TEATTERI
Amos A
Kuva © Cata Portin /Svenska Teatern
Kemiönsaarelaisella talonpoika Anderssonilla oli viisi poikaa. Neljä heistä kärsi mielenterveysongelmista tai kuoli nuorena. Viides poika, Amos, ei suostunut kohtaloonsa. Hän päätti selviytyä – ja paremmin kuin kukaan muu!
Amos Andersonista tuli yksi 1900-luvun rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista miehistä Suomessa. Morsianehdokkaita riitti. Yksi heistä oli niin innokas, että lähetti kihlajaisilmoituksen kaikkiin lehtiin. Paniikissa Amos onnistui perumaan hääaikeet sillä kertaa.
Tarina köyhästä kemiönsaarelaisesta pojasta on matka Amoksen uskomattomaan, värikkääseen elämään – aikana, jota leimasivat katutaistelut suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden välillä, fasistiset kapinat ja sodat.
Dramaattiset kohtaukset, romanttiset katastrofit, huumori ja ajalle ominainen musiikki vievät meidät iloiselle 1920-luvulle ja sieltä aina sodanjälkeiseen Suomeen.
Gunilla Hemmingin uusi näytelmä Amos Andersonista käsittelee valtaa ja rahaa sekä hintaa, jonka Amos sai maksaa menestyksestään.
Suurenmoinen ja saita, antelias mutta pikkumainen. Joskus koominen ja koskettava, joskus täysin kestämätön. Amos Anderson halusi loistaa julkisuudessa, mutta piilotteli samalla koko joukon salaisuuksia. Mutta kuka hän oli?
Esityksen on ohjannut Kari Heiskanen ja pääroolissa Amos Andersonina nähdään Patrick Henriksen. Muissa rooleissa nähdään Sofia Bach, Riko Eklundh, Sophia Heikkilä, Simon Häger, Nina Palmgren, Hellen Willberg, Malin Saine, Aaro Wichmann ja Niklas Åkerfelt.
(Teksti © Svenska Teatern)
Kuva © Cata Portin /Svenska Teatern
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Simon Häger tekee huikeat roolityöt mm. hurmaavana hovimestarina, sairaana isoveljenä ja humaltuneena toimittajana osoittanen huikeaa muuntautumiskykytaitoaan)
+ käsikirjoitus, ohjaus, lavastus, puvustus, muutamat upeat näyttämökuvat sekä laadukas ja nerokkaasti tehty käsiohjelma ja tekstityslaite, joka toimi moitteettomasti
+ visuaalisesti näyttävä elämäkertanäytelmä Amos Andersonista
Miinukset:
- Amos Andersonin homoseksuaalisuuden käsittelyn olisi toivonut olevan suoraviivaisempaa
- näytelmän loppu ei ollut dramaturgisesti onnistunein
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Amos A Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 13. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen.
Liput 28 - 45 € täältä
Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi mobiilisovelluksella.
Vanja
Kuva © Saara Autere / Kansallisteatteri
Simon Stephens (s. 1971) on brittiläis-irlantilainen näytelmäkirjailija ja muusikko. Stephensin Vanja (Vanya) on tuore sovitus Anton Tšehovin rakastetusta klassikosta Vanja-eno, ja se sai kantaesityksensä Lontoossa Duke Of York’s Theatressa vuonna 2023.
Sovitus on melko uskollinen alkuperäiselle näytelmälle, ja läsnä ovat ihmismielen kiemuroiden universaali ajattomuus sekä keskeneräiseen ihmiseen luotu ironinen, mutta myötäelävä katse. Erityistä on, että Stephensin Vanjassa kaikki roolit näyttelee yksi näyttelijä. Kahdeksan roolia, yksi näyttelijä.
Riipaisevista aiheista huolimatta esityksessä vilahtelee hauskoja oivalluksia ja silmäkulmassa näkyy pilkettä.
Taivassali tarjoaa Vanjalle sopivasti intiimin tilan, ja lavastaja Katri Rentto on hyödyntänyt näyttämön erityisominaisuuksia ansiokkaasti. Renton suunnittelema näyttämökuva on hurmaava, ja Kansallisteatterin 30-luvulla rakennetun väliosan ulkoseinä on taidokkaasti valjastettu osaksi lavastusta.
Eetu Hiltusen suunnittelemat valot luovat niin ikään huikean kauniita maailmoja. Rene Ertomaan orkestraalinen musiikki värittää tarinaa, täydentää tunnelmaa ja toimii eräänlaisena vastanäyttelijänä näyttämöllä yksin operoivalle näyttelijälle.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Kuva © Saara Autere / Kansallisteatteri
Plussat:
+ huikea ja kunnioitettava näyttelijäsuoritus Ilja Peltoselta
+ lavastus ja valosuunnittelu
Miinukset:
- ohjaus olisi vaatinut vielä hiomista
- ajoittain katsojalla menee henkilöhahmot sekaisin eikä tiedä kuka puhuu ja kenelle
- Taivassalin istuimien selkänojat aivan liian matalat (moni katsoja kipeyttänee selkänsä)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Vanja Kansallisteatterin Taivassalissa 2. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia ilman väliaikaa.
Liput 24 - 42 € täältä
Somatic Sitcom
Kuva © Katri Naukkarinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön Somatic Sitcom leikkii 1990‑luvun tv:n tilannekomedioiden estetiikalla ja kerrostaa näennäisen merkityksettömät eleet leikkisäksi ja liikuttavaksi koreografiaksi.
Nykyesitys kutsuu näyttelijät ajattelemaan lavalla oloa toisesta näkökulmasta: psykologisen lähestymisen sijaan työskentelyn lähtökohtana ovat oman kehon tuntemukset. Yleisö puolestaan saa tulkita, mitä näyttämöllä tapahtuu, keitä esiintyjät ovat ja miksi he toimivat kuten toimivat.
Prosessiluontoisesti valmistettu Somatic Sitcom koostuu neljästä jaksosta. Teoksella ei ole perinteistä käsikirjoitusta, vaan näyttämötoiminnan taustalla ovat koreografi Anna Maria Häkkisen esiintyjille antamat erilaiset keholliset tehtävät.
Lavalla nähdään viisi esiintyjää, mutta esitys ei määrittele heidän roolejaan tai suhteitaan, vaan jättää tulkinnan katsojalle. Realistinen huonelavastus puolestaan on kaikille tuttu 1990-luvun sitcom-sarjoista. Kun tutussa ympäristössä alkaakin tapahtua jotain hiukan vinksahtanutta, avautuu katsojalle mahdollisuus tarkastella olemisen kummallisuutta ja ihmeellisyyttä.
Kuva © Katri Naukkarinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Somatic Sitcom –esityksen taustalla on koreografi Anna Maria Häkkisen, skenografi Erno Aaltosen ja dramaturgi Emil Santtu Uutun yhteinen kiinnostus 1990-luvun klassisia tilannekomedioita kohtaan. Työryhmä on katsonut satoja tunteja aikakauden sitcom-sarjoja, purkanut niiden rytmejä, eleitä ja tunnelmia, ja siirtänyt ne osaksi nykytanssin ja ruumiillisen ilmaisun kieltä.
Lavalla nähdään Hanna Ahti, Juha Jokela, Vappu Nalbantoglu, Esete Sutinen ja Antti Timonen.
Studio Pasilassa toimiva Nykyesityksen näyttämö tuo uusia esittävän taiteen muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa. Nykyesityksen näyttämön tarkoitus on tehdä monimuotoisia nykyesityksiä suuremmille näyttämöille ja laajemmille yleisöille, sekä luoda ainutlaatuisia kohtaamisia kiinteän ammattiteatterin ja vapaan kentän toimijoiden välille.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ nostalginen tunnelma 1990-luvulla eläneille katsojille niin esineellisesti kuin musiikillisesti
+ lavastus, esityksen musiikki, valosuunnittelu ja koreografiat
+ kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää nykyteatteria, jota toivoisi näkevän enemmänkin teattereiden ohjelmistossa
Miinukset:
- esityksen ensimmäisessä osassa valitettavan vähän yhteistä koreografiaa verrattuna toiseen osaan ja näyttelijöiden ilmeettömyys häiritsee ajoittain
- esitystä katsoessaan katsoja ei ymmärrä mitä tietyillä jutuilla esitys tahtoo kertoa (toisaalta häiritsevää, toisaalta virkistävää olla myös ymmärtämättä ja katsoa vain mitä lavalla tapahtuu)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Somatic sitcom Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 9. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 12,50 - 25 € täältä
Esitystä suositellaan yli 9-vuotiaille.
Pokka pitää
Pokka pitää (engl. Keeping Up Appearances) on brittiläinen komediasarja, jota tehtiin vuosina 1990–1995. Se on Britannian yleisradioyhtiö BBC:n kaikkien aikojen myydyin televisiosarja. Sarjan ensiesitys Suomessa nähtiin vuonna 1998 Yle TV1:llä, ja sen jälkeen se on nähty useasti toiveuusintoina.
Sarjan huumori rakentuu ennen kaikkea päähenkilö Hyacinth Bucketin (Patricia Routledge) pyrkimyksistä esiintyä yläluokkaisena ja hänen arvostelukyvyttömyydestään: Hyacinth ei ymmärrä, että ylilyövä hienostelu vain leimaa hänet kiipijäksi, eikä hän myöskään vaikuta huomaavan, että melkein kaikki muut pitävät häntä todella rasittavana.
Ihmiset pyrkivät parhaansa mukaan välttelemään ”Bucketin eukkoa” (engl. the Bucket woman). Hyacinthin hienostohaaveisiin perustuu myös sarjan alkukielinen nimi Keeping Up Appearances, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä ”hyvän vaikutelman ylläpitämistä”.
Säännöllisiä huumorin aiheita ovat Hyacinthin päällepäsmäröivä luonne ja hänen suhteensa alistuvaan ja selkärangattomaan puolisoonsa Richardiin. Toinen keskeinen huumorin aihe on Hyacinthin suurellisten edesottamuksien johtaminen absurdeihin ja joskus jopa kaoottisiin tilanteisiin.
Pokka pitää - näyttömösovitus on hurmannut katsojansa Tampereella jo kolmatta vuotta. Huippusuosittuun Pokka pitää -tv-sarjaan perustuva komedia on täyttänyt Tampereen Komediateatterin katsomon ennätykselliseen tahtiin.
Kuva © Harri Hinkka / Tampereen Komediateatteri
Näytelmässä Hyacinth (Leena Rousti) saa selville, että hänen naapurinsa Emmet (Jari Ahola) on alkanut vetää näytelmäkerhoa.
Kun soppaan pistävät lusikkansa vielä Hyacinthin värikylläiset sisarukset Rose (Hanna Gibson) ja Daisy (Sirke Lääkkölä) sekä karskin hurmaava Onslow (Aku Sajakorpi), alkaa teatterissa paikat toden teolla kuumentua.
