavista lapsista sekä äideistä, jotka pysyvät aina lastensa rinnalla. Rakas Evan Hansenin kaunis musiikki pitää sisällään toinen toistaan upeampia balladeja ja tarttuvia popbiisejä.

Evanin roolissa vuorottelevat lahjakkaat musikaalilupaukset Petja Pulkkinen ja Julius Suominen. Evanin äitinä nähdään musikaalitähti Nina Tapio ja Connorin roolissa Priscilla-musikaalissa loistanut Niki Rautén (Connor). Muissa rooleissa näyttelevät Riikka Riikonen, Sanna Majuri,, Antti Timonen, Lumi Aunio, Samuli Pajunen, Reeta Vestman, Tuukka Leppänen, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Akseli Ferrand ja Lasse Lipponen.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset ja huikeat ammattitaitoiset laulajat (erityisesti NIna Tapio, Sanna Majuri, Antti Timonen ja Julius Suominen)

+ musikaalin huikea musiikki ja huikea liveorkesteri sekä kapelllimestari Eeva Kontu (joka oli sijoitettu esille näyttämölle), hyvä lavastus, Kari Arffmannin ohjaus ja laadukas käsiohjelma

+ koskettava ja empaattinen musikaali yksinäisyydestä sekä yksinhuoltajaäidin ja pojan suhteesta (tämänkaltaisia vaikeitakin asioita käsitteleviä musikaaleja toivoisi näkevän Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöllä useamminkin)

Miinukset:

- lauluja oli aavistuksen verran liikaa (17 kappaletta) ja vähempikin somen tuominen näyttämölle olisi riittänyt

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Rakas Evan Hansen Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 29. helmikuuta 2024 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia.

Liput 34- 68 € täältä

Trailerin musikaalista voit katsoa täältä

Kuva © Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Näyttämöllä nähdään Kansallisteatterin ensembleen kuuluvat näyttelijät Petri Liski ja Pirjo Luoma-aho.

Liski näyttelee olosuhteiden pakosta erakoitunutta Tarmoa, jolle tärkeitä ovat itse tehty lettuhillo ja täydellisesti sekoitettu Vakoma-juoma. Luoma-ahon esittämä Riikka on kulttuuripiireissä pyörinyt itsetietoinen näyttelijä, joka palaa lapsuutensa maisemiin.

Laura Jäntin ohjaama näyttämöteos huokuu lämpöä, huumoria ja lempeää hyväksyntää elämää kohtaan juuri sellaisena kuin se on – tässä ja nyt.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Kuva © Stefan Bremer / Kansallisteatteri

Plussat:

+ huikeat ja uskottavat roolityöt niin Petri Liskiltä kuin Pirjo Luoma-aholta

+ erinomainen teksti ja ohjaus, sopivat musiikkivalinnat sekä yksinkertainen, mutta toimiva lavastus

+ rehellisesti varttuneemmalle väelle tehty nostalginen, empaattinen ja koskettava näytelmä (lavalla paistettavien lettujen tuoksu vie katsojan kuin katsojan oikeasti lapsuutensa ja nuoruutensa mummolan maisemiin ja muistoihin)

Miinukset:

- näytelmän lyhyt kesto (hurmaavien Riikan ja Tarmon seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Talo Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä 16. joulukuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tunti ja 20 minuuttia ilman väliliaikaa.

Liput 16 - 35 € täältä

Huvilakaupunki on idyllinen asuinalue, jossa kaikki tuntevat toisensa. Pikkukaupungin harmonia särkyy palasiksi, kun neljä hyväosaisen perheen poikaa syyllistyy järkyttävään väkivallantekoon kotibileissä.

Hätääntynyt yhteisö haluaa unohtaa tragedian mahdollisimman nopeasti, mutta Gustenia muistikuvat eivät jätä rauhaan.

Millaisena elämä voi jatkua, jos on syyllistynyt johonkin niin kauheaan? Kuinka tapahtunut tragedia solmii Huvilakaupungin ihmiset toisiinsa ja voiko hirveiden asioiden yli todellisuudessa hypätä?

Kuka tappoi bambin? perustuu Monika Fagerholmin palkittuun vuonna 2019 ilmestyneeseen romaaniin, Vem dödade bambi? Fagerholmin romaani on hypnoottinen kudelma, samaan aikaan brutaali ja lyyrisen kaunis. Romaanin on dramatisoinut näyttämölle näytelmäkirjallisuuden kärkinimi Pipsa Lonka.

Rooleissa nähdään Elias Keränen, Misa Lommi, Leena Rapola, Heidi Herala, Kari Mattila, Jaakko Hutchings, Aksinja Lommi, Pyry Nikkilä ja Justus Pienmunne.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Noora Geagea / Helsingin Kaupunginteatteri

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset kokeneemmilta näyttelijöiltä (Heidi Herala, Leena Rapola, Kari Mattila ja varsinkin Pyry Nikkilä tekee huikean roolityön niin kertojana kuin omassa roolissaan 26-vuotiaana Gustenina)

+ tyylikäs ja toimiva Janne Vasaman lavastus, huikea Kari Leppälän valosuunnittelu sekä hyvä dramatisointi ja ohjaus

+ näytelmän kesto (yhteen putkeen näyteltynä ilman turhaa väliaikaa, ylläpitäen näytelmän intensiivistä ja ahdistavaa tunnelmaa loistavasti yllä)

Miinukset:

- ei voita itse romaanin lukuelämystä

- osa oleellisesti tärkeistä tapahtumista jätettiin kokonaisuudessan näyttämättä näyttämölla, joka olisi ollut enemmän kuin suotavaa (varsinkin näytelmän ikärajan ollessa jo nyt K-16)

- muutamien nuorempien näyttelijöiden heikohko roolityö ja ylinäytteleminen sekä esityksen koreografiset tanssiosuudet, jotka tuntuivat täysin turhilta tässä esityksessä

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Kuka tappoi bambin? Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 15. joulukuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tuntia ja 30 minuuttia ilman väliaikaa.

Liput 19,50 –39 € täältä

Näytelmän traileri

Lavalla näyttelevät Tuuli Mattila ja Lotta Lindroos. Näytelmän on ohjannut Lauri Nurkse.

KokoTeatterissa nähtävän esityksen yhtenä peruskysymyksenä on se, kuinka eri tavalla sisarukset katsovat maailmaa. Sama lapsuus, samat lomamatkat ja samat tilanteet voivat saada täysin erilaisia merkityksiä kokijasta riippuen.

Näyttelijä ja käsikirjoittaja Tuuli Mattila on näytellyt suomalaisissa tv-sarjoissa. Mattila näyttelee nuoremman sisaren roolissa ja vanhemman sisaruksen roolissa nähdään kokenut ja karismaattinen Lotta Lindroos. Lotta on tuttu niin ikään teatterin lavoilta kuin suomalaisista elokuvista ja tv-sarjoistakin.

Lauri Nurkse on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskittynyt työskentelemään pääasiassa kameran takana ohjaajana.

