TEATTERI


Hamlet

Maailma on sijoiltaan

Kuva © Yehia Eweis / Kansallisteatteri


Ohjaaja Samuli Reunasen ja kirjailija-dramaturgi Aina Bergrothin tuliterä sovitus William Shakespearen ehtymättömästä mestariteoksesta Hamlet luotaa sukupolvelta toiselle periytyvän trauman seurauksia.

Se on unenkaltainen sukellus surullisen prinssin mielenkuohuihin ja karnevalistisen räiskyvä näyttämöteos identiteettien julmasta valtapelistä.

Esityksen nimiroolissa nähdään karismaattinen pop-prinssi Olavi Uusivirta, jonka vastavoimaksi Ofeliana kohoaa Fanni Noroilan vahva ja omaääninen taiteilijapersoona.

Esityksen musiikin on säveltänyt kitaravirtuoosi Timo Kämäräinen, joka myös esiintyy Hamletin uskollisen ystävän Horation roolissa.

Muissa rooleissa nähdään Ola Blick, Karlo Haapiainen, Aleksi Holkko, Timo Kämäräinen, Esa-Matti Long, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Matti Uusivirta.

(Teksti © Kansallisteatteri)


Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Olavi Uusivirta on huikea Hamlet ja hänen lavakarismansa yksinään riittää täyttämään Kansallisteatterin suuren näyttämön niin vaatteet päällä kuin täysin alastomanakin)

+ näytelmän monipuolinen musiikki ja huikea liveorkesteri, hyvä lavastus ja laadukas käsiohjelma

+ omaperäinen ja rohkea versio klassikkonäytelmästä, joka vaikuttaa tosin enemmän revyyltä tai pitkältä rock-konsertilta kuin näytelmältä


Miinukset:

- sekava puvustus (näyttämöllä nähdään asusteita, harjoitus- ja näyttämövaatteita Kansallisteatterin eri esityksistä vuodesta 1944 vuoteen 2021)

- ongelmat äänitekniikan kanssa (puhe oli ajoittain suttuista eikä repliikeistä saanut siten selvää)

- esityksen kesto (esitys kesti lähes 3 tuntia ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä ohjauksen osalta)


4star.jpg


Hamlet Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 27. tammikuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 55 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 49 € täältä


Vaarallisia suhteita

Kuva © Harri Hinkka / Helsingin kaupunginteatteri


Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovitus Christopher Hamptonin näytelmästä Vaarallisia suhteita sai ensi-iltansa studio Pasilassa 28. syyskuuta.

Kirjailijakaksikko siirtää alkuperäisen tarinan ja henkilöt 1700-luvun Ranskan seurapiireistä talousvaikeuksissa kamppailevaan, kirkon sponsoroimaan suomalaiseen teatteriin 2010-luvulle.

Teatterin toimintaa sponsoroi kirkko, joten ohjelmiston on oltava raamatullista. Ohjaaja Raili Wahlman (Riitta Havukainen) haluaa Vanhaan testamenttiin pohjaavaan näytelmäänsä päärooliin Saatanaksi ehdottomasti talon oman näyttelijän Rauno de Tourvellin (Antti Virmavirta).

Intohimoisten teatterintekijöiden Wahlmanin ja teatterinjohtaja Mertasen (Merja Larivaara) juonittelujen seurauksena Wahlman ryhtyy viettelemään de Tourvellia kaikkia taiteen ja seksuaalisuuden sääntöjä hyväksi käyttäen, jotta tämä suostuisi tekemään roolin. Kun oikea, aito rakkaus puuttuu peliin, riistäytyy homma täydellisesti käsistä.

Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovituksessa alkuperäisestä näytelmästä ovat jäljellä näytelmän käänteet, henkilöiden tavoitteet ja heidän välisensä suhteet – jotka ovat edelleen hengenvaarallisia.

Tällä kertaa juonittelijoina ovat naiset, joiden pyöritykseen miehet joutuvat. Traagisuudestaan huolimatta näytelmässä on paljon komediallisia piirteitä, jotka kumpuavat ennen kaikkea Klemolan omalakisesta, tunnistettavasta ja paikoin rajustakin kielenkäytöstä.

Näytelmän ohjaa Anna-Elina Lyytikäinen ja päärooleissa nähdään Riitta Havukainen, Merja Larivaara ja Antti Virmavirta. Näytelmän muissa rooleissa nähdään Eija Vilpas, Pertti Koivula, Juha Jokela, Sari Haapamäki ja Mikko Virtanen.

Vaarallisia suhteita perustuu Christopher Hamptonin näytelmään (1985), joka on sovitettu Pierre Choderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistusta samannimisestä kirjeromaanista (Les liaisons dangereuses). Suuri yleisö muistaa teoksen menestyselokuvasta Valheet ja viettelijät (1988).