Emmetin siskoa, Elisabeth "Liz" Wardenia esittää Merja Koivula ja näyttelijäseurueen uutta jäsentä, Edward "Milly" Milsonia Jere Riihinen.
Kuva © Harri Hinkka / Tampereen Komediateatteri
Plussat:
+ Hyacinthia näyttelevä Leena Rousti on harjoitellut hyvin ja ominut Hyacinthin maneerit
+ lavastus ja puvustus
+ tv-sarjan tunnusmusiikin käyttäminen kohtauksien välissä
Miinukset:
- näyttämösovitus liian suppea keskittyen vain 1930-luvun rikostarinan näytelmäharjoituksiin
- ohjaus ja suomennos olisi vaatinut vielä hiomista
- näytelmän Emmet, Liz ja Rose eivät muistuta alkuperäisen tv-sarjan hahmoja, mikä vaikuttaa kokonaisuuteen häiritsevästi
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Esitys arvosteltu Aleksanterin teatterissa 14. huhtikuuta 2026.
Pokka pitää Aleksanterin teatterissa Helsingissä 18. huhtikuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Liput 35 - 54 € täältä
Pokka pitää Tampereen Komediateatterissa 16. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Liput 38,50 - 46,50 € täältä
Gabriel, tule takaisin
Kuva © Harri Hinkka / Tampereen Komediateatteri
Mika Waltarin menestynein näytelmä Gabriel, tule takaisin on yksi kaikkien aikojen rakkaus- ja huijaritarinoista. Keväällä 2025 tuli täyteen 80 vuotta näytelmän kantaesityksestä Helsingin Kansanteatterissa.
Gabriel, tule takaisin on Mika Waltarin kirjoittama näytelmä vuodelta 1945. Se kertoo kahdesta naimattomasta sisaruksesta, Ulriikasta ja Kristiinasta, jotka joutuvat ”kapteeni ja johtaja” Gabriel Lindströmin huijaamiksi. Gabrielin esikuvana on pidetty naistenhurmaaja Ruben Auervaaraa.
Näytelmässä on myös yhtymäkohtia Waltarin muihin teoksiin, vaikka niissä yleensä käykin juuri päinvastoin: miehet joutuvat kärsimään sydämettömän naisen vuoksi.
Tampereen Komediateatterin sovituksessa Gabrielina nähdään karismaattinen Kristo Salminen.
Taitoa lavalla riittää, sillä herrasmiehen vauhdikkaaseen pyöritykseen joutuvia naisia tulkitsevat Sanna Majanlahti, Karoliina Kudjoi ja Matleena Junttanen.
Intohimoisen veijaritarinan on ohjannut Panu Raipia. Rakkaudennälkäinen näytelmä viittaa myös meidän aikamme "auervaaroihin".
Kuva © Harri Hinkka / Tampereen Komediateatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset
+ lavastus ja puvustus (lavastus toimi erinomaisesti ja vuosikymmenten vaihdot tehtiin pienillä vaihdoilla)
Miinukset:
- Kristo Salminen ei ollut aivan tarpeeksi lipeväkielinen hurmaavaksi huijariksi
- näytelmän kohtaukset esitettiin neljässä eri vuosikymmenessä, joka tuntui hieman turhana ja omituisena ratkaisuna
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Esitys arvosteltu Aleksanterin teatterissa 10. huhtikuuta 2026.
Hildur
Kuva © Mitro Härkönen / Helsingin Kaupunginteatteri
Satu Rämön menestysdekkari saa Satu Rasilan käsissä täysin uuden dramatisoinnin, joka pureutuu tarinan jännittävään rikosjuoneen ja tuo Islannin mystiikan näyttämölle entistä intensiivisemmin Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.
Näytelmä perustuu Hildur-dekkarisarjan ensimmäiseen ja samannimiseen osaan (WSOY 2022). Nordic blue -henkeä huokuvassa murhamysteerissä rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir (Elena Leeve) selvittää kotikaupungissaan tapahtuneita murhia yhdessä suomalaiskollega Jakobin (Paavo Kinnunen) kanssa.
Traumojensa kanssa taisteleva Hildur ja menneisyyttään pakeneva Jakob joutuvat keskelle omituista rikosvyyhtiä, joka kytkeytyy Hildurin omaan lapsuuteen.
Näyttelijä Paavo Kinnunen on Jakobin roolia varten joutunut opettelemaan aivan uusia taitoja. Jakob on sekä kirjasarjassa että näytelmässä innokas neuloja – Kinnunen sen sijaan ei ollut aiemmin koskenutkaan puikkoihin.
Varmistaakseen, että lavalla neulova Jakob näyttää uskottavalta, Kinnunen on harjoitellut neulomista viime syksystä lähtien Helsingin Kaupunginteatterin puvustamon päällikön, Nina Virkin, opastuksella.
Elena Leeven ja Paavo Kinnusen lisäksi lavalla nähdään Sari Haapamäki, Sanna-June Hyde, Linda Hämäläinen, Unto Nuora, Jari Pehkonen, Ursula Salo ja Mauno Terävä.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Mitro Härkönen / Helsingin Kaupunginteatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Elena Leeve ja Paavo Kinnunen tekevät huikeat roolityöt ja heidän henkilökemiansa toimii erinomaisesti)
+ toimiva pelkistetty lavastus sekä valo- ja äänisuunnittelu
+ kiehtova rikosnäytelmä, joka avautuu hyvin myös katsojalle, joka ei ole lukenut Satu Rämön ainuttakaan Hildur-kirjaa
Miinukset:
- ajoittainen paikallaan junnaaminen
- aavistuksen liian pitkä (tiivistetympänä näyttämösovituksena olisi toiminut paremmin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Hildur Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 20. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 26 - 52 € täältä
Esitystä suositellaan yli 12-vuotiaille.
Täällä Pohjantähden alla
Kuva © Nico Backström / Kansallisteatteri
Kaikki kolme kirjaa kattavan suurteoksen ohjaa ja sovittaa Lauri Maijala. Kansallisteatterissa debytoiva Maijala tuo näyttämölle teoksen, joka alleviivaa, kuinka vihapuhe on historiassa johtanut vihatekoihin: väkivaltaan, katkeruuteen ja kostoon.
Ensemble ja sen esittämien roolien lukumäärä on poikkeuksellisen suuri: Maijalan ohjauksessa 24 näyttelijää näyttelee yhteensä 120 roolia. Näyttelijäkaarti koostuu kokeneista konkareista ja urapolkuaan aloittavista näyttelijöistä, jotka loistavat niin yksilöinä kuin joukkona. Jokainen heittäytyy roolisuorituksiin tunteella ja taidolla, hikeä ja kyyneliä säästämättä.
Kuva © Nico Backström / Kansallisteatteri
Puvustuksesta vastaa Auli Turtiainen, lavastuksesta Kati Lukka, valosuunnittelusta Kalle Ropponen sekä musiikista ja äänisuunnittelusta Jani Rapo. Markus Fagerudd on säveltänyt esitykseen kuorolaulun kansanlaulun pohjalta.
Rooleissa nähdään Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Oliver Kollberg, Kasper Korpela (Näty), Aksa Korttila, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Esa-Matti Long, Petri Manninen, Pirjo Määttä, Toni Nikka (TeaK), Pyry Nikkilä, Harri Nousiainen, Helmi-Leena Nummela, Lauri Qvick (TeaK), Sulo Rahman (Näty), Anna-Riikka Rajanen, Wenla Reimaluoto, Otto Rokka, Carl-Kristian Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen, Juha Varis ja Tiina Weckström.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset kaikilta näyttelijöltä
+ huikea lavastus, puvustus, ääni- ja valosuunnittelu, ohjaus ja laadukas käsiohjelma, joka kannattaa ehdottomasti lukea ennen näytelmän katsomista
+ visuaalinen, vaikuttava ja koskettava näyttämöversio Väino Linnan romaanitrilogiasta
Miinukset:
- esityksen kesto (liian pitkä kahdesta väliajasta huolimatta)
- kolmas näytös on pettymys huikean ensimmäisen ja toisen näytöksen jälkeen
- musiikkia olisi saanut olla enemmän ja katsoja tipahtaa ajoittain juonen kärryiltä pois, kun tapahtumia/tapahtuma-ajankohtaa ei selkeästi kerrota
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Täällä Pohjantähden alla Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 19. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 3 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen (2 väliaikaa)
Liput 22 - 64 € täältä
Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.
Komedia pankkiryöstöstä
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Hittikomedian Näytelmä, joka menee pieleen –tekijäkolmikko on luonut jälleen hillittömän pyörityksen, joka saa taatusti unohtamaan arjen huolet. Komedia pankkiryöstöstä (A Comedy About A Bank Robbery) esitetään parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
Ollaan 1950-luvun Helsingissä ja vanki Roger Rahikainen ja vanginvartija Tauno Kyykkä suunnittelevat suurta timanttiryöstöä Hakaniemen Osakepankkiin. Samalla pankinjohtaja Jorma Kuusikko virittää turvajärjestelmät äärimmilleen.
Pankinjohtajan tytär Aino on puolestaan tavannut hurmaavan uuden poikaystävän Veikan, joka kuitenkin päätyy mukaan Roger Rahikaisen ryöstöporukkaan. Tilannetta ei helpota se, että Roger on myös Ainon entinen heila. Seuraa hillitön ketju väärinkäsityksiä ja läheltä piti -tilanteita, kun huijarit ottavat toisistaan mittaa.
Komedia pankkiryöstöstä on musikaaleista ja oopperoista tunnetun Samuel Harjanteen ensimmäinen puhenäytelmän ohjaus. Vaikka musiikki ei tällä kertaa muodosta dramaturgian selkärankaa, rytmin ja ajoituksen tarkkuus on yhtä tärkeää kuin suurissa musikaaleissa.
Näytelmän ovat kirjoittaneet brittiläiset Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, jotka tunnetaan kansainvälisestä läpimurtofarssistaan Näytelmä, joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong). Teos nähtiin myös Helsingin Kaupunginteatterissa vuosina 2022–2023. Komedia pankkiryöstöstä on kolmikon uudempi farssi, joka sai kantaesityksensä vuonna 2016 Lontoon West Endissä. Siellä hittinäytelmä jatkoi ohjelmistossa neljä vuotta.