(Teksti © Koko Teatteri)

Plussat:

+ hyvä teksti ja käsikirjoitus (näytelmän sisaruksiin oli helppo samaistua sukupuolesta riippumatta)

+ erinomainen ohjaus

+ Lotta Lindroosin huikea roolityö isosisko Emiliana

Miinukset:

- näytelmän väliaika (olisi toiminnut huomattavasti paremmin ilman väliaikaa yhteen putkeen näyteltynä, koska nyt täysin turha väliaika vei osan intiimistä tunnelmasta)

- näytelmän äänimaailmaan ja valosuunnitteluun ei oltu juurikaan panostettu

Päähenkilö Kaj Erik on kirjailija, joka lehtimainoksessa lupaa kirjoittaa kirjan osana vaihtokauppaa edullisesta asunnosta. Vanhempi herrasmies nimeltä Aimo Kangas tarjoaa mielenkiintoisen asunnon hienostoalueelta, sekä kirjoitustehtävän, joka koskee hänen elämäntarinansa kirjoittamista.

Pian nuori mies huomaa, että häneltä odotetaan enemmän kuin mitä on ääneen lausuttu. Hänet vedetään mukaan himon ja vallan labyrinttiin yöllisessä Helsingissä, jossa dominanssi ja alistuminen toimivat magneetin lailla.

Päärooleissa näyttelevät Riko Eklundh ja Mikko Kauppila. Lisäksi näyttämöllä nähdään Minni Gråhn, Aino Seppo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius.

Esitys kuuluu Milja Sarkolan Helsingin Kaupunginteatterin trilogiaan (Pajtim Statovci, Tuomas Timonen Bolla, 2021 ja Laura Lehtola Minä valitsin sinut, 2022).

Kaj Korkea-aho on suomenruotsalainen kirjailija, kolumnisti ja koomikko. Punainen huone oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2022 sekä Runeberg-palkinnon saajaksi samana vuonna.

Esityskieli on ruotsi, mutta esityksessä puhutaan myös suomea. Esitys tekstitetään ruotsiksi ja suomeksi Subtitle Mobile mobiilisovelluksen avulla.

(Teksti © Lilla Teatern)

Kuva © Ilkka Saastamoinen / Lilla Teatern

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (sekä Mikko Kauppila että Riko Eklundh tekevät vaikuttavat roolit ja heidän yhteinen henkilökemiansa toimii loistavasti)

+ ohjaus, lavastus, äänimaailma ja tekstityslaitteen moitteeton toimivuus

+ äärimmäisen tärkeä näytelmä vallasta, alistamisesta, BDSM-sessioista ja ennen kaikkea suostumuksesta

Miinukset:

- ei korvanne itse romaanin lukuelämystä (Itse punainen huone ja punaisen huoneen tapahtumat ja sessiot oli miltei kokonaan sivuutettu valitettavasti. Olisi ollut suotavaa, että romaanin tapahtumat olisi tuotu huomattavasti rohkeammin näyttämölle monessakin mielessä.)

- puvustus ja lavalla edestakaiset lukuisat turhat kävelyt, jotka häiritsivät kokonaisuutta

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Röda rummet Lilla Teaternissa 28. joulukuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen.

Liput 35 € täältä

Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi mobiilisovelluksella.

Teaserin näytelmästä voit katsoa täältä

Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri

Yhteiskunnan radikaalisti kehittyvän teknologian aikakaudella tieteeseen liittyvät eettiset kysymykset ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Tekoälyn hallitsematon kehitys ja ydinaseiden leviämisen uhka muistuttaa meitä tieteellisten ja teknologisten keksintöjen valtavasta voimasta sekä tieteenharjoittajien vastuusta.

Brittiläinen näytelmäkirjailija Michael Frayn on luonut vuonna 1998 kantaesitettyyn Kööpenhamina -näytelmäänsä yllättävää ja moniulotteista kerrontaa. Näytelmä herättää katsojassa kysymyksiä tiedon rajallisuudesta ja ihmismielen monimutkaisuudesta.

Kööpenhamina on kerännyt ylistystä ympäri maailman, ja se on inspiroinut lukemattomia keskusteluja tieteen ja teknologian vaikutuksista ympäröivään maailmaan. Kööpenhamina muistuttaa meitä mahdollisuuksien ja uhkien herkästä tasapainosta.

Rooleissa Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström.

(Teksti © Ryhmäteatteri)

Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset

+ loistava käsikirjoitus, hyvä Petri Friarin suomennus, onnistunut Juha Kukkosen ohjaus, puvustus, lavastus, musiiikkivalinnat, näytelmän äänimaailma ja valosuunnittelu

+ tyylikäs, erinomainen ja ajankohtainen (valitettavasti) näytelmä ja totutusta Ryhmäteatterin tuottannosta poikkeava esitys sekä toimiva uusi katsomo

Miinukset:

- ajoittain fysiikkapuhe haastavaa katsojalle ymmärtää

- esityksen kesto (näiden äärimmäisen kiinnostavien henkilöiden seurassa ja heidän tapaamistaan olisi seurannut huomattavasti kauemminkin)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Kööpenhamina Ryhmäteatterissa 9. joulukuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tunti ja 20 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 35 € täältä

Mikko Roiha on omaleimainen teatteriohjaaja, joka on työskennellyt niin suurissa kaupunginteattereissa kuin vapaissa ryhmissä. Hän on saanut näyttämötaiteen valtionpalkinnon työstään omaperäisenä teatterin tekijänä ja oman tiensä kulkijana.

Henrik Ibsen oli todellinen shokkitaiteilija, ”nuori lupaava lahjakkuus”, josta kasvoi modernin draaman isä. Romanttisena perhedraamana alkava Nukkekoti kohahdutti aikanaan viktoriaanisten avioliittonormien ja naisen alistetun aseman terävällä kritiikillä, ja kietoutuu yhä ajankohtaisiin ihmisarvon ja tasa-arvon teemoihin.

Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (Aleksi Hulkko tekee unohtumattoman ja henkeäsalpaavan roolityön Aronina - harvoin näkee näin kokonaisvaltaisesti tehtyä roolityötä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tiina Weckström tekee myös vähäeleisesti huikean roolityön asianajanana.)

+ käsikirjoitus, ohjaus, äärimmäisen onnistunut sovitus klassikkonäytelmästä 2000-luvun Suomeen ja Pohjanmaan murteen käyttö

+ lavastus, esityksen tekstittäminen englanniksi, näytelmän äänimaailma ja musiikkivalinnat

Miinukset:

- Aleksi Holkko vahvistaa ajoittain stereotyyppisiä homomiehiin kohdistettuja maneereita turhaan

- esityksen kesto (Aronin ja Heikin parisuhteen kiemuroissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär (Ronja Rövardotter, 1981) on jo yli neljän vuosikymmenen ajan ollut rakastettu koko perheen klassikkoteos. Se kertoo ystävyyden voimasta, kevään ja vapauden kaipuusta, vastuun ottamisesta ja ennakkoluulojen voittamisesta.

Ikuisesti ajankohtainen tarina muistuttaa, että lopulta me ihmiset olemme keskenämme enemmän samanlaisia kuin erilaisia.

Ikiaikaisen viisauden rinnalla hurja tarina jännittää ja naurattaa: Ronja ja Birk kohtaavat Matiaksenmetsän ja Helvetinkuilun ympäristössä julmia ajattaria, kiusoittelevia männiäisiä ja hassuttelevia pönthiittisiä.

Seikkailuiden tiimellyksessä kaksikko murtaa vanhat sukujen väliset kaunat ja näyttää aikuisille mallia anteeksiantamisesta ja ystävyydestä.