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)



Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (tässä esityksessä on roolitus onnistunut täydellisesti)

+ loistava ja nerokas käsikirjoitus (taattua rivoa ja rietasta Leea Klemola-tuotantoa, joka on aina teatterielämys kaikin puolin - niin kerronnallisesti kun verbaalisestikin ja voimasanat sanotaan juuri niin kuin ne pitääkin sanoa)

+ ehdottomasti tämän syksyn teatteritapaus ja Helsingin kaupunginteatterin paras esitys tällä näytäntökaudella


Miinukset:

- esityksen kesto (näytelmä kestää 2 tuntia ja 45 minuuttia, mutta aika meni aivan liian nopeasti, sillä tämän räävittömän teatteriporukan kanssa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)


5star_2.jpg


Vaarallisia suhteita Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 31. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 18,50 -37 € täältä

Näytelmän traileri

Tritonus

tritonus2.jpg

Kuva © Tommi Mattila / Kansallisteatteri

Michael Baranin dramatisoima ja Johanna Freundlichin ohjaama Tritonus tuo Kjell Westön samannimisen romaanin (Otava, 2020) Vallilan Kansallisteatteriin näyttämöteoksena.

Se kertoo musiikista, menetyksistä ja ulkopuolisuudesta mutta myös ystävyyden ja yhteisön merkityksestä yhä arvaamattomammaksi muuttuneessa nykytodellisuudessa.

Tritonuksen runsas musiikillinen maailma vie Gustav Mahlerin sinfonioista The Waterboysin Fisherman’s Bluesiin. Osa esityksen musiikista kuullaan näyttelijöiden soittamana.

Monien kiitettyjen teatteriesitysten tekijät Baran ja Freundlich tehneet töitä myös klassisen musiikin, ja varsinkin oopperan parissa. Kansallisteatterissa on nähty aiemmin kaksi Westön romaaneihin perustuvaa menestysesitystä: Kangastus 38 (2017) ja Rikinkeltainen taivas (2019).

Brander (Janne Reinikainen) on suomalainen huippukapellimestari, joka on saanut loistaa kansainvälisen musiikkitaivaan tähtenä. Kuitenkin hän on viime aikoina tuntenut kadottaneensa jotakin, tietämättä tarkalleen mitä tai miksi. Ammatillisen kriisin lisäksi häntä painaa ikä, särkynyt sydän ja jonkinlainen määrittämätön alakulo.

Brander rakennuttaa ylellistä taloa Ravaisiin, pienelle saaristopaikkakunnalle, jossa taiteilijan varakkuus ei jää huomaamatta. Rakennushankkeen edetessä hän tutustuu naapuriinsa, koulukuraattori Reidar Lindelliin (Timo Tuominen). Erilaisista maailmoista tulevia miehiä yhdistää musiikki, vaikkakin lähes vastakkaisista tulokulmista ‒ Lindell kun on toiseksi paras kitaristi paikallisen harrastajabändin riveissä.

Lindellin kautta Brander alkaa tutustua paikallisyhteisöön ja sen pinnanalaisiin riitasointuihin, joista hän ei itsekään jää osattomaksi. Maailmaa ja sisintään ei pääse karkuun saaristossakaan.

Rooleissa nähdään Henrik Heselius, Aleksi Holkko, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Juha-Pekka Mikkola, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Janne Reinikainen, Timo Tuominen, Bruno Baer ja Sofia Motturi.

(Teksti © Kansallisteatteri)


Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Janne Reinikaisen ja Timo Tuomisen henkilökemia toimii hyvin ja uskottavasti sekä karismaattiset Bruno Baer ja Aleksi Holkko tekivät hyvät roolityöt nuorina)

+ laadukas käsiohjelma


Miinukset:

- pelkistetty lavastus (ei tuonut näyttämölle saariston pikkupaikkakunnan tunnelmaa), ongelmat äänitekniikan kanssa (puheesta ei saanut ajoittain ollenkaan selvää), liveorkesterin musiikkinumeroita oli yksinkertaisesti liian monta

- ei korvaa itse romaanin lukuelämystä tai äänikirjan kuuntelua ja näyttämösovituksena pettymys

- esityksen kesto (3 tuntinen oli pitkäveteinen ja tarina ei edennyt - olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä sekä ohjaus ja dramatisiointi ei yksinkertaisesti toiminut)

2star.jpg


Tritonus Vallilan Kansallisteatterissa 17. joulukuuta saakka.

Kesto 3 tuntia väliaikoineen.

Liput 20 - 40 € täältä



ReeaRuu -musikaali

KOM ReeaRuu kuvassa Ella Mettänen ja Miiko Toiviainen, valokuva Noora Geagea

Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri

Rakastetun runoilijan Ilpo Tiihosen (1950–2021), palkitun säveltäjän Markus Fageruddin ja ylistetyn ohjaajan Lauri Maijalan ReeaRuu on sydämellinen ja aivan pöhkö musikaali elämän suurista kysymyksistä.