Komedian rooleissa nähdään Rauno Ahonen, Risto Kaskilahti, Jouko Klemettilä, Samuel Kujala, Merja Larivaara, Linnea Leino, Lasse Lipponen, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Samuli Pajunen, Raili Raitala, Sauli Suonpää ja Kaisa Torkkel.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Sauli Suonpää, Samuel Kujala ja Jouko Klemettilä tekevät huikeat roolityöt)
+ huikea lavastus, puvustus, ohjaus, suomennos, valo- ja äänisuunnittelu sekä laadukas käsiohjelma
+ mukaansatempaava hauska farssi ja komedia, joka pitää katsojan otteessaan alusta loppuun saakka
Miinukset:
- komediassa kuultiin uusina sovituksina mm. Mirellan, Cheekin ja Paula Koivuniemen Timantti-aiheisia kappaleita, jotka eivät sopineet farssin tapahtumavuoteen 1958
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Komedia pankkiryöstöstä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 2. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 32 - 64 € täältä
Esitystä suositellaan yli 12-vuotiaille.
Taival
Kuva © Mitro Härkönen / KOM-teatteri
KOM-teatterin uudella näyttämöllä Hakaniemessä nähdään Tuomo Rämön käsikirjoittama ja ohjaama kotimainen kantaesitys Taival. Se on intiimi ja unenomainen yhden yön matka, jossa vanhempi ja aikuinen lapsi käyvät läpi elämäänsä yrittäessään löytää edes jotain yhteistä arkisten muistojen ja kipeiden asioiden seasta.
Taival, joka perustuu Stam1na-yhtyeen samannimisen menestysalbumin teksteihin, kutsuu pysähtymään niiden tunteiden äärelle, joista usein vaietaan. Vakavien aiheiden rinnalla kulkee myös absurdi huumori ja yllättävä keveys.
Mitä tapahtuu, kun kaksi elämän erilleen ajamaa perheenjäsentä joutuu vielä kerran kohtaamaan toisensa kuoleman äärellä? Taival on tragikomedia, jonka teemat puhuttelevat meitä kaikkia elämäntilanteesta riippumatta.
Rooleissa nähdään Tommi Eronen, Isla Mustanoja, Tuuli Paju ja Hanna Raiskinmäki.
Muusikko ja kirjailija Antti Hyyrynen, joka tunnetaan Stam1na-yhtyeen laulajana, kitaristina ja sanoittajana, on osallistunut myös näyttämöteoksen äänimaailman luomiseen säveltämällä ja sovittamalla siihen musiikkia.
(Teksti © KOM-teatteri)
Plussat:
+ Tommi Eronen tekee erinomaisen roolityön isänä (niin ikään Alina Tomnikov suoritui plari kädessään hyvin paikatessaan sairastunutta näyttelijää näkemässäni esityksessä)
+ KOM-teatterin uuden näyttämön tilat ja näyttämö sekä mukavat tuolit (Tampereen Teatterin vastikään peruskorjatun päänäyttämön vanhat tuolit)
Miinukset:
- käsikirjoitus ja ohjaus olisi vaatinut vielä runsaasti hiomista (takaumat eivät toimineet ja katsoja ei aina tiedä missä ajassa milloinkin mennään )
- lavastus ja puvustus
- näyttelijöiden välistä henkilökemiaa ei ollut havaittavissa ja joidenkin näyttelijöiden ylinäytteleminen häiritsi
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Taival KOM-teatterissa 25. huhtikuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Liput 21 - 46 € täältä
Uuteen nousuun
Kuva © Pate Pesonius / Q-teatteri
Loppuunmyydyille katsomoille vuonna 2024 esitetty Juho Mantereen ja Anna Brotkinin käsikirjoittama Uuteen nousuun on palannut yleisön pyynnöstä Q-teatterin ohjelmistoon.
1990-luvulla lapsuutensa elänyt kaveriporukka kokoontuu vanhan peruskoulunsa homehtuvaan juhlasaliin. Kukaan ei ole muuttunut ja silti mikään ei ole niin kuin ennen. Vaikka kaikki on hyvin, jokin hankaa.
Illan aikana muistoja ja haavoja sörkitään likaisilla tikuilla. Miksi meistä tuli sellaisia kuin tuli? Voiko kaikesta syyttää vanhempiaan? Tai ysäriä, mediaa, Iiro Viinasta?
Lapsuus 90-luvun Suomessa oli yhtä aikaa satua ja dystopiaa. Samassa kuvassa ala-asteen hiihtokilpailut ja loputon tulevaisuususko, devalvaatio, konkurssiaalto ja puoli miljoonaa työtöntä. Ensisuudelma, Kurt Cobainin seksikkäästi levinneet aivot, jäätelökakun tahmaamat Nintendo-ohjaimet ja kerhotäti, joka koskettaa oudosti sieltä.
Vaimonhakkausvitsit telkkarissa, tihkusateessa poltettu tupakka ja ihanasti levinnyt glittermeikki. Esko Ahon lempeät silmät, Nick Carterin ihana polkka, Gillian Andersonin huokaus, galtsukuvat ja päärynäsiiderin taika. Älyämpäri ja käsi ensimmäistä kertaa toisen paidan alla.
Elämä oli helvettiä ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään.
Rooleissa nähdään Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen.
(Teksti © Q-teatteri)
Plussat:
+ huikea käsikirjoitus, lavastus, musiikki ja ohjaus (kolme tuntia menee tuossa tuokiossa)
+ huikea näytelmä 1990-luvun Suomessa eläneiden lasten ja nuorten kokemuksista, jonka soisi jokaisen tuona aikana eläneen ja muidenkin näkevän
Miinukset:
- reaaliaikaista videokuvaa käytetään aavistuksen verran liikaa
- toisen näytöksen 18-vuotissynttärikohtaus on aivan liian pitkä
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Uuteen nousuun - Laman lasten elämä ja teot Q-teatterissa 18. huhtikuuta 2026 saakka.
Kesto 3 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Liput 19 - 45 € täältä
Tällä hetkellä kaikki kevään esitykset ovat loppuunvarattuja/-myytyjä. Ajantasainen lipputilanne näkyy täältä
Tuula ja Pirkko - Meil on aina Toro
Kuva © Nina Sivén
Tuula ja Pirkko on viriili, yhteensä n. 170-vuotias parivaljakko Ala-Vittulasta. He eivät oikeastaan juuri pidä toisistaan, mutta jostain tuntemattomasta syystä he ovat viettäneet koko elämänsä hyvin tiiviisti yhdessä.
Toisin kuin vanhuksista ehkä yleensä luullaan, ikä ei ole jalostanut heitä seesteiseen suuntaan. Päinvastoin. Tuula rakastaa Cindy Crawfordia ja turvavälejä, Pirkko ei anna arvoa lastenlastensa savitöille eikä piirustuksille, eikä hän edelleenkään osaa leipoa.
Tuula ja Pirkko on jätetty hankalan luonteensa vuoksi koronakaranteenin rauhaan jo hyvän aikaa sitten, ja siksi heillä on kaikki maailman aika elellä elämäänsä juuri niin kuin he itse lystäävät
Erinäisten sattumien jälkeen Tuula ja Pirkko päättävät karistaa pölyt matkalaukuistaan, suunnata maalliset tomumajansa Finavian lippuluukulle, maksaa lentoveronsa kenties viimeisen kerran ja suunnistaa kohti Fuengirolan aurinkoista costaa.
Eikä aikaakaan, kun Toron varjossa käydään tähänastisen elämän ehkä tärkeimmät keskustelut. Tällä matkalla saavat kyytiä niin Tuulan ja Pirkon tyttärien luutuneet asenteet äitejään kohtaan, kuin patriarkaattinen machokulttuurikin. Löytyykö Fugen rannalta romanssi, ökyjahti vai Sean Conneryn rintakarva?
Esitys on kunnianosoitus hömelyydelle, elämänilolle, vapaalle tahdolle, tajunnanvirralle, omaehtoisuudelle, tyhmille jutuille, unelmille, ihmisyydelle, ihmisen lajityypilliselle tarpeelle valloittaa tuntemattomia alueita sekä itsemääräämisoikeuden tärkeydelle.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Ria Kataja ja Minna Kivelä
Valosuunnittelu: Niina Sivén
Äänisuunnittelu: Esko Paavola
Kaikissa rooleissa Minna Kivelä ja Ria Kataja
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Nina Sivén
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Ria Katajan ja Minna Kivelän läsnäolo ja heittäytyminen)
+ näytelmän räävitön huumori ja tilannekomiikka
+ äärimmäisen hauska ja ronski näytelmä ikääntyvistä naisista ja heidän tyttäristään
Miinukset:
- näytelmässä hieman liikaa henkilöhahmoja (itse olisin mieluusti viihtynyt vain Tuulan ja Pirkon parissa - heidän kaakatustaan, kiroilua ja höpinöitä kuunnellen)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Tuula ja Pirkko - Meil on aina Toro Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 23. maaliskuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 21,50 - 43 € täältä
Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.
THE POET OF FINLAND
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri
Aina Bergrothin uutuusnäytelmä on kipeän hauska ja järkyttävä aikamatka Suomen 1960-70 -lukujen taitteeseen. Rakkaussuhteen dynamiikkaan tarkentava teos ammentaa aikalaiskuvauksista ja pohjautuu vapaasti Tuula-Liina Variksen romaaniin Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994).
Karnevalistinen ja surrealistinen esitys purkaa taiteilijaneron myyttiä ja kuvaa samalla Tuula-Liinan matkaa oman kirjailijanuran alkuun ja vapauteen.
Rooleissa nähdään Minna Suuronen, Santtu Karvonen, Robin Svartström, Markku Haussila ja Johanna Isokoski. Ryhmäteatterin uusi johtaja Riikka Oksanen on ohjannut näytelmän.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Minna Suuronen Tuula-Liina Variksena ja Markku Haussila nuorena Pentti Saarikoskena tekevät huikeat roolityöt)
+ huikea lavastus, puvustus, ohjaus, käsikirjoitus ja valo - ja äänisuunnittelu
+ traaginen ja vastenmielinen, mutta samalla kiehtova näytelmä taiteilijapariskunnan avioliitosta ja alkoholismista
Miinukset:
- sopraano Johanna Isokoski lauloi erinomaisesti, mutta näytelmän musiikillinen anti oli hieman liian yksipuolista
- alkoholismi oli liian suuressa osassa läpi näytelmän - katsoja turtui alkoholilla läträämiseen jo näytelmän puolessavälisssä
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
THE POET OF FINLAND Ryhmäteatterissa 25. huhtikuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24 - 46 € täältä
Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.
Veljeni Leijonamieli
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Veljeni Leijonamieli sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä jo 17. lokakuuta 2024 ja katsomo on täyttynyt esitys toisensa jälkeen.
Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Korpusta (Alexander Wendelin) ja Joonatanista (Mikko Kauppila). Isoveli Joonatan kuolee pelastaessaan sairasta veljeään Korppua tulipalolta, ja pian menehtyy myös Korppu.
Veljekset matkaavat lyhyen maanpäällisen elämänsä jälkeen kauniiseen maahan, Nangijalaan, jossa he taistelevat yhdessä pahan voimia vastaan. Matkasta tulee huima ja jännittävä seikkailu, jonka aikana pelokkaasta Korpusta kasvaa rohkea Leijonamieli.