Akse Petterssonin sovittama ja Aleksis Meaneyn ohjaama näyttämöteos tarjoaa teatterin taikaa, huiman seikkailun ja tunteita laidasta laitaan. Upeasti visualisoidussa esityksessä Kansallisteatterin Suuri näyttämö muuttuu lumoavan fantasian näyttämöksi, joka valloittaa kauneudellaan sekä pienten että isojen katsojien sydämet. Teosta suositellaan yli 6-vuotiaille.

Näyttelijöiden lisäksi näyttämöllä nähdään lapsiesiintyjiä. Heitä on yhteensä yksitoista, ja kussakin näytöksessä mukana on kolme lasta. Lapsiesiintyjät ovat harjoitelleet osuutensa tanssija-koreografi Panu Varstalan luotsaamina ja samaan aikaan yhdessä muun työryhmän kanssa.

Rooleissa nähdään Tero Koponen, Marja Salo, Pirjo Luoma-aho, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Heikki Nousiainen, Karin Pacius, Otto Rokka ja Maruska Verona.

Lapsinäyttelijöinä nähdään Lilja Helenius, Justus Järvinen, Verna Kiiskilä, Saima Koivisto, Selma von Krogh, Miles Kruse, Mimi Kruse, Akseli Myllyaho, Julia Nuutinen, Luca Räsänen ja Mio Räsänen.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Kuva © Mitro Härkönen / Kansallisteatteri

Plussat:

+ lavastus, puvustus, maskeeraus, ohjaus, näyttämösovitus, musiikki (Susilaulu kuullaan todella vaikuttavana ja upeana kuorosovituksena) sekä laadukas käsiohjelma

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Harri Nousiainen, Heikki Nousiainen ja PIrjo Luoma-aho tekevät huikeat roolityöt) ja arvostettavaa aina, kun lastennäytelmässä on rooleissa myös oikeita lapsinäyttelijöitäkin ajatellen juuri lapsikatsojia

+ hyvin toteutettu iso lastennäytelmä Kansallisen suurella näyttämöllä on aina merkittävä kulttuuriteko (tämä esitys on aidosti ja rehellisesti tehty nimenomaan lapsikatsojille, Svenska Teatterin vastaavan ollessa suunnattu selkeästi vanhemmille)

Miinukset:

- ääniteknilliset ongelmat (ajoittain puheesta ei saanut selvää näyttelijöiden mikrofonien ollessa pois päältä)

- näytelmän kesto aivan liian pitkä alle kouluikäisille (olin katsomassa esityksen koululaisten näytöksessä, jossa oli yleisössä myös alle kouluikäisiä paljon. Vanhemmat lapset jaksoivat keskittyä keskimäärin hyvin, mutta alle kouluikäiset eivät juurikaan, eivätkä olleet hiljaa ja olivat levottomia)

- arvostelemassani näytöksessä Ronjan roolissa nähtiin Marja Salo, joka suoriutui roolistaan kohtalaisesti (Aksa Korttila oli aikaisemmin Ronjan roolissa, joka sai paljon arvostusta ja kiitosta roolistaan), mutta Birkiä näyttelevä Otto Ronka oli liian aikuinen Birkin rooliin ja ajoittain ylinäytteli roolinsa eikä näytelmän pääparin henkilökemiat valitettavasti kohdanneet eivätkä ulottuneet katsomoon saakka

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Ronja Ryövärintytär Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 29. joulukuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 49 € täältä

Esitystä suositellaan yli 6-vuotiaille.

Kuka ja mikä oli miehiään Adolf Hitler? Tuo koditon kuljeskelija, katkeroitunut wannabe-taiteilija, kokonaisia armeijoita liikutteleva korpraali, bestseller-kirjailija, Tuhatvuotisen Valtakunnan Johtaja, alakuloinen sekakäyttäjä, antisemiitti, fasisti, vegetaristi, absolutisti ja sosiaalidarwinisti, eläin- joskaan ei ihmisystävä, käsiään hurjasti huitovien, kirkuvien ihmisjoukkojen lemmikki ja mahtipontisiin unelmiinsa takertunut mammanpoika.

Ja millaisena hän saattaisi näyttäytyä uskollisen mutta tarkkavaistoisen saksanpaimenkoiran silmin nähtynä?

Hitler ja Blondi on tuotettu ja toteutettu Suomen Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistyönä.

Esityksen rooleissa nähdään karismaattiset näyttelijät Seela Sella ja Verneri Lilja, joiden lisäksi näyttämöllä vuorottelevat pianistit Mariola Aniolek ja Niina Ranta.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Kuva © Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (Seela Sella hurmasi niin Hitlerinä kuin omana itsenäänkin, mutta esityksen varsinainen tähti on eittämättä Verneri Lilja Hitler-Jugendin uniformussaan. Verneri omaa sellaisen lavakarisman ja läsnäolon taidon, joka täyttää yksinäänkin Kansallisteatterin Suuren näyttämön Seela Sellan tavoin)

+ tyylikäs lavastus, runsas teatterisavun käyttö, puvustus, valosuunnittelu (pari todella huikeaa näyttämökuvaa), käsikirjoitus, ohjaus, musiikki (Rammsteinin Mein Herrz Brennt ja Nenan 99 Luftballoons sopivat täydellisesti esitykseen kuin myös Richard Wagnerin musiikki) sekä laadukas käsiohjelma (hienoa että Kansallisteatterissa tehdään edelleen perinteisiä käsiohjelmia, valitettavan monen teatterin siirtyessä digimuotoisiin käsiohjelmiin)

+ äärimmäisen vaikuttava ja tärkeä esitys vaikeasta aiheesta, joka eteni hienosti kertoen nimenomaan Adolf Hitleristä ihmisenä eikä niinkään hänen tekemistään teoista (esityksen alussa oleva Verneri Liljan stand up osuu ja uppoaa täydellisesti - ajankohtaisempana kuin juuri koskaan)

Miinukset:

- esityksessä kuultavalle Karlheinz Stockenhausenin haastavalle ja vaikealle pianomusiikille annetaan aivan liikaa tilaa (vähempikin olisi riittänyt)

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Hitler ja Blondi Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 23. lokakuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tuntia ja 45 minuuttia ilman väliaikaa.

Liput 20 - 55 € täältä

Rakastettu kestohitti GREASE sai odotetun ensi-iltansa Messukeskus AMFI -teatterissa tänä keväänä. Grease on jatkoa AMFI Musicals Oy:n menestyneille suurtuotannoille MAMMA MIA! ja We Will Rock You.

Kevään 2023 GREASEn ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Marco Bjurström ja Peter Pihlström yhdessä.

Musikaalin päärooleissa säteilee tämän vuoden tangokuningatar Heta Halonen (Sandy) sekä rakastettu musikaalitähti Mikael Saari (Danny).

Sykähdyttävillä tanssi-, laulu- ja näyttelijätaidoilla varustettuun musikaalinäyttelijäkaartiin kuuluvat mm. Josefin Silén (Rizzo), Rosa Lindblom (Frenchie), Elisa Bryant (SWE) (Marty), Laurapeppi Väänänen (Jan), Ella Niinistö (Patty), Tuukka Raitala (Kenickie), Joona Saturi (Doody), Lassi Jämsä (Sonny), Ville Saarenketo (Roger) ja Saku Peippo (Eugene).