Kaikenikäisille suunnattu ReeaRuu-musikaali sai ensi-iltansa KOM-teatterissa 16. syyskuuta. ReeaRuu kantaesitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1992.

Kuusivuotias Ruu-poika menettää perheensä auto-onnettomuudessa. Ruu päätyy professori Huitaleen hoiviin. Vanhempiaan, ja etenkin rakasta Reea-siskoaan, ikävöivä Ruu saa kuulla, että ihmisistä tulee kuoltuaan enkeleitä.

Yhdessä hyvin erikoislaatuisen professorin kanssa Ruu alkaakin valmistaa tieteellisin menetelmin enkeleitä – ennalta arvaamattomin seurauksin. Mutta mistä enkelit on tehty, ja mistä edes tietää onko niitä olemassa?

ReeaRuu on lohdullinen tarina pienen ihmisen suuresta surusta ja sen voittamisesta, pilvenhattaran kevyt kertomus enkeleistä ja ihmisistä – siskosta ja sen veljestä, joita ei mikään mahti maailmassa voi toisistaan erottaa.

Näyttämöllä nähdään Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen.

(Teksti © KOM-teatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (eritysesti Juho Milonoffin Professori Huitale ja Wilma Melasniemen "en mää tiiä" -pikkutyttö hurmaavat niin lapset kuin aikuisetkin)

+ KOM-teatteri tekee suuren kultttuuriteon esittämällä rehellistä, arkista ja koskettavaa lastenmusikaalia, jolla on aina yhtä ajankohtainen ja erityisen tärkeä aihe antaen oivan tavan aikuisille kertoa vaikeistakin asioista lapsille

+ Janne Vasaman huikea lavastus, Tomi Suovankosken valosuunnittelu , ohjaus ja huikea liveorkesteri


Miinukset:

- vaikeahko musiikki pienemmille katsojille

- näytelmän runoilu ja riimittely on ajoittain haastavaa jopa aikuiselle saatikka sitten lapselle


5star_2.jpg


ReeaRuu-musikaali KOM-teatterissa 17. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Ikäsuositus vähintään 6 vuotiaille.

Liput 22 - 42 € täältä



Järjen hedelmät

jarjenhedelmatqteatteri.jpg

Kuva © Pate Pesonius / Q-teatteri

Järjen hedelmät on Saara Turusen teossarjan kolmas ja viimeinen osa. Se käsittelee rationaalisuuden ja ruumiillisuuden ristiriitaa. Teoksen nimi viittaa John Steinbeckin romaaniin Vihan hedelmät.

Siinä missä Steinbeck tutkii maata, sen tuhoamista ja sitä millaiset vaikutukset kapitalismilla on ihmiseen, keskittyy Järjen hedelmät ennen kaikkea ruumiin ja järjen hankalaan yhteiseloon, siihen mitä seuraa ruumiillisuuden kieltämisestä. Teos kysyy; Mitä sitten, jos kehollisuus on kadotettu? Missä nautinto silloin asustaa tai asustaako missään?

Järjen hedelmät jatkaa Turusen aiemmista teoksista Tavallisuuden aaveesta ja Medusan huoneesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa, sekä toimii niin kutsutun huonetrilogian päätösosana.

Samoin kuin edeltäjissään, myös Järjen hedelmissä on vain vähän sanoja, mutta sitäkin enemmän hetkiä, kohtauksia ja kuvia, jotka jättävät tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille.

Rooleissa nähdään Pirkko Hämäläinen, Katja Küttner, Anssi Niemi, Ylermi Rajamaa ja Kreeta Salminen.

(Teksti © Q-teatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Pirkko Hämäläinen on huikea kontrollifriikkinä äitinä)

+ Milja Ahon pelkistetty lavastus, Roosa Marttiinin puvustus ja näytelmän musiikki

+ näyttämökielenä "Roy Anderssonimaisuus" ei häiritse tässä esityksessä niin kuin edeltävissä trilogian kahdessa esityksessä


Miinukset:

- esityksen kesto (1 tunti ja 40 minuuttia menee todella nopeasti ja näiden hurmaavien hahmojen parissa olisi viihtynyt vielä huomattavasti kauemminkin)

- trilogian kolmas osa on edeltäviä esityksiä latteampi


4star.jpg


Järjen hedelmät Q-teatterissa 16. joulukuuta saakka.

Kesto 1 tunti ja 40 minuuttia ilman väliaikaa.

Liput 20,50 - 37,50 € täältä


Kultalampi

Kuva © Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri


Ernest Thompsonin Kultalampi-näytelmä on haikea ja koskettava kuvaus perheestä, pitkästä parisuhteesta, väistämättömästä muutoksesta ja kaiken katoavaisuudesta. Tuomo Aitan ohjaaman näytelmän päärooleissa nähdään Heidi Herala ja Juhani Laitala.