Veljeni Leijonamieli on maaginen fantasia veljeksistä, jotka kantavat toisiaan vaikeuksien yli. Se on tarina veljeydestä ja rakkaudesta sekä huikea seikkailu, jossa jokainen löytää rohkeutensa. Teos kertoo surusta kauniisti ja kasvaa maagiseksi fantasiaseikkailuksi täynnä toivoa.
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Mikko Kauppilan ja Alexander Wendelinin lisäksi rooleissa nähdään Lumi Aunio, Ulriikka Heikinheimo, Sofia Hilli, Tuukka Leppänen, Lasse Lipponen, Pekka Louhio, Kai Lähdesmäki, Sanna Majuri, Kari Mattila, Reetta Moilanen, Unto Nuora, Samuli Pajunen, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Elena Rekola, Inka Tiitinen ja Riina Tikkanen.
Ruotsalaissäveltäjä Stefan Johanssonin säveltämää uunituoretta musiikkia soittaa lavalla livenä multimuusikko Senni Valtonen. Hän soittaa esityksessä noin kahtakymmentä eri instrumenttia.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Mikko Kauppila ja Alexander Wendelin tekevät huikeat roolityöt veljeksinä)
+ huikea lavastus ja puvustus, ohjaus, musiikki ja upeat koreografiat
+ koskettava ja visuaalinen näyttämöversio Astrid Lindgrenin klassikkosadusta, jonka parissa viihtyvät niin pienemmät kuin isommatkin katsojat
Miinukset:
- esityksen nukketeatterikohtaukset olivat ammattitaidolla tehtyjä, mutta olivat ajoittain liian pienimuotoisia (eturiviläiset pääsivät niistä nauttimaan hyvin, mutta taaemmat katsojat ei niinkään)
- energiaa ja liikettä oli läpi esityksen yllin kyllin - ehkä liikaakin (itse olisin kaivannut , että varsinkin koskettavimpien kohtausten äärellä olisi oltu huomattavasti kauemmin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Veljeni Leijonamieli Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 16. huhtikuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 29 - 59 € täältä
Esitystä suositellaan yli 9-vuotiaille.
Näytelmän trailerin voit katsoa täältä
Muistopäivä
Kuva © Janne Vasama / Kansallisteatteri
1930-luvun Suomi kamppaili maailmanlaajuisen talouslaman kourassa, ja työttömyys kasvoi ennennäkemättömiin lukuihin. Puutetta kärsittiin leivän ja asumusten lisäksi empatiasta, sillä Lapuan liike ja äärioikeistolaiset arvot kylvivät yhteiskunnassa pelkoa ja julmuutta.
Lohduttoman näköalaton tilanne pakotti kymmenet tuhannet suomalaiset etsimään elämän perusasioita ‒ työtä, leipää ja lämpöä ‒ Neuvostoliitosta. Töitä kaikille ja ruokaa kahdesti päivässä -lupausten sijaan loikkareita odotti ankea ja brutaali todellisuus, jossa ihmisarvo oli lakkautettu.
Neuvosto-propagandan onnela osoittautui päämäärättömäksi työorjuudeksi ja pakkosiirroiksi. Kollegoina työskentelivät korventava nälkä, vilu, sairaudet ja kavalkadi syöpäläisiä. Aika ei parantanut tilannetta: Stalinin vainoissa vuosina 1937–1938 teloitettiin keskimäärin 1 500 ihmistä joka päivä.
Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Muistopäivä kertoo seitsemästä ihmisestä, jotka loikkasivat Suomesta Neuvostoliittoon ja katosivat Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Salo on kirjoittanut Muistopäivä-näytelmän yhteistyössä Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917‒1964 -tutkimushankkeen kanssa.
Kuva © Janne Vasama / Kansallisteatteri
Salon teksti on syntynyt todellisten ihmisten jälkeensä jättämien kirjeiden, päiväkirjojen, muistelmien, haastatteluiden, kuulustelupöytäkirjojen ja etsivän keskuspoliisin henkilömappien avulla. Näytelmän maailman ja henkilöt Salo on koostanut tutkimusmateriaalina käytetyistä aineistofragmenteista ja kutonut ne yhteen mielikuvituksensa avulla. Siten hahmot eivät suoraan edusta ketään olemassa ollutta tai elävää ihmistä.
Oksasen taitavassa ohjauksessa näyttämölle syntyy poikkeuksellisen vaikuttava teos, jonka yhteiskunnallinen merkitys on huomattavan suuri.
Upean ensemblen näyttelijätyö saa katsojan imeytymään henkilöhahmojen traagiseen tarinaan ja kohtaloon ensihetkistä alkaen. Rooleissa nähdään Geoffrey Erista, Inke Koskinen, Pirjo Lonka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Rasmus Slätis ja Miiko Toiviainen.
Muusikot Eva Louhivuori ja Ilkka Tolonen ovat koko ajan näyttämöllä, ja kaksikko on myös säveltänyt esityksen musiikin.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset koko ensemblelta ja teatterisalista poistuessaan katsoja liikuuttuu uudestaan nähdessään porraskäytävän seinillä loikkareiden nimet ja elämän päättymisvuosilukujen määrän
+ huikea käsikirjoitus, ohjaus, puvustus, pelkistetty lavastus, koreografiat ja musiikki
+ koskettava ja vaikuttava näytelmä ihmisjoukosta, joka halusi aikoinaan unohtaa Suomen ja suomalaiset heidät - näytelmä on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan
Miinukset:
- näytelmän musiikki tuntuu ajoittain irralliselta ja muusikot olivat ensimmäisessä näytöksessä turhan edessä lavalla
- näytelmän lopun kaunis kynttiläkohtaus on aivan liian pitkä (kohtauksen vaikuttavuus heikkeni)
- videokuvan käyttöä aavistuksen verran liikaa
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Muistopäivä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 19. toukokuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24 - 49 € täältä
Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.
Kuka kaappasi auringon?
Kuva © Saara Autere / Helsingin Kaupunginteatteri
Koko perheen musiikkinäytelmä Kuka kaappasi auringon sai ensi-iltansa syyskuussa 2025 ja jatkaa edelleen Studio Pasilan näyttämöllä. Mauri Kunnaksen samannimiseen lastenkirjaan perustuvan teoksen on dramatisoinut ja ohjannut Liila Jokelin, joka on myös säveltänyt näytelmän energisen musiikin yhdessä multi-instrumentalisti Lauri Schreckin kanssa.
Hauska, viisas ja oivaltava teos saa myös pohtimaan ahneuden ja luonnonsuojelun välistä vastakkainasettelua.
Väinölän taivaalla aurinko paistaa kultaisena. Niin kultaisena, että Pohjolan ahne Louhi saa idean: jos ryöstäisikin auringon ja takoisi sen kultakolikoiksi! Louhi susijoukkoineen vangitsee auringon luolaan ja Väinölässä tulee kylmä.
Pohjolassa sen sijaan on läkähdyttävän kuuma, kun kahlittu aurinko porottaa vihaisena luolassaan. Mutta auringolla on voima, jolle edes Louhi ei mahda mitään. Ahneinkin oppii, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Rooleissa nähdään Sami Paasila, Arttu Kapulainen, Sanna Majuri, Inkeri Raittila, Sanna Saarijärvi, Antti Timonen, Leenamari Unho ja Juha Jokela.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Sanna Saarijärvi tekee loistavan roolityön Louhena ja ihastuttaa laulutaidoillaan)
+ lavastus, puvustus, ohjaus ja dramatisointi
+ onnistunut ja ammattitaidolla tehty näyttämöversio Mauri Kunnaksen lastenkirjasta, jonka parissa viihtyvät niin lapset kuin vanhemmat sekä isovanhemmatkin
Miinukset:
- näytelmän interaktiivinen osuus ja aurinkopallojen heittely lähinnä huvitti aikuisia katsojia, mutta arvatenkin lapsille ne olivat esityksen parasta antia
- musiikki oli liian rokkipitoista (esitykseen olisi kaivannut myös herkimpiä kappaleita)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Kuka kaappasi auringon? Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 25. maaliskuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 20 - 41 € täältä
Esitystä suositellaan yli 5-vuotiaille.
Doves and Bloods
Kuva © Jussi Ulkuniemi
Elina Pirisen uudessa monitaiteellisessa näyttämöteoksessa kahdeksan aikuista ja kahdeksan lasta toteuttavat intensiivisiä ja ihanan outoja muuntumisleikkejä itsensä ja meidän kaikkien puolesta. He tanssivat, laulavat ja soittavat kaksi ritualistista faabelia, jotka muuttavat Viiruksen suuren salin fantasmojen kehräksi täynnä hillittömiä alter egoja, heidän romantiikkaa ja missioitaan, nahkaa ja aikaa, caccio e pepeä, c-duuria, raivareita ja aaveita.
Doves and Bloods on sukupolvia toisiinsa silloittava hulvaton ja toivontäyteinen muodonmuutos. Se assosioi vapaasti maagisen ja tavanomaisen välillä, ruumiin, kuvataiteen ja vaihtoehtoisen sinfonisen musiikin jumalaisessa yhteydessä, ja jossa eri tavoin haavoittuneilla on vielä unet ja pulssi sekä vieressä viritetty käyrätorvi.
Doves and Bloods muotoutuu prosessissa ja tiiviissä yhteistyössä säveltäjä ja äänisuunnittelija Ville Kabrellin, dramaturgi ja pukutaiteilija Heidi Väätäsen sekä tila- ja valosuunnittelija Mateus Mannisen kanssa.
Näyttämöllä nähdään esiintyjäkaarti, johon kuuluu lapsia Käpylän musiikkiopiston puhallinorkesterista, freelance-taiteilijat Simone Lorenzo Benini / Jenni-Elina von Bagh, Karolina Ginman, Leena Nordberg ja Tom Rejström sekä Viiruksen ensemble Maria Ahlroth, Iida Kuningas, Oskar Pöysti ja Jessica Raita.
(Teksti © Teater Viirus)
Plussat:
+ huikea musiikki, äänimaailma, valosuunnittelu ja runsas teatterisavun käyttö
+ esiintyjien heittäytyminen ja läsnäolo
+ kiehtova ja häkellyttävä sekä visuaalisesti että aistillisesti vaikuttava näyttämöteos
Miinukset:
- koreografiat ja liikekielet olisivat kaivanneet vielä hieman hiomista
- italiankieliset runot eivät avautuneet italian kieltä taitamattomille
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Doves and Bloods Teatteri Viiruksessa 11. helmikuuta 2026 saakka.
Kesto 1 tunti ja 20 minuuttia ilman väliaikaa.