Väriloistoa ja huumoriakaan ei näyttelijäkattauksesta puutu, sillä mukana show’ssa nähdään myös Miitta Sorvari (Teen Angel) ja Krisse Salminen (Ms. Lynch). Musikaalin kapellimestarina toimii Kristian Nyman.

Vuoden 1972 Broadway ensi-illasta sekä John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin tähdittämästä hittielokuvasta (1978) lähtien on GREASEn ainutlaatuinen energia, tunnelma ja musiikki valloittanut miljoonien katsojien sydämet aina uudelleen ja uudelleen.

(Teksti © greasemusikaali.fi)

Kuva © Sam Jamsen

Plussat:

+ hyvä yhteistyö Marco Bjurströmiltä ja Peter Pihlströmiltä (toivottavasti jatkossa parin yhteistyöt ja tuotannot nähdään perinteisimmillä teatterinäyttämöillä - eikä tälläisinä suurreellisina hallituotantoina)

+ huikea orkesteri Kristian Nymanin johdolla, hyvä musiikki, näyttävät koreogragiat ja ammattitaitoiset tanssijat, hyvät kuorolauluosuudet ja huikea ajanmukainen Teemu Muurimäen puvustus

+ huikeat ja hurmaavat Heta Halonen ja Mikael Saari (Hetan lauluosuudet ehdottomasti musikaalin parasta antia), Miitta Sorvali oli huikea oma itsensä ja ironisoi omaa osuuttaan kesken musikaalin

Miinukset:

- valitettavan eteiseksi jäänyt hallituotanto ja äänentoisto konserttimainen, vaatimaton lavastus, tämän kokoluokan hallituotannossa isot screenit olisivat olleet todellakin tarpeen (puolessa välissä salia istuneeltakin kun meni ohitse enimmäkseen lavalla tapahtuneet tapahtumat yksityiskohtineen - vierustoverillani oli teatterikiikarit mukana, joilla hän näki esiintyjien kasvot lähemmin)

- katsomon epämukavat taittotuolit ja ahtaus, käsiohjelma vain QR-koodina ja lippujen korkeat hinnat ja väliaikatarjoilut (itse noudettuna jonottaessa - ei pöytiintarjoiltuna)

- Esko Eerikäisen vaivaannuttavat yleisöhuudahdukset, yleisön tanssittaminen ja laulattaminen (katsoja on tullut katsomaan ammattilaisten esiintymistä lavalla eikä yleisön) ja Krisse Salmisen mauttomat puheet väliajalla ja väliajalle mentäessä (tyyliin että "väliajalla voi sitten mennä vessaan panemaan")

GREASE Helsingin Messukeskuksen Amfi-teatterissa 13. toukokuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen.

Liput 29 - 85 € täältä

Kansainvälisesti arvostettu ja palkittu virolainen ohjaaja Ene-Liis Semper on saanut Taideyliopiston nuoret, tulevat tähdet ohjattavakseen teoksessaan Nimetön.

Kehollinen, energinen ja koskettava, fyysiseen liikekieleen perustuva sanaton teos perustuu valokuviin, maalauksiin ja jähmettyneisiin poseerauksiin.

Alussa on joukko nuoria beachillä. Kesä. Maailma edessä, mutta millainen?

Liike alkaa. Ihmiset saapuvat vain lähteäkseen. Tehdään bisnestä, duunia, tunnetaan suurta iloa ja valtavaa tuskaa.

Ja koko ajan on käynnissä jatkuva liike, kuin päättymätön poseerauksien sarja – koko maailman kasvot tuntuvat liukuvan katsojan edessä. Toinen toistaan tunnistettavampia, riipaisevia kuvia. Kirkkaita koskettavia hetkiä.

Välittyykö niiden kautta kenties jotain sanoja suurempaa?

Teos nimetön kertoo asioista, joita sanoilla on vaikea kuvata. Asioista, jotka jokainen katsoja voi tulkita haluamallaan tavalla.

Teoksessa nähdään Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman kolmannen vuosikurssin opiskelijat Jesse Gyllenbögel, Akseli Ilvesniemi, Ronja Keiramo, Betadi Mandunga, Mitra Matouf, Samuel Onatsu, Emma Pälsynaho, Lina Schiffer, Alvari Stenbäck ja Saku Taittonen.

Ohjaaja Ene-Liis Semper vastaa myös teoksen konseptista ja visuaalisesta suunnittelusta. Valosuunnittelijana on Teatterikorkeakoulusta Aku Lahti, ja sävellys ja äänisuunnittelu on virolaisen Jakob Juhkamin käsialaa. Liikkeen dramaturgiasta vastaa italialainen Giacomo Veronesi. Assistentteina toimivat Anita Kremm ja Liisamari Viik.

Esitys on jatkoa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman ja Helsingin Kaupunginteatterin keväällä 2021 alkaneelle kolmivuotiselle yhteistyölle, jossa näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat tulevat kevääksi studio Pasilaan ja valmistavat kandiprojektinaan esityksen yhdessä koulun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Anita Kremm & Liisamari Viik / Helsingin Kaupunginteatteri

Plussat:

+ tulevien näyttelijöiden heittäytyminen ja energisyys (tulevista näyttelijöistä selkeästi erottuivat erityisen lahjakkaat ja karismaattiset Jesse Gyllenbögel, Akseli Ilvesniemi, Mitra Matouf ja Samuel Onatsu)

+ kiinnostava sanaton teos, jota katsoessa ei tarvinnut ymmärtää näkemäänsä, vaan pystyi nauttimaan siitä kaikesta tai olla nauttimatta, mitä näyttämöllä tapahtui

+ äänimaailma, musiikki ja lavastus (näyttelijöiden muovinen puhuhuoneen seinämä toimi loistavasti teoksessa)

Miinukset:

- teoksen kesto (aivan liian pitkä - ohjauksessa olisi kaivattu todellakin runsaasti tiivistämistä ja kohtauksien pituuksien vähentämistä, koska kokonaisuus kärsi ylipitkillä poseerauskohtauksilla - tässä teoksessa todellakin vähemmän olisi ollut enemmän)

- esitystä katsoessa tuli monesti tunne katsovansa Helsinki Dance Companyn esitystä - ilman tanssillista osuutta ja koreografioita

- osa tulevista näyttelijöistä kovasta yrityksestään huolimatta eivät kyenneet kuin vain muutamiin tunteisiin ja ilmeisiin (osa näyttelijöistä oli puolestaan todella loistavia ja monipuolisia ilmehtelijöitä ja muuntautumiskykyisiä liikekielessä)

Nimetön Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 6. toukokuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tuntia ja 45 minuuttia - esityksessä ei väliaikaa.

Liput 15- 30 € täältä

Esityksen traileri

Esitystä ei suositella alle 16-vuotiaille.

Q-teatterin kevään ohjelmistossa nähdään Lauri Maijalan kirjoittama ja ohjaama The Pimpsons.

The Pimpsons on räävitön pop-tragedia perheestä, jonka kaikki tuntevat nahoissaan. Se kertoo toksisesta nostalgiasta, itse itsellemme sepittämistämme valheista ja vaateista, jotka ajan myötä muuttuvat todellisuudeksi. Se on tosielämän sitcom ihmispoloista ilkikurisen elämän armoilla.