Norman ja Ethel ovat taas tulleet huvilalleen Kultalammelle kesän viettoon. Kaikki on melkein kuin ennenkin, mutta Normanin muisti on alkanut reistailla ja kyky iloita elämästä heiketä. Ethel pyörittää arkea ja yrittää pitää kaiken ennallaan. Niinpä tämä 48. yhteinen kesä Kultalammella on täynnä erityistä haikeutta ja luopumisen tunnelmaa.

Tytär saapuu juhlistamaan isänsä 80-vuotispäiviä uuden miesystävänsä kanssa, ja vanhemmat lupaavat ottaa tyttärensä uuden puolison 13-vuotiaan pojan kesäksi luokseen. Yllättävä kesävieras antaa Normanin elämälle uuden suunnan; kalastusvälineet kaivetaan esiin ja hän lähtee yhdessä pojan kanssa järvelle.

Näytelmän muissa rooleissa nähdään Jussi Puhakka, Emilia Sinisalo ja Sauli Suonpää.

Kultalampi sai ensi-iltansa Broadwaylla 1979 ja oli huikea menestys. Näytelmää on sen jälkeen esitetty eri puolilla maailmaa. Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa näytelmä on ollut ensimmäisen kerran vuonna 2000.

Kultalammesta tehtiin elokuva vuonna 1981, päärooleissa Henry Fonda, Katharine Hepburn ja Jane Fonda. Elokuvasta tuli yleisön rakastama klassikko. Se sai kolme Oscaria ja kolme Golden Globea sekä Bafta-palkinnon.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (huikeat roolityöt tekevät Juhani Laitala isänä, Emilia Sinisalo tyttärenä ja uutena vävykokeliaana Sauli Suonpää)

+ Katariina Kirjavaisen huikea lavastus, Kalle Chydeniuksen musiikki sekä Eero Niemen luoma äänimaailma tarjoaa katsojalle visuaalisesti ihastuttuvan Kultalammen huvilan

+ kokonaisuutena lämminhenkinen, viihdyttävä ja koskettava esitys, josta jokainen katsoja löytää samaistumispintaa jollakin tasolla


Miinukset:

- esityksen kesto (näytelmä kestää 2 tuntia ja 45 minuuttia eli olisi kaivannut tiivistämistä aika lailla ohjauksenkin osalta)

- Heidi Herala tekee hyvän roolityön, mutta hössöttävyydessään menee tällä kertaa hieman yli


4star.jpg


Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 15. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 22 - 44 € täältä

Näytelmän traileri



Kaikki ystäväni

Kaikki ystäväni on itsenäinen jatko-osa menestysnäytelmille Kaikki äitini, kaikki tyttäreni ja Kaikki mieheni ja päättää trilogian.

Lavalla ystävyyden eri puolia tulkitsevat vastustamattomat ystävykset Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Anu Sinisalo. Ohjauksesta vastaa Petteri Summanen.

Kuva © Nils Krogell / Aleksanterin teatteri


Esitykseen kerättiin Kodin Kuvalehden lukijoilta tositarinoita ystävyydestä. Niiden pohjalta työstettiin näytelmä, joka juhlii ystävyyttä elämän kantavana voimana, mutta pysähtyy myös pohtimaan ystävyyssuhteiden kipukohtia ja yksinäisyyttä.

Kaikki ystäväni riemastuttaa, lämmittää ja liikuttaa kuin sydänystävän seurassa vietetty ilta.

(Teksti © Aleksanterin teatteri)


Plussat:

+ käsikirjoitus, Petteri Summasen ohjaus, musiikki ja huumori (suurimmat naurut saa arvatenkin aikaan katsomossa Miitta Sorvalin alapääjutut edellisten esitysten tapaan ja oikeutetusti, sillä Miitta on alapääjuttuja kertoessaan aivan omaa luokkaansa ja huikea)

+ näyttelijöiden muuntautumiskyky ja heittäytyminen rooliin kuin rooliin (Miitta Sorvali on ehdottomasti kolmikosta muuntautumiskykyisin)

+ työryhmän kaikki kolme esitystä nähneenä paras oli ehdottomasti Kaikki mieheni (tämä Kaikki ystäväni on esityksistä keskinkertaisin loppujen lopuksi)


Miinukset:

- esityksen lyhyt kesto (näiden kolmen naisen ja heidän ystäviensä seurassa olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin )

- kolmikko esiintyi liian taka-alalla Aleksanterin näyttämöllä ja kaukana yleisöstä

- lavasterakennelma oli turha eikä toiminut käytännössä


5star_2.jpg


Kaikki ystäväni Aleksanterin teatterissa 10. joulukuuta asti.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 39 - 44 € täältä

Esitystä esitetään samanaikaisesti myös Riihimäen teatterissa 17. joulukuuta asti.