Liput 19 - 36 € täältä
Kuinka tulla Tapio Rautavaaraksi
Kuva © Janne Vasama / KOM-teatteri
Kun syyrialaistaustainen Youssef Asad Alkhatib saapui 16-vuotiaana pakolaisena Suomeen, hän löysi yllättävän ystävän suomalaisesta äänimaisemasta ja Tapio Rautavaaran lauluista. Niihin hän samaistui ja tunnisti jotakin itsessään.
Siitä lähtien Alkhatibin haaveena on ollut tehdä esitys suomalaisesta kulttuurista sekä mutkikkaasta suhteestaan idoliinsa. Itsenäisyyspäivänä 2025 tämä pitkäaikainen unelma toteutuu KOM-teatterissa.
Esitys kertoo hymyssä suin matkan takaa saapuvasta kulkurista, joka on kuullut puhuttavan Suomesta ja siellä elävästä maailman onnellisimmasta kansasta. Kieli on vieras ja tavat oudot, mutta Rautavaaran laulut antavat suunnan ja toivon paremmasta. Kun kulkuri kuulee idolinsa olleen myös olympiavoittaja ja filmitähti, nousevat ihanteet pilviin.
Miten sinnikäs sankarimme onnistuu lunastamaan itse itselleen asettamat odotukset ja täyttämään suomalaisen kiiltokuvamiehen mallin? Ja kuinka pitkälle hän on valmis menemään tullakseen yhtä rakastetuksi kuin koko kansan Tapsa?
Kuva © Janne Vasama / KOM-teatteri
Alkhatib on yksi suomalaisen teatterin kiinnostavimmista uusista äänistä. Teatteri on tarjonnut hänelle väylän ymmärtää uutta kotimaataan, ja nyt Teatterikorkeakoulussa opiskelevana hän muuntaa kokemuksensa kertomuksiksi, jotka koskettavat niin kantasuomalaisia nuoria kuin maahanmuuttajayhteisöjäkin.
Alkhatib on nähty KOM-teatterissa aikaisemmin esityksissä Seitsemän tarinaa häpeästä, Hölmölä – Suuri Talousfoorumi sekä omakohtaisessa monologiesityksessään Hajuvesi.
Lavalla Alkhatibin lisäksi nähdään muusikko Taavi Hasunen, joka työskentelee KOM-teatterissa myös AV-suunnittelijana sekä ääni- ja valoteknikkona.
Esityksen tekstistä ja ohjauksesta vastaa Otto Nyberg, jonka aiempia töitä ovat mm. Kanijanikani ja Julius – Kaukaisella tähdellä oman päänsä sisällä, joka palkittiin Vuoden esityksen Thalia-palkinnolla vuonna 2024.
(Teksti © KOM-teatteri)
Plussat:
+ Youssef Asad Alkhatibin karisma ja läsnäolo
+ ohjaus, puvustus, Tapio Rautavaaran kappaleiden valinnat sekä Taavi Hasusen kitarointi
+ äärettömän hauska ja koskettava esitys, joka saa katsojan oivaltamaan lopussa jotain todella tärkeää
Miinukset:
- esityksen lyhyt kesto (hurmaavan Youssef Asad Alkhatibin seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Kuinka tulla Tapio Rautavaaraksi Kaapelitehtaalla Turbiinisalissa 17. tammikuuta 2026 saakka.
Kesto 50 minuuttia ilman väliaikaa.
Nauru pitkästä ilosta juhlarevyy
Kuva © Matti Rajala
Juhlavuoden kunniaksi jokaisessa esityksessä nähdään vieraileva kunniavieras teatterin historian varrelta. Esityskohtaiset vierailijat ovat nyt julkaistu, ja luvassa on muun muassa Suomen Komediateatterin oman Grand Old Ladyn, legendaarisen Titta Jokisen paluu revyynäyttämölle.
30 vuoden harjoittelun tuloksena Suomen Komediateatterin revyyesitysten laatu- ja naurutakuu on omaa luokkaansa. Huippuunsa viritettyä komediakimaraa johtaa ohjaaja Olka Horila, apunaan kapellimestari Katja Lappi sekä koreografi Marko Keränen.
Salainen kabinetttiryhmä on pääkäsikirjoittaja Misa Palanderin vetämänä kirjoittanut kynät sauhuten esitykseen hauskimmat ja oivaltavimmat tilanteet tämän päivän jatkuvasti haastavasta elämästä.
Näyttämöllä nähdään Teemu Aromaa, Antti-Tuomas Heikkinen, Kaisa Hela, Kiti Kokkonen, Petrus Kähkönen, Eeva Soivio, Linda Wiklund, Anniina Koivuniemi ja Anssi Heikkilä.
Kapellimestari Katja Lapin luotsaama livebändissä soittavat Janne Mathlin, Anssi Salminen, Kalle Ylitalo ja Sami Zimmermann.
(Teksti © Suomen Komediateatteri)
Plussat:
+ hyvät ammattitaitoiset ja karismaattiset esiintyjät (katsomassani esityksessä vieraili kunniavieraana Pirjo Heikkilä)
+ huikea Katja Lapin orkesteri ja huikeat musiikkinumerot, ohjaus, koreografia, puvustus ja valosuunnittelu
+ viihdyttävä ja riehakas revyy, jonka huikea ja yllättävä artistipotpuri ylitti tällä kertaa kaikki odotukset ja on yksi parhaimmista mitä on nähty Suomen komediateatterin tuotannoissa
Miinukset:
- sketsien tasojen vaihtelevuus (osa todella hyviä ja osa puolestaan ei niin hyviä) sekä sketsien lyhyys (muutamat pidemmät sketsit olivat ehdottomasti juhlarevyyn parhaimpia)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Nauru pitkästä ilosta -juhlarevyy Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 7. helmikuuta 2026 saakka.
Kesto noin 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.
Liput 67 - 69 € täältä
Esitystä ei suositella alle 16-vuotiaille.
Rakkauden viisi vuotta
Kuva © Jiri Haltunen / Jyväskylän kaupunginteatteri
Rakkauden viisi vuotta on kahden nuoren taiteilijan rakkaustarina nykyajan New Yorkista. Näyttelijä Cathyn ja kirjailija Jamien viisi yhteistä vuotta ovat täynnä suuria unelmia ja vahvoja tunteita, rakkauden riemusta arjen ristiriitoihin ja huumaavasta menestyksestä karvaisiin pettymyksiin.
Upea musiikki kuljettaa tarinan alusta loppuun ja lopusta alkuun, kun molemmat kertovat sen lauluissa omasta näkökulmastaan. Jamie laulaa siis pariskunnan yhteisen matkan alusta loppuun, kun Cathy puolestaan aloittaa päätepisteestä ja etenee lauluillaan aivan lopusta kohti pariskunnan ensitapaamista.
Musiikin soittaa näyttämöllä kapellimestari Lasse Hirven johdolla kuusihenkinen orkesteri, jossa on harvinainen ja hieno kokoonpano: piano, basso, kitara, viulu ja kaksi selloa.
Nuoria rakastavaisia esittävät vierailija Emmi Nieminen ja Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä Sami Ulmanen. Teoksen on ohjannut Anssi Valtonen ja kauniisti soljuvan suomennoksen on tehnyt Jyri Numminen.
(Teksti © Jyväskylän kaupunginteatteri)
Plussat:
+ ammattitaitoinen orkesteri, jossa erityisesti sellot ja viulu soivat kauniisti
+ Eliisa Rintasen puku- ja valosuunnittelu
+ Emmi Niemisen ja Sami Ulmasen laulutaidot
Miinukset:
- katsojalle liian haastavaa katsottavaa, kun toinen kertoo laulaen tarinan alusta loppuun ja toinen puolestaan lopusta alkuun. Katsojalle ei avaudu mitä kaikkea viiden vuoden rakkaustarinassa oikeasti tapahtui - mikäli musikaalissa olisi ollut edes hieman enemmän dialogiaa tilanne olisi ollut ehkä toinen.
- ohjaus ei toiminut ja pääosan esittäjien välistä henkilökemiaa ei ollut havaittavissa saatikka lavakarismaa
- musikaalin taika ja henki puuttui täysin valitettavasti
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Rakkauden viisi vuotta Jyväskylän kaupunginteatterissa 27. maaliskuuta 2026 saakka.
Kesto 1 tunti ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 27 - 40 € täältä
Teatteritalo on parhaillaan peruskorjauksen alla. Kaupunginteatterin toiminta on siirtynyt väliaikaisesti Jyväskylä Paviljonkiin Lutakkoon.
Titanique musikaaliparodia
Kuva © Nils Krogell
Tämä esitys on täynnä suuria eleitä, yllättäviä kohtaamisia, liioiteltuja tunteita sekä syvänmeren kimallusta. Palkittu Titanique-musikaaliparodia on paitsi parodia Titanic-elokuvasta myös kunnianosoitus Celine Dionin ikoniselle musiikille.
Maailmalla suuren suosion saanut musikaali yhdistää elokuvan tunnetun tarinan ja Dionin suuria tunteita herättävät balladit toisiinsa jäätävän hauskalla ja itseironisella tavalla. Lavalla seilaavat tutut Titanic-elokuvan hahmot aivan uudessa valossa, eivätkä parodisen suurennuslasin alta pakene muutkaan aikamme yllättävät kulttuuri-ilmiöt.
Lavalle ankkuroi itsensä seitsemän näyttelijän huikea kaarti: Jon-Jon Geitel, Hanna Kaila, Lauri Ketonen, Tuomas Korkia-Aho, Sanni Lehto, Ushma Olava ja Maija Siljander.
(Teksti © Aleksanterin teatteri)
Kuva © Nils Krogell
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset ja erinomaiset lauluosuudet (parhaimmat roolityöt tekivät Lauri Ketonen, Sanni Lehto, Jon-Jon Gotel ja Tuomas Korkia-Aho)
+ ohjaus, käsikirjoituksen huumori, toimiva lavastus ja Osku Heiskasen koreografiat
+ ronskin viihdyttävä ja hauska kaikin puolin
Miinukset:
- improvisoitu kohtaus kesken esityksen oli täysin turha
- osa kappaleista kuultiin englanniksi ja osa suomeksi (parempi olisi ollut jos kaikki olisi esitetty suomeksi)
- musikaalina keskinkertainen
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Titanique musikaaliparodia Aleksanterin teatterissa 13. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 49 - 69 € täältä
Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Samainen musikaaliparodia nähtävissä Tampereen Komeadiateatterissa 15.1. - 2.5. 2026
Liput 49 - 57 € täältä
Trailerin musikaalista voit katsoa täältä
Lava-ammuntaa VIII
Kuva © Mitro Härkönen
Syksyllä 2025 nauretaan ja juhlitaan pyöreitä porukassa, kun Ulla Tapanisen ja Raila Leppäkosken kirjoittama Lava-ammuntaa-esityssarja viettää kolmekymppisiään, näyttelijä-Ulla viisikymppisiään ja siviili-Ulla seitsemänkymppisiään.