Ilsa Pimpson oli lapsena pienen Yhdysvaltalaisen Grimfieldin kaupungin silmäterä, älykkö ja tulevaisuuden lupaus. Vuonna 2023 hän on jätetty, yksin maanpaossa asuva neljääkymmentä lähestyvä nainen, josta ei tullut oikeastaan yhtään mitään.

Brt Pimpson oli lapsena Grimfieldin kauhukakara, se joka meni aina siitä mistä aita on matalin. Vuonna 2023 hän on äveriäs, menestynyt ja hyväntuoksuinen perheenisä, jolla on kaksin kappalein niin lapsia, kuin Teslojakin.

Homre Pimpson on isä, jolla ei ole työtä. (D’oh!)

Magre Pimpson on äiti, jolla on iänikuinen puutarha ja kahden metrin peruukki.

Maddy Pimpson on muisto ajasta, joka ei koskaan palaa.

Rooleissa nähdään Lotta Kaihua, Satu Tuuli Karhu, Ria Kataja ja Eero Ritala.

(Teksti © Q-teatteri)

Kuva © Pate Pesonius / Q-teatteri

Plussat:

+ huikea sarjakuvamainen lavastus ja puvustus Simpsonien-tyyliin ja Janis Ianin vuonna 1975 levytetty legendaarinen "At Seventeen" -kappale saa täysin uuden merkityksen tässä esityksessä

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Ria Kataja on luonut ehdottomasti näytelmän huikeimman roolin Magre äitinä kähisevine puhetyyleineen ja uskomattomalla liikekielellään)

+ ohjaus ja käsikirjoitus (Lauri Maijala yllättää katsojan todellakin taas ammattitaidollaan ja monipuolisuudellaan) ja ehdottomasti tämän kevään teatteritapaus

Miinukset:

- esityksessä on paljon suoria viittauksia Simpsoneihin, jotka avautuvat paremmin sarjaa aikoinaan seuranneelle kuin katsojalle, joka ei ole koskaan katsonut ainuttakaan jaksoa kyseistä sarjaa

The Pimpsons Q-teatterissa 17. toukokuuta 2023 saakka.

Ikäsuositus 16v

Sisältövaroitus aiheesta itsemurha

Esitys sisältää mahdollisesti järkyttäviä kohtauksia

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia

Liput 16 - 38 € täältä

Tommi Kinnusen rakastettuun, Finlandia-ehdokkaana olleeseen romaaniin (2020) pohjautuva kotimainen uutuusnäytelmä Ei kertonut katuvansa sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9. helmikuuta. Näytelmän dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Susanna Airaksinen.

Susanna Airaksinen on palkittu teatteriohjaaja ja dramaturgi. Hänen edellinen ohjauksensa Helsingin Kaupunginteatterissa oli yleisö- ja arvostelumenestys Everstinna (2019). Airaksinen on ohjannut myös Tommi Kinnusen esikoisromaaniin pohjautuvan näytelmän Neljäntienristeys (2016) Turun Kaupunginteatterissa.

Ei kertonut katuvansa kertoo suomalaisnaisista, jotka työskentelivät Saksan armeijalle jatkosodan aikana. Kun saksalaisjoukot vetäytyvät Pohjois-Norjasta ja palaavat kotimaahansa, suomalaisnaisten palveluksia ei enää kaivata.

Työskentely arvostetulle asevelikansalle onkin muuttunut maanpetturuudeksi. Välttääkseen vankileirin joukko naisia lähtee raskaalle ja vaaralliselle matkalle halki poltetun ja miinoitetun Lapin, toisiaan auttaen, valintojaan miettien.

Ei kertonut katuvansa antaa äänen naisille, joiden tarinaa ei ole aiemmin kerrottu ja asettaa kappaleen Suomen historiaa uuteen valoon. Rankasta aiheestaan huolimatta se on ilmava ja kaunis vaelluskertomus, jossa keveyttä kulkemiseen tuovat erämaamaisemat ja ympäröivä luonto.

Päärooleissa nähdään Lumi Aunio, Seidi Haarla, Heidi Herala, Ursula Salo ja Aino Seppo. Näytelmän muissa rooleissa näyttelevät Rauno Ahonen, Jouko Klemettilä, Helena Haaranen, Sami Paasila, Sauli Suonpää, Antti Timonen ja Mauno Terävä.

Matkantekoa säestää lavalla nähtävä rouhea livebändi, jossa soittavat muusikot Vesa Anttila ja Sami Koskela sekä Eeva Koivusalo, joka toimii myös kapellimestarina.

Lapin laajasta erämaasta ammentavan lavastuksen on suunnitellut Vilma Mattila ja toisen maailmansodan aikaan vievät puvut Tellervo Syrjäkari. Naamioinnin on suunnitellut Milja Mensonen ja valosuunnittelusta vastaa Heikki Paasonen. Sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaa Johanna Puuperä.

Plussat:

+ onnistunut näyttämösovitus Tommi Kinnusen romaanista, hyvät näyttelijäsuoritukset ja loistava orkesteri sekä huikea Johanna Puuperän tekemä äänimaailma ja säveltämä musiikki, joka luo lumoavan tunnelman koko esityksen ajan

+ huikea puvustus ja lavastus, joka tarjoaa katsojalle useamman todella huikean näyttämökuvan

+ erittäin laadukas ja hyvin taustoittava käsiohjelma

Miinukset:

- esityksen kesto (3 tuntia oli yksinkertaisesti liikaa, koska tiivistämällä ja turhan pitkät kävely- ja lavanpyörimiskohtaukset poisjättämällä olisi saatu helposti pois yli 30 minuttia ja jopa enemmänkin kokonaiskestosta)

- pyörivä lava on aina yhtä vaikuttava ja hieno lavastuselementtinä suurella näyttämöllä, mutta jatkuvalla ja liiallisella käytöllä se häiritsee enemmän ja menettää merkityksensä

Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet

Ei kertonut katuvansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.

Kesto 3 tuntia

Liput 24,50 - 49 € täältä

Näytelmän traileri

Musikaalitykki Samuel Harjanne yllättää ohjaamalla intiimin, katkeransuloisen rakkaustarinan, jossa show'n sijaan keskiössä ovat tunteet ja isot elämänvalinnat.

On vuosi 1965 Iowan syrjäisellä maaseudulla. Italialainen Francesca Johnson on kotiutunut maatilalle viettämään tasaista perhe-elämää. Miehen ja lasten lähtiessä maatalousmessuille hänen arkeensa aukeaa neljän päivän aukko ilman velvoitteita.

Pian helteiselle kuistille eksyy National Geographic -lehden kuvaaja Robert Kincaid, joka on tekemässä juttua Madisonin piirikunnan kuuluisista katetuista silloista. Kun Francesca lupautuu miehelle oppaaksi, on hiljainen silta vain yksi matkan mahdollisista päätepisteistä.

Hiljaisten siltojen tarina on tuttu Robert James Wallerin romaanista ja vuonna 1995 ilmestyneestä elokuvasta, jota tähdittivät Meryl Streep ja Clint Eastwood.

Nyt se nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa musikaaliversiona, jossa vilunväreitä nostattava musiikki alleviivaa rakastavaisten ristiriitaisia tunteita. Francescan vaikeaan valintaan perheen ja yllätysrakkauden ja omien unelmien välillä on helppo samaistua myös tässä ajassa.