Liput 30-37 € täältä



Hiljaiset sillat

Kuva © Sami Mannerheimo / Helsingin Kaupunginteatteri

Koskettava ja iätön rakkaustarina Hiljaiset sillat nähtiin ensimmäistä kertaa helsinkiläisnäyttämöllä, kun Liisa Mustosen ja Ari-Pekka Lahden uusi dramatisointi Robert James Wallerin menestysromaanista sai ensi-iltansa 12. maaliskuuta Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.

Maatalon emäntä ja äiti Francesca Johnson elää rauhallista elämää Madisonin piirikunnassa Iowassa. Tasainen arki saa yllättävän käänteen, kun maailmaa matkaava, yksinäinen valokuvaaja Robert Kincaid eksyy kysymään tietä katetulle sillalle, jota hän on tullut kuvaamaan.

Näytelmän keskiössä on Francescan ja Robertin kohtaaminen ja se, miten rakkaus muuttaa lopullisesti heidän kummankin elämän. Francesca tekee valinnan, joka perustuu epäitsekkyyteen, mutta luopuu samalla itsestään.

Francescan lapset saavat perintönä äitinsä tarinan. Miten äidin tarina muuttaa lasten elämää ja vaikuttaa heidän valintoihinsa?

Näytelmän pääparina nähdään ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelevät Merja Larivaara ja Kari Heiskanen, joka palaa pitkästä aikaa näyttämölle. Francescan lapsia näyttelevät Elina Hietala ja Mikko Virtanen.

Yhdysvaltalaisen Robert James Wallerin romaani nousi 1990-luvulla myyntilistojen kärkeen, ja elokuvasovituksen myötä Hiljaisista silloista tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Iätön rakkaustarina on koskettanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikeat roolityöt niin Merja Larivaaralta kuin Kari Heiskaseltakin (Merja Larivaaran intohimo ja tunteet välittyvät hyvin katsomoon saakka, mutta Kari Heiskasen ei niinkään)

+ musiikki, puvustus ja erityiskiitoksen ansaitsee Kari Leppälän huikea valosuunnittelu

+ näyttämöllisesti näytelmän menneisyys ja nykyisyys toimi loistavasti


Miinukset:

- keskeneräinen lavastus (maatalon keittiö toimi loistavasti, mutta itse silta oli todella vaatimaton eikä toiminut lavastuksellisesti alkuunkaan)

- hidastempoisuus häiritsi (dramatisointia olisi kannattanut työstää toimivammaksi)

- näytelmä ei korvanne itse klassikkoelokuvan katsomista (eikä pidäkään), mutta jotain samaistuttavaa kannattaisi yrittää katsojille tarjota kuitenkin kaikesta huolimatta dramatisoinnissa


4star.jpg


Hiljaiset sillat Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 28. lokakuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19,50 - 39 € täältä

Näytelmän traileri


Kiurusta kesään!


Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyytä Kiurusta kesään! esitetään parhaillaan Linnanmäen Peacock-teatterissa. Kolmen vuoden tauon jälkeen lavalle noustaan erityisen suurella innostuksella. Revyytä esitetään 11. kesäkuuta saakka, yhteensä 40 kertaa.

UIT on esittänyt kevätrevyitään Peacock-teatterissa vuodesta 1979 asti. Kolmen vuoden pakollisen tauon jälkeen päästään tänä keväänä taas tositoimiin.

Revyyssä lavalle nousevat Johanna Rusanen, Minna Koskela, Jukka Rasila sekä näyttämötaiteiden monipuolisuusihmeet Jutta Järvinen, Johanna Kokko, Petri Bäckström, Lauri Ketonen ja Petrus Kähkönen.

Esityksen kruunaa akrobaattisen tanssiparin Ira Oinosen ja Jere Virran notkea taiturointi.

Kevätrevyyn on ohjannut Tiina Brännare, koreografiasta vastaa alan guru Jouni Prittinen ja svengistä Jean S -orkesteri. Kapellimestarina toimii Robert Löflund.

(Teksti © Uusi Iloinen Teatteri)


Plussat:

+ monipuoliset esiintyjät (erityisesti lavalla loistavat karismaattiset Minna Koskela, Jukka Rasila ja Petrus Kähkönen)

+ hyvä orkesteri, koreografia, puvustus sekä valosuunnittelu

Miinukset:

- käsikirjoitus ja sketsien tasojen vaihtelevuus (osa hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) - siitäkin huolimatta että yhdeksänhenkisen käsikirjoittajien tiimissä ovat olleet mm. Kari Ketonen, Mari Perankoski sekä André Wickström

- Jere Virran ja Ira Oinosen huikeiden akrobaattinumeroiden vähyys sekä revyyn oopperapainotteisuus (Timo Kärkkäisen runoilema oopperapotpuri oli hyvä, mutta vaikutti että mukana oleville vieraileville kahdelle oopperalaulajalle piti tekemällä tehdä oopperaa esitettäväksi)

- kokonaisuutena lattea ja ponneton revyy (ajankohtaisuus loisti poissaolollaan täysin ja aiheet tuntuivat aivan liian vanhoilta (koronarajoitukset, Sanna Marinin puhelinkohut, Krista Kiurun äitiysloma, keskustalaisten turve-operaatiot ja hallituksen muut suhmuroinnit) sekä revyylle tunnusomainen räväkkyys, iskevyys ja rytmi oli hukassa alusta lähtien


3star.jpg


Kiurusta kesään ! Linnanmäen Peacock-teatterissa 11. kesäkuuta saakka.