Syksy 2025 on siis yhtä ikäkriisiä, ei kun siis juhlaa! Lava-ammuntaa VIII jatkaa ajankohtaisten asioiden ja ilmiöiden päivittelyä suorasanaisesti ja oivaltavasti terävällä huumorilla terästettynä. Nyt kun ikää ja kokemusta on saavutettu kunnioitettavasti, sallitaan iltaherkuttelukin.
Lava-ammuntaa VIII – After Eight -komiikkaa iskee ajassa kiinni oleviin ilmiöihin tuttuun, suorasanaiseen ja hävyttömän osuvaan tyyliin.
Ulla Tapaninen on kotimaisen näyttämötaiteen suurnimi, jonka roolityöt ovat jääneet pysyvästi suomalaisten sydämiin. Hänen monologisarjansa Lava-ammuntaa on kulttimaineessa, ja hänen äänensä on tuttu muun muassa Muumimammana.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Kuva © Mitro Härkönen
Plussat:
+ Ulla Tapanisen karisma ja läsnäolo
+ monipuolinen käsikirjoitus ja jutut soljuivat sujuvasti niin kuin kaikissa edellisissäkin Lava-ammunnoissa
+ äärettömän hauska esitys (Ulla Tapaninen on parhaimmillaan kun esittää oikeita itselleen tapahtuneita koomisia tilanteita)
Miinukset:
- yhteisölliset osuudet turhia kokonaisuutta ajatellen
- esityksen lyhyt kesto (Ullan höpinöitä olisi kuunnellut huomattavasti kauemminkin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Lava-ammuntaa VIII Ryhmäteatterissa 13. joulukuuta 2025 asti.
Kesto 1 tunti ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24- 45 € täältä
Ulla Tapaninen kiertää ympäri Suomen maata tällä esityksellä 28.01.2026 – 04.04.2026.
Paikkakunnat, esityspäivät ja liput täältä
Våldets historia
Kuva © Kasper Dalkarl / Helsingin Kaupunginteatteri
Lilla Teaternin Våldets historia perustuu ranskalaisen menestyskirjailijan Édouard Louis’n kahteen ensimmäiseen romaaniin, Ei enää Eddy (En finir avec Eddy Bellegueule, 2014) ja Väkivallan historia (Histoire de la violence, 2016).
Rasmus Arikan dramatisoima näytelmä esitetään kaksiosaisena kokonaisuutena Helsingin Kaupunginteatterin ruotsinkielisellä näyttämöllä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Louis’n teoksia nähdään näyttämöllä Suomessa.
Ensimmäinen näytös seuraa Eddyn lapsuutta ja nuoruutta Pohjois-Ranskan työläisperheessä, jossa köyhyys, ulkopuolisuus ja julma kiusaaminen määrittävät arkea.
Toisessa näytöksessä kohtaamme aikuisen Eddyn, joka yrittää ymmärtää ja käsitellä kokemaansa seksuaalista väkivaltaa. Vaikeasta aiheestaan huolimatta tarina kerrotaan empaattisesti ja inhimillisesti.
Kuva © Kasper Dalkarl / Helsingin Kaupunginteatteri
Esityksessä näyttelevät norjalaiset Andreas Kvisgaard ja Maria Lura Skrudland, jotka molemmat ovat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun maisteriopiskelijoita, sekä Salomon Z. Patrick, joka on kolmannen vuoden opiskelija samassa koulussa.
Lavalla nähdään myös Patrik Kumpulainen, Pia Runnakko ja Joachim Wigelius.
Dramatisoinnin ranskankielisistä alkuperäisromaaneista on tehnyt Rasmus Arikka, ja sen on kääntänyt ruotsiksi suomesta Kasimir Koski. Ohjauksesta ja koreografiasta vastaa Jakob Höglund, lavastuksesta ja puvustuksesta ruotsalainen Sven Haraldsson.
Édouard Louis debytoi 21-vuotiaana ja on nopeasti noussut yhdeksi Euroopan merkittävimmäksi kirjailijaksi. Häntä pidetään sukupolvensa vaikutusvaltaisimpana äänenä, ja hänen sanotaan uudistaneen nykykirjallisuutta tuomalla esiin työväenluokan kokemuksia ja tarinoita, joille harvoin annetaan tilaa julkisuudessa.
Våldets historia on osa Svenska Kulturfondenin Världen på scenen -hanketta, joka tukee näyttämöteosten kääntämistä ja esittämistä suomalaisissa teattereissa.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti nuoret Teatterikorkeakoululaiset Andreas Kvisgaard ja Salomon Z. Patrick tekevät huikeat roolityöt kuin myös Patrik Kumpulainen)
+ ohjaus, dramatisointi, lavastus ja puvustus sekä Ville Aaltosen upea valosuunnittelu (esityksessä pari todella huikeaa näyttämökuvaa)
+ riipaiseva ja arastelematon esitys kiusaamisesta ja seksuaalisesta väkivallasta
Miinukset:
- ensimmäisessä näytöksessä miesnäyttelijä näytteli naista ja naisnäyttelijä miestä (heidän roolityönsä komediallisuus ei sopinut kokonaisuuteen)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Våldets historia Lilla Teaternissa 25. maaliskuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 55 minuuttia väliaikoineen.
Liput 21,50 - 43 € täältä
Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.
Esityskieli on ruotsi. Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi Subtitle Mobile -mobiilisovelluksen kautta.
Kuningatarnäytelmä
Kuva © Cata Portin / Helsingin Kaupunginteatteri
Vuosina 1632–1654 Ruotsia hallinneesta kuningatar Kristiinasta kertova Kuningatarnäytelmä on katsottavissa vielä kuukauden päivät Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.
Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama historiallinen nykydraama hengittää vahvasti tätä päivää teemoillaan vallasta, sukupuolesta ja rakkaudesta.
Nuoreen Kristiinaan kohdistuu järkälemäisiä odotuksia. Hän on tyttö, jota kasvatetaan kuninkaaksi. Nainen, jonka tulee turvata kuningassuku avioitumalla ja synnyttämällä perillinen. Hallitsija, jonka täytyy olla sodassa ryvettyneen kansakuntansa keulakuva ja johtaja.
Mutta Kristiina haluaa jotain aivan muuta. Hän haluaa tehdä synkästä ja sivistymättömästä Ruotsista tieteen ja taiteen johtotähden, eurooppalaisen vapauden ja sivistyksen valtakunnan. Ja Kristiina haluaa hovineitonsa Bellen. Ristipaine julkisen roolin ja yksityiselämän välillä synnyttää hurjaa, hauskaa ja koskettavaa draamaa.
Anarkistisen kuningatar Kristiinan kiehtovassa roolissa nähdään aktivisti, artisti ja näyttelijä Elsi Sloan. Belleä näyttelee Aino Sirje. Muissa rooleissa nähdään Rauno Ahonen, Pekka Huotari, Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Vilma Sippola, Alvari Stenbäck, Mikko Vihma ja Joachim Wigelius.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Cata Portin / Helsingin Kaupunginteatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (karismaattinen Elsi Sloan tekee näytelmän huikeimman roolityön kuningatar Kristiinana)
+ huikea lavastus ja puvustus, äänimaailma ja musiikki
+ visuaalisesti vaikuttava ja uskalias näytelmä kuningatar Kristiinasta ja hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan sekä muutamia todella upeita ja unohtumattomia näyttämökuvia tarjoava esitys
Miinukset:
- ajoittain osa repliikeistä jäi liian kovan äänimaailman alle
- historialliset vaiheet käydään näytelmässä turhan kiireellisesti läpi (esityksen jälkeen katsojalle tuleekin tarve tietää enemmän ja lukea lisää "ATK:sta")
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Kuningatarnäytelmä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 31. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia.
Liput 23,50 - 47 € täältä
Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Rosettan kivi - Muista minut ikuisesti!
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri
On vuosi 2022. British Museumissa valmistaudutaan juhlaan. On kulunut 200 vuotta siitä, kun Rosettan kiven arvoitus ratkaistiin. Suuri vuosipäivä koittaa huomenna, mutta kulisseissa kuohuu.
Englantilaisen ja egyptiläisen museointendentin kiistellessä yön pimeinä tunteina siitä, kenelle Rosettan kivi kuuluu, tutustuu heidän suomalainen tulkkinsa yllättäen museon yövartijaan.
Tulkki ja yövartija käyvät keskusteluja kuuluisasta kivestä, egosta ja jäljistä, jotka jätämme - niistäkin, jotka jäävät helposti katseilta piiloon.
Samanaikaisesti takaumat kuljettavat katsojan 1800-luvulle seuraamaan Jean-François Champollionin kuumeista pakkomiellettä ratkaista Rosettan kiven hieroglyfien arvoitus ennen kilpailijoitaan. Mutta voiko arvoitusta koskaan tyhjentävästi ratkaista? Voiko toista aikaa tai kulttuuria ottaa haltuun?
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri
Rosettan kivi - Muista minut ikuisesti! on Elina Snickerin uusi monikerroksinen näytelmä kunnianhimosta, muistamisesta ja siitä, keiden katsetta me elämässä janoamme. Esitys tutkii inhimillisellä otteella yritystämme ymmärtää ja hallita tuntematonta. Saana Lavasteen ohjaama Rosettan kivi kysyy, miksi haluamme tulla muistetuksi - ja mitä olemme valmiita uhraamaan sen vuoksi?
Rooleissa nähdään Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Alex Anton ja Laura Eklund Nhaga.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (huikeimmat roolityöt tekevät Alex Anton hurmaavana Jean-Francois Champolliona sekä Minna Suuronen änkyräisenä Silvestre de Sacyna)
+ huikea lavastus ja puvustus (Anna Sinkkosen käsialaa kummatkin), musiikki sekä esityksen valo- ja äänisuunnittelu
+ ei niin perinteinen Ryhmäteatterissa nähty esitys, joka tuonee uusiakin katsojia Ryhmäteatteriin
Miinukset:
- ajoittain ohjaus ei valitettavasti toiminut
- hieman liian historian oppituntimainen esitys ja käsikirjoitus olisikin vaatinut vielä työstämistä (oivallinen esitys erityisesti peruskoululaisille ja lukiolaisille)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Rosettan kivi - Muista minut ikuisesti! Ryhmäteatterissa 13. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24 - 45 € täältä
Kissani Jugoslavia
Teatterin kokonaisvaltaisuus taidemuotona piirtyy rikkaasti esiin Samuli Reunasen ohjaamassa Kissani Jugoslaviassa. Vivahteikas näyttelijäntyö ja luovat ohjaukselliset ratkaisut saavat lisää syvyyttä vahvoista visuaalisista merkityksistä, joita lavastuksen, puvustuksen, valaistuksen ja videoprojisointien ilmaisuvoimaiset sommitelmat tarjoavat katsojalle.