Ohjaaja Samuel Harjanne tunnetaan Suomen isoimmista musikaalituotannoista, kuten esimerkiksi viime vuosina Helsingissä ja Tampereella nähdyistä Pienestä merenneidosta, Kinky Bootsista ja Matildasta. Intiimi ja herkkä Hiljaiset sillat poikkeaa show-musikaalien joukosta.

Kapellimestari Eeva Kontu on myös lukuisissa musikaaliliemissä keitetty konkari, jonka meriittilistalta löytyvät muun muassa ajankohtaiset teokset Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla - aavikon kuningatar Tampereen Työväen Teatterin musikaali Momentum 1900 (2022). Kuuman Iowan ovat lavalle loihtineen lavastaja Jani Uljas ja valosuunnittelija Kalle Ropponen. 60-lukuhenkisestä puvustuksesta vastaa Tiina Valkama.

Rooleissa Elli Vallinoja, Jonas Saari, Akseli Ferrand, Marika Huomolin, Linda Hämäläinen, Anna-Maija Jalkanen, Stefan Karlsson, Julius Martikainen, Peter Nyberg, Lasse Pajunen, Sonja Pajunoja, Kirsi Tarvainen ja Reeta Vestman.

(Teksti © Turun Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ Jani Uljaksen tekemä huikea lavastus ja muutamat todella hienot näyttämökuvat erityisesti toisessa näytöksessä sekä Osku Heiskasen tekemät toimivat koroegrafiat

+ huikea ja todella hyvältä kuullostava orkesteri johtajanaan Eeva Kontu ja musikaalin monipuolinen musiikki (tosin yksikään musikaalin sävelmistä ei jää mieleen eikä jää soimaan päässäkään esityksen jälkeen)

+ musikaalina vaihteeksi pienimuotoinen ja intiimi kuin viimeaikaiset suurten teattereiden näyttämöilllä nähdyt spektaakkelit

Miinukset:

- keväällä Maria Ylipään korvaava Elli Vallinoja pääroolissa on näyttelijänä keskinkertainen, mutta laulajana täysin sopimaton tähän musikaaliin erittäin voimakkaalla operettimaisella ja oopperamaisella laulutavallaan (tästä syystä Jonas Saarenkin muuten hyvät lauluosuudet jäävät toissijaisiksi)

- lauluosuudet ovat itseasiassa koko tämän musikaalin heikoimmat lenkit ja musikaalin laulut eivät liikuta saatikka aktivoi kyynelkanaviakaan juuri lainkaan (käsiohjelma on muuten hyvä, mutta sivujen värit ja tekstin väri on epäonnistunut täysin, niin että lukeminen on todella haastavaa tarkempinäköisellekin)

- Samuel Harjanne ohjaa niin paljon ja melkein kaikki Suomessa nähtävät suurmusikaalit, joten tämä musikaali osoitti sen ettei kaikkiin riitä intohimoa tarpeeksi ja musikaaleissakin voi epäonnistua

Hiljaiset sillat -musikaali Turun Kaupunginteatterin päänäyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 50 minuuttia.

Liput 23 - 64 € täältä

Straight acting = Homoseksuaali mies, jonka käyttäytyminen ja habitus vastaavat perinteistä heteromiehen stereotyyppiä. Termiä voidaan soveltaa homomiehiin, jotka osoittavat perinteistä maskuliinisuutta omasta taipumuksestaan, sekä niihin, jotka performoivat sitä muista syistä, kuten mahtuakseen normiin. Terminä kyseenalainen.

Straight Acting on näyttelijä Anssi Niemen räävitön sooloesitys sisäistetystä homofobiasta ja vakuuttavan miesnäyttelijän kuvan täyttämisestä.

Tämä on esitys uskottavuudesta, näyttämön ja seksuaalisuuden välisestä jännitteestä sekä identiteetin ja roolin suhteesta.

Onko rooli viikinkisarjassa miesnäyttelijän uran täyttymys? Auttaako mielikuva rotasta paikkaamaan kokemuksen puutteen pillusta? Pitääkö heteroroolia varten kasvattaa persekarvat?

Straight Acting on komedia, joka saattaa itkettää. Kuin Kiviä taskussa, homohoukuttimella.

(Teksti © Viirus)

Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijäntaide: Anssi Niemi

Dramaturgia: Rasmus Arikka

Äänisuunnittelu: Vili Pääkkö

Valosuunnittelu: Jaakko Sirainen

Koreografinen ja liikkeellinen neuvonantaja: Suvi Kemppainen

Plussat:

+ Anssi Niemen huikea näyttelijäntyö, läsnäolo ja luonteva kontakti yleisöön

+ esityksen rohkeus, huumori sekä erinomainen valo- ja äänisuunnitelu

+ esityksen aihe todella tärkeä ja aina ajankohtainen (tämänkaltaisia todella omakohtaisia esityksiä toivosi näkevän huomattavasti enemmän ja useammin)

Miinukset:

- ohjaus oli hukassa ajoittain ja tempo hengästyttävä (esitys olisi ehdottomasti kaivannut ulkopuolisen ohjaajan näkemystä ja rauhallisempi tempo olisi ollut katsojaystävällisempi)

- osa koreografioista oli täysin turhia ja ylipitkä stereotyyppinen strippauskohtaus oli täysin turha kokonaisuutta ajatellen

Straight Acting Teatteri Viiruksen vierailuohjelmistona 2. huhtikuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tunti ja 15 minuuttia

Liput 15/23 € täältä

Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.

Taiteilija Ulla Tapaninen palaa Ryhmäteatterin lavalle seven up-komiikan kanssa. Esitys on itsenäinen ja jo seitsemäs jatko-osa Lava-ammuntaa -esityssarjalle, jonka ensimmäinen osa nähtiin Ryhmäteatterissa vuonna 1995.

Raila Leppäkosken ja Ulla Tapanisen kirjoittama Lava-ammuntaa VII tarjoilee katsojille seven up -komiikan lisäksi huikeita huomioita suomalaisesta todellisuudesta ja valheista.

(Teksti © Ryhmäteatteri)

Plussat:

+ Ulla Tapanisen läsnäolo

+ monipuolinen käsikirjoitus ja jutut soljuivat sujuvasti

+ Tapanisen tapa tuoda arkipäivänen tilannekomiikka uskottavasti teatterilavalle

Miinukset:

- ohjaus oli hajanainen ensimmäisessä näytöksessä (toisessa näytöksessä oltiinkin jo kunnolla vauhdissa)

- Tapanisen muuntautumista tosielämän henkilöihin nähtiin harmittavan vähän (Tapaninen parhaimmillaan kun esittää oikeita itselleen tapahtuneita koomisia tilanteita)

Lava-ammuntaa VII Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 25. maaliskuuta 2023 saakka.

Kesto 1 tunti ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 35 € täältä

Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama komediauutuus Turvamies kuvaa kahden eri maailmaa edustavan henkilön yhteentörmäystä. Voivatko vastakohdat löytää toisensa, tarvitaanko vastakkainasettelua ylipäätään?

Tilannekomedian tulkkeina nähdään huikea näyttelijäkaksikko Martti Suosalo ja Katja Küttner.