Kesto 1 tunti 20 minuuttia (ei väliaikaa)

Liput 20 - 49 € täältä



Faust


Kuva © Tommi Mattila / Kansallisteatteri


Anne Rautiaisen ohjaama Faust tarjoaa Vallilan Kansallisteatterin kokonaistaideteoksena, jonka runollinen ja vinksahtanut taikamaailma viettelee katsojan syövereihinsä.

Tohtori Faust on vaipunut epätoivoon. Kuinka mitätön kuolevainen voisi lyhyen elämänsä aikana oppia tuntemaan kaikki salaisuudet, jotka kätkeytyvät maailmankaikkeuteen!

Eräänä iltana Faustin kotiin saapuu hämäräperäinen muukalainen, Mefistofeles, joka tarjoaa hänelle sopimusta: jos Mefistofeles palvelee Faustia tässä maailmassa, kääntyvät roolit päinvastoin tuonpuoleisessa.

Allekirjoitettuaan diilin sielunvihollisen kanssa Faust joutuu seikkailuun, jossa hän saa kokea ihmeitä. Ihmeistä suurimman hän kohtaa rakastuessaan Gretaan. Mutta voiko edes rakkaus pysäyttää Faustia hänen valitsemallaan tiellä?

Johann Wolfgang von Goethen Faust (1808) on maailmankirjallisuuden ohittamaton merkkiteos Jumalan ja Paholaisen vedonlyönnistä, jossa pelissä on koko ihmisyys.

Pääosassa on kyltymättömän tiedonjanon ja loputtoman ahneuden piinaama ihminen, joka lyhytnäköisesti tavoittelee hyötyä sielunsa kustannuksella.

Vaikka kaikki olisi mahdollista, voiko kaikki olla sallittua? Pyhittääkö päämäärä keinot vai tuhoavatko keinot päämäärän?

Gretan ja Faustin rakkaustarinan kautta Faust kertoo myös kääntymisen mahdollisuudesta – kenties viimeisestä tilaisuudesta valita toisin ja pelastua.

Anne Rautiainen ja Eva Buchwald ovat tehneet Goethen klassikosta raikkaan sovituksen alkuperäisteoksen runollisuutta unohtamatta. Faustissa kuullaan Marzi Nymanin säveltämää musiikkia livetrion soittamana.

Keskeisissä rooleissa esiintyvät Marc Gassot (Faust), Aksa Korttila (Greta) ja Juha Varis (Mefistofeles).

Muissa rooleissa nähdään Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi ja Antti Pääkkönen.

(Teksti © Kansallisteatteri)


Plussat:

+ huikea visuaalisuus ja näyttämökuvat sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti rooleissaan onnistuvat hyvin Marc Gassot ja Juha Varis)

+ käsikirjoitus, ohjaus, puvustus, lavastus ja musiikki (loistava bändi ja muusikot)

+ laadukas käsiohjelma, joka kannattaa lukea ehdottomasti ennen esityksen katsomista


Miinukset:

- itse tarina jäi hieman liikaa toissijaiseksi, kun katsojalle tarjottiin taukoamatta uusia visuaalisia elämyksiä sekä nähtävää eri puolilla näyttämöä ja katsomon puolellakin

- esityksen ensimmäinen ja viimeinen kohtaus tapahtui Vallilan Kansallisteatterin upeassa ja karussa lämpiössä (ideana loistava, mutta toteutuksena ei toiminut - alussa lämpiö oli liian valoisa ja lopussa pimeähkö sekä erityisesti liikuntarajoitteisille tai huonokuntoisille siirtymiset ja seisomiset olivat hankalia)

- esityksen runollisuus (tuntui aluksi vieraalta ja etääännyttävältä) sekä Vallilan Kansallisteatterin näyttömön ahtaus (Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä tämä esitys olisi tullut huomattavasti paremmin esille ja olisi ollut arvatenkin vieläkin vaikuttavampi elämys)


4star.jpg


Faust Vallilan Kansallisteatterissa 24. marraskuuta saakka.

Kesto 2 tunti ja 30 minuuttia väliaikoineen

Liput 20 - 40 € täältä



Madame Brigitte

Photo: Siim Vahur

Kuva © Siim Vahur / Kellerteater


Madame Brigitte on sanaton naamioteatterikomedia vimmaisesta kaipuusta toisen ihmisen luo.