Kahdesti Finlandia-palkitun Pajtim Statovcin esikoisromaanista Kissani Jugoslavia (2014) tehdään nyt jo kolmas näyttämöproduktio Eva Buchwaldin dramatisoimana. Aiemmat olivat Kansallisteatterissa 2018 ja Vaasan kaupunginteatterissa 2020.
Kissani Jugoslavian päähenkilöitä ovat poika Bekim ja äiti Emine. He ovat Kosovon albaaneja ja paenneet Jugoslavian hajoamissotaa Suomeen. Bekim on kasvanut suomalaiseksi, mutta tuntee itsensä vieraaksi omissa nahoissaan. Pojan äiti Emine yrittää ymmärtää, mitä tapahtui Bekimin poissaolevalle isälle, jonka kanssa hän kerran perusti perheen.
Rooleissa nähdään Saska Pulkkinen (Bekim), Miia Selin (Emine), Janne Kallioniemi (Käärme, Isä) ja Samuli Muje (Kissa, Ardi, Sami). Esityksen puvut ja lavastuksen on suunnitellut Sanna Levo, valot ja projisoinnit Juha Haapasalo sekä äänet Jarkko Tuohimaa.
(Teksti © Tampereen Työväen Teatteri)
Kuva © Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Mia Selin ja Saska Pulkkinen tekevät huikeat roolityöt niin näyttelijöinä kuin kertojina)
+ ohjaus, visuaalisuus, lavastus ja äänimaailma
+ onnistunut ja erittäin taiteellinen näyttämöversio Patjim Statovicin erikoisromaanista
Miinukset:
- dramatisointi ajoittain liian raskassoutuista ja synkkää
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Kissani Jugoslavia Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 22. tammikuuta 2026 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.
Liput 30- 45 € täältä
Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille.
Let's Play Business
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Ensimmäistä kertaa HKT:lla vierailevan Suomen menestyneimpiin näytelmäkirjailijoihin lukeutuvan Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama riemastuttava komedia Let´s Play Business käsittelee johtajuutta ja työelämän haasteita hykerryttävällä otteella.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat HX-nimiseen suomalaiseen projektikonsultointifirmaan, jonka autoritaarinen johtaja Raimo Hemming on hiljattain jäänyt eläkkeelle. Firman työntekijät yrittävät sopeutua karismaattisen, mutta kiistanalaisen keulakuvan jälkeiseen aikaan uuden johtajan Artturin johdolla, joka pyrkii tuomaan firmaan uudenlaista työkulttuuria ja yhdistämään “höksyjengin” ihmislähtöisellä johtamisella.
Jostain sattuman oikusta tätä HX:n tarinaa on palkattu esittämään näyttelijäseurue, jonka taiteellinen johtaja ei varsinaisesti pelaa yhteisesti sovitun sääntökirjan mukaan.
Seurauksena on yritystarinan rinnalla kulkeva hallitsemattomaksi kiihtyvä kaaos, jossa rooleja vaihtuu lennosta ja kulisseja kaatuu, ja joka on ennen kaikkea teatterin talouspäällikön pahin painajainen.
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Let’s Play Business käsittelee tyylikkäästi ja hienostuneen satiirisesti johtamista, vahvan johtajan kaipuuta sekä työelämän mielekkyyttä. Luvassa on hykerryttävää dialogia, terävää aikalaisanalyysiä ja hulvatonta tilannekomiikkaa.
Rooleissa nähdään Wanda Dubiel, Sari Haapamäki, Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen, Aksinja Lommi, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Unto Nuora, Raili Raitala, Ursula Salo ja Jan-Christian Söderholm.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (karismaattinen Wanda Dubiet tekee näytelmän huikeimman roolityön näyttelijäseurueen taiteellisena johtajana)
+ lavastus, puvustus, ääninisuunnittelu, valosuunnittelu, koreografiat sekä laadukas käsiohjelma (ohjaajan sanat kannattaa lukea ennen esityksen alkua)
+ vauhdikas ja kaaosmainen "teatteriesitys teatterista" - siinä sivussa oivaltavaa ja ironista satiiria työelämän ilmiöistä ja työilmapiiristä
Miinukset:
- kokonaisuutena hieman liian hengästyttävä ja ailahteleva
- videokuvaa käytetään liikaa ja melkein koko ajan pyörivä lava lisää entisestään kaaosmaisuutta
Let's Play Business Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 16. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto noin 3 tuntia väliaikoineen.
Liput 28- 56 € täältä
Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Jotuni
Anneli Kannon ja Heini Tolan yhdessä kirjoittama draama Jotuni kertoo Maria Jotunista, Suomen kirjallisuuden kultakauden rakastetusta kirjailijasta, jonka raa’asta realismista ammentavat tekstit nostattivat kohuja.
Monille aikalaisilleen Jotuni oli liian radikaali, sillä teräväkynäinen kirjailija ei kaihtanut vaikeita tabuaiheita, kuten perheväkivalta, uskottomuus ja henkinen pahoinvointi. Sukupuolinormien kyseenalaistajana Jotuni oli aikaansa edellä.
Tolan ohjaama fiktiivinen näyttämöteos kuvaa kirjailijan elämää, persoonaa ja avioliittoa historiallisiin faktoihin nojaten olematta kuitenkaan perinteisen elämäkerrallinen, vaan enemmänkin kollaasi.
Esitys näyttää Jotunin peittelemättömän moninaisena; Jotuni oli herkkä ja alakuloinen, mutta myös teräväkielinen ja työssään intohimoinen. Jotunin viiltävä mustasukkaisuus koetteli muutenkin myrskyisää avioliittoa.
Maria Jotunia näyttelee Sari Puumalainen, ja puoliso Viljo Tarkiaista Antti Pääkkönen. Pariskunnan poikien rooleissa esiintyvät Ilja Peltonen sekä Heikki Pitkänen ja palvelijana Anna Airola.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ erinomaiset näyttelijäsuoritukset (Sari Puumalainen tekee huikean roolityön Maria Jotunina)
+ ohjaus, puvustus ja lavastus sekä laadukas käsiohjelma
+ riipaiseva näytelmä Maria Jotunista, kulttuurikodin kulisseista sekä erityisesti Huojuva talo -romaanin syntyyn vaikuttavista tekijöistä sekä Kansallisteatterin omastakin historiasta
Miinukset:
- näytelmän musiikki tuntuu liian irralliselta ja modernilta luomaan näytelmän aikakauden tunnelmaa
- Sari Puumalaisen peikkomainen ja epäsiisti kampaus rikkoo niin ikään näytelmän aikakauden tunnelmaa
Jotuni Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 27. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24 - 49 € täältä
Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.
Viides askel
Kuva © Ilkka Saastamoinen / Kansallisteatteri
Viides askel on David Irelandin kirjoittama näytelmä, joka sai Suomen kantaesityksensä Janne Reinikaisen ohjaamana Kansallisteatterin Taivassalissa 17. syyskuuta.
Esityksen nimi Viides askel viittaa toipuvien alkoholistien askeliin matkalla kohti päihteetöntä elämää. Irelandin älykäs teksti katsoo vaikeita aiheita suoraan silmiin ja värittää ne mustalla huumorilla. Rooleissa loistavat Paavo Kinnunen ja Juho Milonoff.
AA-ryhmän askelmerkit lähtökohtanaan Irelandin älykäs ja hauska näytelmä katsoo riippuvuutta ja monia muita vaiettuja asioita suoraan silmiin. Kahden toipuvan alkoholistin, Jarmon ja Lukan, kohtaamisten ja elämäkohtaloiden kautta Viides askel kertoo yksinäisyydestä ja epätoivosta, addiktiosta ja uskosta, isistä ja pojista, vallankäytöstä ja seksistä, itsepetoksesta, syyllisyydestä ja häpeästä.
Ytimessä ovat miehen rooli ja valta-asema, sokeat pisteet, jotka vaikuttavat tiedostamatta kaiken taustalla. Vaikeista aiheista syntyy mustan huumorin värittämä komedia.
Ohjauksesta ja lavastussuunnittelusta vastaa Janne Reinikainen ja suomennus on Janne Reinikaisen ja Eva Buchwaldin yhteistyötä. Pukusuunnittelun on tehnyt Heli Hynynen, valosuunnittelun Eetu Hiltunen ja äänisuunnittelun Sami Hassinen.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Kuva © Ilkka Saastamoinen / Kansallisteatteri
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset niin Paavo Kinnuselta kuin Juho Milonoffilta
+ ohjaus, musiikki, valosuunnittelu ja Taivassalin isot ikkunat ja maisemat sopivat enemmän kuin paremmin juuri tähän näytelmään
+ äärettömän hauska musta komedia vakavista asioista ja kahden miehen kohtaamisesta ( Kansallisteatterissa toivoisi jatkossakin näkevän enemmän juuri tämänkaltaisia näytelmiä, joissa miehet ovat kohderyhmänä)
Miinukset:
- esityksen lyhyt kesto (näiden kaverusten seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Viides askel Kansallisteatterin Taivassali näyttämöllä 29. lokakuuta 2025 saakka.
Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia ilman väliaikaa.
Liput 24 - 42 € täältä
Esitystä suositellaan yli 16-vuotiaille.
Sutinaa ja säätöä
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Sylvia ja hänen salarakkaansa Beau ovat saapuneet jokavuotiselle huvilatapaamiselleen. Tällä kertaa Sylvia pudottaa Beaulle todellisen uutispommin, ja kertoo jättäneensä miehensä.
Tämä on vasta alkua, sillä seuraavaksi kaksikon puolisot pelmahtavat samalle huvilalle. Todellinen salaisuuksien Pandoran lipas revähtää auki ja niin henkilöiden identiteetit kuin avioliittokäsitykset joutuvat kiivaasti kieppuvaan myllyyn.
Rooleissa nähdään Pihla Penttinen, Sauli Suonpää, Emilia Sinisalo, Heikki Ranta, Ella Lymi ja Mikko Virtanen.
Näytelmän on ohjannut Sari Siikander ja sen on suomentanut Reita Lounatvuori. Lavastuksesta vastaa Peter Ahlqvist. Puvut on suunnitellut Elina Kolehmainen ja naamioinnin Jutta Kainulainen. Äänisuunnittelu on Eero Niemen käsialaa ja valosuunnittelusta vastaa Petteri Heiskanen. Dramaturgina on toiminut Ari-Pekka Lahti.