Komediauutuudessa varakkaan teollisuussuvun raikulipoika Antti Granqvist (Martti Suosalo) on valmistautumassa elämänsä treffeille, kun isän palkkaama turvamies Mirka Ahonen (Katja Küttner) yllättäen saapuu paikalle ja kieltää miestä lähtemästä. Perhe on joutunut kiristyksen kohteeksi, ja myös Antin henki on vaarassa.

Millaisia haasteita syntyy, kun vapauteensa rakastunut hedonisti ja ammattiylpeä turvallisuusalan asiantuntija joutuvat viettämään aikaa neljän seinän sisällä? Fyysinen etäisyys on lyhyt, henkinen taas valovuosien mittainen.

Turvamiehen visuaalinen suunnittelija on Max Wikström, joka vastaa myös valosuunnittelusta yhdessä Paavo Kykkäsen kanssa. Äänisuunnittelija on Jaakko Virmavirta. Koreografian ovat suunnitelleet Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö, ja esityksen pukusuunnittelusta vastaa työryhmä.

Pasi Lampela on opiskellut Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa vuosina 1994–1998 ja on sen jälkeen toiminut vapaana kirjailijana ja ohjaajana. Hän on julkaissut useita näytelmiä, novellikokoelmia ja romaaneja.

Turvamies on Pasi Lampelan seitsemäs kantaesitys ja ensimmäinen komedia Helsingin Kaupunginteatterissa.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Robert Seger

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset niin Martti Suosalolta kuin Katja Küttneriltakin

+ toimiva näytelmä ja "uusi konsepti", jonkalaisia toivoisi näkevän Kaupunginteatterin näyttämöillä tulevaisuudessakin (täydellinen myös kiertuenäytelmänä, joka pohjautuu taannoiseen Herlinin suvun perillisen kidnappaukseen)

+ ohjaus, musiikki ja Sirpa Suutari-Jääskön ja Jukka Haapalaisen tekemä hauskan huikea koreografia

Miinukset:

- komedian kesto (aivan liian lyhyt, koska hurmaavien Antti Granqvistin ja Mirka Ahosen seurassa olisi todellakin viihtynyt kauemminkin)

- käsiohjelma oli QR-koodin muodossa (toivottavasti ei tule tavaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmissä, koska osa teatterielämystä on kännyköiden kokonaan pois jättäminen teatteriin saavuttaessa ja fyysisen käsiohjelman lukeminen ennen esitystä tai väliajan aikana väliaikatarjoilun kera)

Turvamies arvosteltu Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 20. maaliskuuta 2023.

Komedia on jo poistunut ohjelmistosta.

Esityksen trailerin voit katsoa täältä

Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho: Viimeinen kirje isälle (S&S, 2020) kertoo katkeran totuuden lähisuhteesta, jota ei koskaan ollut. Vuonna 1981 Tukholmassa syntynyt Gabrielsson sai äitinsä sukunimen.

Henkilötietoihin ei merkitty isästä mitään, sillä vastasyntyneen lapsen isä oli tahollaan naimisissa, äiti ei. Isän nimi oli Jörn Donner.

Rikkaruoho on hylätyn mammutinpoikasen piipitystä pimeydestä, pienen kirpun puheenvuoro suurmiesten selkien takaa.

Esityksessä Oton eri puolia valottavat ja poissaolevan isän kanssa varjonyrkkeilevät KOM-teatterin ensemblen näyttelijät Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen.

Rikkaruohon sovittaa ja ohjaa Laura Mattila (s. 1990), turkulaissyntyinen nuoren polven teatteriohjaaja.

(Teksti © KOM-teatteri)

Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri

Plussat:

+ näytelmän idea ja tavoite yhdistää kaksi erilaista kirjaa esityksessä on kiinnostava ja KOM-teatterin toteutus on onnistunut antamalla kummallekin osapuolelle loppujen lopuksi riittävästi tilaa

+ näytelmän äänimaailma, Laura Mattilan dramatisointi ja ohjaus, Veli-Ville Sivénin erinomainen valosuunnittelu, Ella Mettäsen lauluosuudet (esityksen vaikuttavin hetki koetaan hänen laulaessaan Bonnie Taylorin vuonna 1984 tunnetuksi tekemän Holding Out for a Hero kappaleeen näyttämökuvan ja valosuunnittelun ollessa täydellinen)

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (näyttämöllä nähtävät viisi hahmoa ovat kaikki nimeltään Otto Gabrielsson ja jokainen näyttelijä onkin sisäistänyt oman roolinsa hyvin, mutta ylivoimaisesti uskottavin ja hurmaavin Otoista on Juho Milonoffin Otto)

Miinukset:

- puvustus ja lavastus ovat irrallisia eivätkä tue esitystä (pari vaikuttavaa näyttämökuvaa kylläkin katsojalle tarjotaan, mutta pääosin valosuunnittelun ansioista)

- näytelmän kesto (lyhyt tässä tapauksessa, syystä että näiden viiden erilaisen Oton seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

- näytelmän lopussa hoetaan turhan painokkaasti Jörn Donnerin kirjoittamaa kohtaa "kaksi sattumalta tuotettua 80-luvun lasta olivat erehdyksiä molemmat, mutta hepä elävät" (vähemmälläkin asia olisi tullut katsojalle selväksi)

Rikkaruoho KOM-teatterissa 13. toukokuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.

Liput 22 - 36 € täältä

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Kun Emilin (Elias Salonen) vanhemmat eroavat, poika muuttaa äitinsä kanssa maalta kaupunkiin. Siellä Emil kohtaa uuden naapurinsa, mystisen herra Hyyryläisen (Ylermi Rajamaa), joka osoittautuu ihmisten vaatteissa kulkevaksi pelikaaniksi.

Poika ja pelikaani ystävystyvät, päätyvät jännittäviin seikkailuihin ja opettavat toisensa näkemään maailman uusin silmin.

Näytelmän muissa rooleissa nähdään Sari Haapamäki, Sofia Hilli, Inkeri Hyvönen, Juha Jokela, Pertti Koivula, Sanna Majuri, Unto Nuora, Aino Seppo, Marjut Toivanen ja Kaisa Torkkel.

Leena Krohnin romaanista on säilytetty perustarina ja filosofinen henki. Sen päälle on luotu rikas maailma, joka on tehty vahvalla mielikuvituksellisella otteella. Työryhmä on saanut inspiraatiota muun muassa oopperasta, barokista ja fantasiasta.

Lavastuksen on suunnitellut Antti Mattila, puvut Kirsi Manninen ja naamioinnin Tuula Kuittinen. Valosuunnittelusta vastaa William Iles ja videosuunnittelusta Toni Haaranen. Teoksen sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaa Aleksi Saura.

Ystäväni pelikaani on Irene Ahon ensimmäinen ohjaus Helsingin Kaupunginteatterissa. Irene Aho palkittiin vuonna 2020 Eino Kalima -kannustuspalkinnolla teoksesta Koiramäen Suomen historia, joka oli hänen edellinen lastenteatteriohjauksensa (Suomen Kansallisteatteri, 2019).