Madame Brigitte on eloisa seniori, jonka yksinäisyys on vaivihkaa päässyt kroonistumaan.

Naapurista kantautuvat äänet ja sanomalehden seuranhakupalsta tuovat hänen arkeensa kaivattua kihelmöintiä, mutta toisinaan pintaan nousee myös kipeitä kysymyksiä riittämättömyydestä ja uskalluksesta.

Kello tikittää Madame Brigitte, kumpi voittaa, ennakkoluulot vai unelmat?

Kyseessä on virolaisen Kellerteatterin yhteistyö suomalaisen Teatteri Metamorfoosin kanssa.

Lavalla Sandra Lange (EST)
Ohjaaja Soile Mäkelä
Apulaisohjaaja Minka Laukniemi / Turun taideakatemia
Dramaturgia Mäkelä, Lange, Laukniemi
Musiikki Siim Aimla (EST)
Naamiot, puvustus ja lavastus Sandra Lange
Valosuunnittelu Rene Topolev (EST)
Valokuvat Siim Vahur (EST)
Tuotanto Kellerteater (EST) ja Teatteri Metamorfoosi

(Teksti © Teatteri Avoimet Ovet)


Plussat:

+ huikea ja monipuolinen naamio (eri tilanteissa, eri asennoissa, pään asennoilla ja silmien liikkeillä naamionkin ilme muuttui kuin itsestään)

+ sanaton naamioteatteri on erittäin kiehtovaa sekä kiinnostavaa, mutta samalla haastavaa

+ musiikki, lavastus ja puvustus


Miinukset:

- ajoittain ei katsoja ymmärtänyt ihan kaikkea mitä lavalla yritettiin antaa ymmärtää (Sandra Lange on erittäin hyvä esiintyjä liikkeissään ja erityisesti silmien liikkeissä, mutta käsin tehdyt pantomiimit ei ollut hänen vahvoja puoliaan)

- käsikirjoitus oli lähtökohdiltaan hyvä ja hauska, mutta olisi kaivannut vielä jonkin verran työstämistä niin kuin itse ohjauskin


4star.jpg


Madame Brigitte arvosteltu 12. toukokuuta 2022 (Teatteri Avoimet Ovet)

www.avoimetovet.fi

kellerteater.ee

www.metamorfoosi.com

Trailerin esityksestä voit katsoa täältä



Runar ja Kyllikki

KOM Runar ja Kyllikki, kuvassa Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen, kuva Noora Geagea

Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri


Nuoren Kyllikki Saaren murha Etelä-Pohjanmaalla järkytti koko Suomea vuonna 1953. Näytelmäkirjailija Jussi Kylätaskun löyhästi Saaren murhatapaukseen perustuvan Runar ja Kyllikki -näytelmän tarina sijoittuu pieneen hämäläiseen kylään.

Kahden nuoren tarina Isänsä sodassa menettänyt evakkopoika Runar Karlsson on erikoislaatuinen nuorimies, joka mieluiten viettäisi aikansa metsässä kulkien ja eläinten kanssa keskustellen. Yksinäisyydestään kärsivä Runar ei vastaa yleistä mielikuvaa vahvasta ja pärjäävästä miehestä, vaan joutuu kylässä outolinnun asemaan ja yhteisön kiusaamaksi.

Kylässä on myös toinen kaltoin kohdeltu, seurakuntanuori Kyllikki. Kyllikki on koko kylän silmäterä, kiltti ja ahkera tyttö syvästi uskovaisesta Laihon talosta. Kyllikki joutuu kuitenkin kiellettyjen halujen ja häpeällisten tekojen kohteeksi, joista yhteisö päättää yhteisen hyvän nimissä vaieta.

Näiden kahden nuoren elämäntarinat kohtaavat lopulta kohtalokkaasti tavalla, joka on jäänyt Suomen rikoshistoriaan.

Runar ja Kyllikki on kahden eri lailla kaltoin kohdellun nuoren onneton tarina, josta kasvaa koko yhteisön tragedia. Yksipuolinen asenneilmapiiri kuristaa ensin heikot ja lopulta myös vahvat.

Runar ja Kyllikki on tarina yksilöistä yhteisön paineessa, kaksinaismoralismin mädättävästä voimasta, sukupuoliroolien ahtaudesta, seksuaalisuuden häpeästä – ja maailmasta, jossa ihmisellä on vain kaksi tehtävää: kutea ja kuolla.

Ohjaaja Lauri Maijalalla on ohjattavanaan upea kymmenen hengen ensemble. Esityksen nimirooleissa nähdään Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen, muissa rooleissa Juho Kuusamo (TeaK), Lotta Lindroos, Juho Milonoff, Karoliina Niskanen, Kati Outinen, Niko Saarela, Satu Silvo ja Eeva Soivio.