Sandy Rustin on yhdysvaltalainen palkittu näytelmäkirjailija ja näyttelijä. Sutinaa ja säätöä (The Cottage, 2023) oli hänen Broadway debyyttinsä ja sitä on esitetty jo useissa teattereissa ympäri maailmaa. Vuonna 2023 Entertainment Weekly nimesi komedian yhdeksi vuoden parhaista näytelmistä. Lisäksi Rustin on kirjoittanut useita ylistettyjä ja palkittuja näytelmiä ja musikaaleja.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisen huikeat roolisuoritukset tekevät Pihla Penttinen, Sauli Suonpää ja Mikko Virtanen)
+ huikea 1920-luvun lavastus, maskeeraus, puvustus ja Sari Siikanderin ohjaus
+ hauska ja viihdyttävä farssikomedia, jota ei ole kuitenkaan toteutettu aivan perinteisen farssin malliin
Miinukset:
- näytelmän suomennus olisi vaatinut hieman vielä hiomista
- muutama yliampuva ja ylinäytelty rooli ei sopinut kokonaisuuteen
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Sutinaa ja säätöä Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 19. joulukuuta 2025 saakka.
Kesto noin 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.
Liput 25,40 - 49 € täältä
Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Etiopialainen ystävä 2
Kuva © Harri Hinkka
Etiopialainen ystävä 2 on uusi ja koskettava musiikkiteatteriteos, joka innovatiivisesti käsittelee meidän kaikkien yhteistä ajankohtaista todellisuuttamme, rinnastaen pakolaisuuden ja paperittomuuden ilmastokriisiin ja massasukupuuttoon.
Kokoavana metaforana teostapahtumassa on paperittoman pakolaisen käsite ja tästä näkökulmasta annettu väitelause: ”Jokainen ihminen tulee Etiopiasta.”
Sanna Kekäläinen on luonut uuden ohjauksen ja koreografian juuri Kansallisteatterin Taivassalin esitystilaa varten.
Teostapahtuma yhdistää monta olemassa olevaa taiteenlajia ja lajityyppiä: nykytanssin, esitystaiteen, musiikin ja kirjallisuuden. Teostapahtumassa kohtaavat Sanna Kekäläisen käsitteellinen, uusmaterialistinen ajattelutapa, Jussi Tuurnan musiikkiteatteriajattelu ja Kari Hukkilan jälkidraamallinen näyttämölle kirjoitettu teksti.
Lavalla nähdään Suvi Eloranta, Sanna Kekäläinen, Anniina Kumpuniemi, Janne Marja-Aho ja Samuli Roininen. Muusikkoina Esko Grundström, Sara Puljula ja Jussi Tuurna.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ loistava orkesteri, kuorolauluosuudet, Jussi Tuurnan musiikki ja esiintyjistä Janne Marja-Aho, joka toi läsnäolollaan ja olemuksellaan eniten uskottavuutta esitykseen
+ esityksen aihe aina tärkeä ja ajankohtainen
+ Kansallisteatterin uusi näyttämä Taivassali (Taivassali on rakennettu lavastamon entiseen puuverstaaseen) on erinomainen näyttämö juuri tämänlaisille esityksille
Miinukset:
- esityksen kesto (aivan liian pitkä ja esityksen alun puuduttava monologi turruttaa katsojan täysin jo ennen kuin esitys lähtee varsinaisesti käyntiin orkesterin ja muiden esiintyijien saavuttua lavalle)
- esityksen kielen jatkuva vaihtuminen suomesta englanniksi ei toimi ja muutenkin esitys liian vaikeaa ja haastavaa katsottavaa
- tanssi ja liikekieli omituista ja levotonta (katsoja kaipaisi selkeämpää koreografiaa) ja muovipressujen kanssa räpeltäminen on häiritsevää ja turhauttavaa katsottavaa
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Etiopialainen ystävä 2 Kansallisteatterin Taivassali näyttämöllä 17. toukokuuta 2025 saakka.
Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia ilman väliaikaa.
Liput 24 - 42 € täältä
Esitys on tamperelaisen Tanssiteatteri MD:n, Kansallisteatterin ja Kekäläinen & Companyn yhteistyö.
Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset
Kuva © Stefan Bremer
Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset on Hanna Suutelan ja Tiina Puumalaisen kirjoittama historiallinen draamakomedia, joka Puumalaisen ohjaamana sai kantaesityksensä Suurella näyttämöllä 2. huhtikuuta.
Tanssin ja musiikin värittämä esitys kuljettaa katsojan Suomen vanhimman suomenkielisen ammattiteatterin käänteentekevään hetkeen: vuoden 1902 huhtikuuhun, jolloin on tarkoitus juhlia Suomalaisen Teatterin upouuden rakennuksen avajaisia. Miten avajaisten käy, kun vielä aattonakin vastassa on monta estettä ylitettävänä?
Avajaisjuhlan aattona ovat valmistelut kuitenkin vielä pahasti kesken niin ohjelmiston kuin teatteritalon osalta. Teatterinjohtajat Kaarlo ja Emilie Bergbom saavat kaiken kukkuraksi tietoonsa, että painoasiain ylihallituksen virkamies on saapumassa tarkastuskäynnille. Tämä tietää ongelmia, sillä Suomen suuriruhtinaskunnan virkaintoisten byrokraattien kanssa ei pelleillä.
Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset esittää kuvitellun tapahtumasarjan Suomen Kansallisteatterin nykyisen rakennuksen avajaisiin mahdollisesti liittyneistä tapahtumista vuonna 1902. Ei kuitenkaan niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Tarinassa tavataan hyvin tunnettuja, todellisia historian henkilöitä, joiden luonne, asenteet, taidemaku, ihmissuhteet, henkilökohtaiset verkostot tai jopa mieltymys omenoiden rouskuttelemiseen ovat hyvin dokumentoituneet teatterihistorian tutkimuksiin.
Puumalaisen ja Suutelan tutkimuskirjallisuudesta inspiroitunut mutta fantasian siivin lentävä näyttämöteos kohdistaa valokeilan niin arkkidiiva Ida Aalbergiin ja näyttelijä-pedagogi Kaarola Avellaniin kuin myös jokapaikanhöylä Jalmari Finneen ja vapaaherra Sebastian Gripenbergiin. Erityisen puheenvuoron saa taustalle jättäytynyt, mutta vaikuttajana olennainen Emilie Bergbom.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Rooleissa nähdään Kristiina Halttu, Maria Kuusiluoma, Linnea Leino, Petri Liski, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Sari Puumalainen, Carl-Kristian Rundman, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Juha Varis. Muusikkona lavalla Joakim Berghäll.
Kuva © Stefan Bremer
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Juha Varis, Sari Puumalainen, Carl-Kristian Rundman, Harri Nousiainen, Paula Siimes ja Kristiina Halttu tekevät loistavat roolityöt)
+ huikea lavastus ja puvustus, valo- ja äänisuunnittelu, Osku Heiskasen upeat koreografiat sekä näytelmän upeat musiikki- ja lauluosuudet)
+ erinomainen näytelmä Kansallisteatterin alkutaipaleesta ja suomenkielisen teatterin historiasta (näytelmä on hämmentävän ajankohtainen - nykyinen tilanne ja kulttuurin arvostaminen sekä hallituksen leikkaukset tuotiin esille hienovaraisesti eikä liian syyttelevästi saatikka osoittelevasti - esitys itsessään teki sen selväksi omalta osaltaan)
Miinukset:
- esityksen lyhyt kesto (vuoden 1902 huhtikuun tapahtumissa ja tunnelmissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 12. marraskuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.
Liput 21 - 58 € täältä
Eikä yksikään pelastunut
Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri
Eikä yksikään pelastunut vie Devonin rannikolle Soldier Islandille, jonne kymmenen ihmistä on saanut kutsun. Kun seurue saapuu paikalle, ilmenee, että isäntäpari ei ole vielä saapunut. Takan reunalta löytyy vanha loru kymmenestä sotilaspojasta sekä kymmenen sotilaspatsasta. Lorussa jokainen sotilaspoika kuolee, yksi kerrallaan.
Pian käynnistyy äänilevy, jossa jokaista vierasta ja talon palvelijoita syytetään murhista. Sitten seurueen jäseniä alkaa kuolla. Jokaisen kuolemantapauksen yhteydessä häviää yksi kymmenestä posliinisesta sotilaspoikapatsaasta. Kunnes jäljellä ei ole yhtäkään.
Agatha Christie dramatisoi vuonna 1939 julkaistun romaaninsa Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None) itse näytelmäksi, joka sai kantaesityksensä vuonna 1943. Dekkari tarjoaa intensiivisen parituntisen Arena-näyttämöllä, joka on todistanut paikkansa jännitysnäytelmien ykkösnäyttämönä. Arena-näyttämön intiimissä tunnelmassa nautittiin myös supersuosittu Agatha Christien Hiirenloukku syksyllä 2023.
Rooleissa nähdään Anna Ackerman, Jesse Gyllenbögel, Heidi Herala, Juha Jokela, Arttu Kapulainen, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Jari Pehkonen, Kaisa Torkkel ja Mikko Virtanen.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisen hyvät roolisuoritukset tekävät Jouko Klemettilä, Jari Pehkonen, Heidi Herala, Mikko Virtanen ja Anna Ackerman)
+ ohjaus, lavastus, puvustus, valosuunnittelu sekä Aleksi Sauran luoma huima ääni- ja musiikkimaailma
+ näytelmä piti katsojan hyvin otteessaan ja jännityksessä alusta loppuun saakka
Miinukset:
- henkilöhahmoja oli aavistuksen verran liikaa, jotta katsoja olisi muistanut kaikkien menneisyydessä tekemät pahat teot ja niiden seuraukset
- ehkä hieman liian perinteinen Agatha Christien klassikkodekkarin näyttämösovitus
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Eikä yksikään pelastunut Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 10. toukokuuta 2025 saakka.
Kesto noin 2 tuntia ja 25 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24- 48 € täältä
Esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille.
Se saattaa olla ihminen
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri
Marjo Niemen kirjoittamassa näytelmässä on tarkkoja havaintoja luokkanoususta, ajan syklisyydestä ja ihmisen muistista. Anna Jaanisoon ohjaama esitys jatkaa Ryhmäteatterin tarinavetoisten draamojen perinnettä. Se saattaa olla ihminen on yllättävä sekoitus perinteistä puheteatteria ja elävää musiikkia.
Rooleissa nähdään Minna Suuronen, Robin Svartström, Annimaria Fabritius, Anssi Niemi ja Laura Rämä.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Minna Suuronen, Robin Svartström ja Anssi Niemi tekevät hyvät roolityöt)
+ lavastus ja puvustus
Miinukset:
- ei tuttua ja taattua Ryhmäteatteri-laatua (kokonaisuutena outo ja rikkinäinen - enemmän tragediaa kuin komediaa)
- ohjaus ja dramaturgia olisi kaivannut vielä työstämistä
- esityksen omituinen musiikki ja lauluosuudet sekä äänimaailman tekeminen näyttämön edessä häiritsi näytelmän seuraamista liikaa
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Se saattaa olla ihminen Ryhmäteatterissa 26. huhtikuuta 2025 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.
Liput 24 - 44 € täältä