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Plussat:

+ ammattitaidolla tehty lastennäytelmä, joka sopii hyvin niin lapsille kuin aikuisillekin (on ilo nähdä lastennäytelmä, joka on tehty tosissaan eikä niin sanotusti lapsellisesti tai vain lapsikatsojia mielistellen) ja koskettavaa oli huomata, kuinka näytelmän lopussa liikuttuu katsomossa niin lapsi kuin aikuinenkin

+ toimiva lavastus ja hienoa että pienen näyttämön koko tila ja syvyys on otettu käyttöön tässä näytelmässä (pienen lapsikatsojan silmin pieni näyttämö näyttää varsin suurelta), värikäs puvustus, musiikki ja koreografia

+ Ylermi Rajamaa on hurmaava Pelikaanina , mutta yhtä hurmaava on myös Elias Salonen Emil-poikana

Miinukset:

- ajoittainen hidastempoisuus

Ystäväni pelikaani Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 19 - 39 € täältä

Näytelmän traileri

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Alexander ja hänen pikkusiskonsa Fanny elävät onnellista lapsuuttaan 1900-luvun alun Ruotsissa värikkään ja boheemin teatterisuvun keskellä, kunnes heidän isänsä kuolee ja äitinsä Emilie menee uudelleen naimisiin pappi Edvard Vergeruksen kanssa.

Emilie kuvittelee saavansa uuden onnellisen perheen, mutta uusi mies paljastuukin pelottavaksi tyranniksi, joka ottaa erityisesti Alexanderin julman vallankäyttönsä kohteeksi. Fannyn ja Alexanderin vilkas mielikuvitus auttaa heitä selviytymään ja näkemään asioita, joita muut eivät näe.

Fanny ja Alexander tuo näyttämölle myyttisen ja mielikuvitusrikkaan maailman, jossa värikkäät roolihenkilöt ja väkevä perhedraama kohtaavat karnevalistisen näyttämöfantasian. Luvassa on voimaannuttava kasvutarina, joka valaa uskoa selviytymiseen ja on täynnä elämänvoimaa.

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen

Fannyn roolissa nähdään Elena Leeve ja Alexanderia näyttelee Olavi Uusivirta. Heidän lisäksi teoksessa näyttelevät Eero Aho (Edvard Vergerus), Anna-Maija Tuokko (Emilie), Rea Mauranen, Rauno Ahonen, Veera Anttila, Helena Haaranen, Pekka Huotari, Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Jari Pehkonen, Emmi Pesonen, Leena Rapola, Raili Raitala ja Aino Seppo.

Teoksen lavastuksen on suunnitellut Antti Mattila, puvut Anna Sinkkonen ja naamioinnin Jaana Nykänen. Valosuunnittelusta vastaa William Iles ja äänisuunnittelusta Jaakko Virmavirta. Sävellys ja äänisuunnittelu on Sanna Salmenkallion käsialaa.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (tässä esityksessä on roolitus onnistunut täydellisesti kaikin puolin ja huikeimmat roolit tekevät Eero Aho sadistisena pappina, Anna-Maija Tuokko äitinä, Elena Leeve Fannyna , Olavi Uusivirta Alexanderina ja Pekka Huotari isänä)

+ huikea lavastus, valosuunnittelu, äänimaailma, musiikki, ohjaus ja laadukas sekä tyylikäs käsiohjelma

+ ennen kaikkea vaikuttava ja samaistuttuva näytelmä, joka tarjoaa katsojalle huikeita näyttämökuvia ja on kokonaisvaltainen teatterielämys ja ehdottomasti Helsingin kaupunginteatterin parhainpia esityksiä tällä näytäntökaudella

Miinukset:

- esityksen kesto (näytelmä kestää 3 tuntia ja 30 minuuttia) ja olisi kaivannut ehdottomasti tiivistämistä

- pyörivä lava on erityisen vaikuttava lavastuksen ja tunnelman luonnin tehokeinona, mutta liikaa käytettynä häiritsee osia kohtauksista ja ajoittain lavasteet ovatkin katsojan edessä estäen kohtauksen seuraamista

Fanny ja Alexander Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 28. maaliskuuta 2023 saakka.

Kesto 3 tuntia ja 30 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 23 - 46 € täältä

Vaellus

Saiturin joulu

Saiturin joulu

Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Robert Seger

Helsingin Kaupunginteatterin lasten ja nuorten Shed-teatteriryhmän Saiturin joulu sai uusintaensi-iltansa studio Pasilassa 3. joulukuuta.

Huvituttaako revyy

Kaipaatko hetkellistä helpotusta? Haaveiletko tilanteista, joissa voisit kerrankin napsia vain rusinat pullasta? Suomen Komediateatteri esittää täsmäavun näihin tarpeisiin. Huvituttaako Revyy tarjoilee vain parhaat palat kaikesta. Hauskimmat sketsit, kiinnostavimmat yhteiskunnalliset ilmiöt, taitavimman ensemblen sekä päräyttävimmät musiikkinumerot.

Astuessasi sisään Peacockiin olet välittömästi osa tätä koko maailman kokoista sirkusta, jossa me kaikki pyöritään. Nyt jos koskaan on paras hetki lähteä parin tunnin lomalle omasta elämästä ja nauraa hetki yhdessä ajankohtaisille ja arkisille asioille.

Varietee-esitykset sekä vedenneidot ovat olleet iso osa Linnanmäen historiaa 1950-luvulta saakka. Valveutuneiden naisasiakkaiden pyynnöstä laveteilta pudotettiin 1970-luvulta lähtien kuitenkin myös miehiä. Huvituttaako Revyy juhlistaa monimuotoisen elämän ihmeellisyyttä.

Kieppuupa tulevaisuus mihin suuntaan tahansa, se on varmaa, että naurun voimaa ei voi vähätellä. Edellytämme paikalle saapumista, sillä valitettavasti esitykseen ei voi osallistua etänä.

Näyttämöllä upeat: Kiti Kokkonen, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Haza von Hertzen, Markku Haussila, Antti Lang, Petja Lähde, Aleksi Seppänen sekä kapellimestari Katja Lapin johtama livebändi: Sami Kurppa, Kalle Ylitalo, Janne Mathlin ja Anssi Salminen.

(Teksti © Suomen Komediateatteri)

Plussat:

+ hyvät esiintyjät (Kiti Kokkosen poisjäännin sairastapauksen takia korvasi Gimmel-yhtyeestä aikoinaan tutuksi tullut Ushma Karnani, joka suoriutui hyvin. Markku Haussila oli jäänyt myös pois sairastapauksen vuoksi ja hänen osuuksia ei oikein paikattu, joka näkyi hieman häiritsevästi ainakin Abba-osuudessa)

+ huikea Katja Lapin orkesteri ja huikeat musiikkinumerot, ohjaus, koreografia, puvustus ja valosuunnittelu

+ kaikin puolin räväkkä ja riehakas revyy, jonka seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin

Miinukset:

- sketsien tasojen vaihtelevuus (osa todella hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) sekä sketsien lyhyys (muutamat pidemmät sketsit olivat ehdottomasti revyyn parhainpia)

- Aleksi Seppäsen ja Haza von Hertzenin tanssinumeroiden vähyys

- lippujen ylihinnoittelu (69 € )

Huvituttaako Linnanmäen Peacock-teatterissa 31.12.2022 saakka.

Liput 69 € täältä

Revyyn trailerin voit katsoa täältä

Sultanaatti

Hamlet

Kuva © Yehia Eweis / Kansallisteatteri

Ohjaaja Samuli Reunasen ja kirjailija-dramaturgi Aina Bergrothin tuliterä sovitus William Shakespearen ehtymättömästä mestariteoksesta Hamlet luotaa sukupolvelta toiselle periytyvän trauman seurauksia.