(Teksti © KOM-teatteri)



Plussat:

+ lavastus (näytelmän aikana muutamia todella huikeita näyttämökuvia, jotka jäävät katsojan mieleen pitkäksi ajaksi vielä esityksen jälkeenkin)


+ hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti Satu Silvo on loistava
Kyllikin isänä ja sisäistänyt roolinsa huomattavasti muita paremmin)

+ ohjaus ja musiikki



Miinukset:

- itse koskettava tarina Kyllikistä ja Runarista jää toissijaiseksi, koska roolitus on käännetty päälaelleen eli naiset esittävät miehiä ja miehet naisia (katsoja kiinnittää liikaa huomiota huomaamattaan roolien suorittamiseen eikä tilannetta auta myöskään se, että osa hahmoista on "Putous"-hahmojen kaltaisia tekoviiksineen)

- puvustus ei luonut mielikuvaa 1950-luvusta

- pääparin eli Kyllikin ja Runarin välinen kemia ei toiminut tarpeeksi uskottavasti


3star.jpg


Runar ja Kyllikki KOM-teatterissa 20. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineeen.

Liput 20,50 - 37,50 täältä



La Familia

Kuvassa voi olla 7 henkilöä, seisovat ihmiset ja sisätila

Kuva © Minna Hatinen / Porttiteatteri

Compañía Kaari & Roni Martinin ja Porttiteatterin yhteisteos La Familia nähdään Tanssin talon Pannuhallissa toukokuussa.

Teoksessa rikostaustaisten esiintyjien aiemmin kertomattomat tarinat nousevat näyttämölle monisyisinä ja anteeksipyytelemättöminä. Kaiken ympärillä sykkii moderni flamenco, joka on teoksessa synonyymi elämää silmästä silmään katsomiselle.

Porttiteatteri on vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien yhteisöteatteri, ja teoksessa lavalle nousevat tekijöiden omat kokemukset.

Compañía Kaari & Roni Martin on kansainvälinen taiteilijaryhmä, jonka teoksissa suomalainen nykytaide kohtaa andalusialaisen tradition – ensin mainitun ehdoilla. Ryhmän teoksille tunnusomaista on liikkeen ja musiikin rosoisuus, kauneus ja karnevalismi.

Compañía Kaari & Roni Martinin espanjalaiset huippumuusikot, kitaristi Juan Antonio Suárez Cano ja laulaja Victor Carrasco kuljettavat tarinaa eteenpäin yhdessä viulisti Sanna Salmenkallion ja muusikko-säveltäjä Roni Martinin kanssa.

Koreografiasta vastaa Kaari Martin, dramaturgiasta Atro Kahiluoto, ja tekstistä Tuija Minkkinen yhdessä esiintyjien kanssa.

Lavalla nähdään Porttiteatterilaisista Hanna, Hessu, Hilu, Kami, Kari, Ola, Pekka, Pete, Tarmo ja Timo.

(Teksti © Porttiteatteri)


Plussat:

+ huikeat espanjalaiset Victor Carrasco (laulu) ja Juan Antonio Suárez Cano (kitara)

+ Porttiteatterilaisten antautuminen ja rohkeus omaan tarinaansa sekä tekstiin

+ esitysmuotona dokumenttiteatteri on kiinnostava (sellaista toivoisi olevan enemmänkin tarjolla) ja esiintymistilana juuri tämänkaltaisille esityksille on Pannuhalli mitä mainioin estradi

Miinukset:

- esityksen kesto (50 minuuttia meni todella nopeasti - huikean flamencomusiikin sekä tämän ainutlaatuisen perheen ja yhteisön parissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

- koreografia oli ajoittain haparoivaa ja harjoittelematonta


4star.jpg


La Familia Tanssin talossa Pannuhallissa 9.–12.5.2022

Liput 25 / 35 € täältä

Kesto 50 minuuttia (ei väliaikaa).

Ikäraja 12 vuotta.


Kampaamo


Kuva © Mitro Härkönen / Kansallisteatteri


Kampaamo on vakava komedia henkilökohtaisten rajojen merkityksestä ja itsekunnioituksen säilyttämisestä. Realismia ja runollisuutta yhdistävä Kampaamo on Mika Myllyahon aiemman esityksen, kiitetyn Korjaamon itsenäinen sisarteos.

Ansku (Sari Puumalainen) ja Raikku (Maria Kuusiluoma) ovat lapsuudenkavereita, jotka työskentelevät kampaamoyrittäjinä laitakaupungilla. Heidän vuokraamansa Elannon vanha liiketila on hajoamassa käsiin; nurkissa on hometta, ja kreosootin pistävä lemu leijuu ilmassa.

Kun vessanpönttökin lakkaa toimimasta, naisten mielessä syntyy vakaa päätös, ettei näin voi jatkua. Unelma kunnollisesta toimitilasta luo toivoa paremmasta, mutta onko heillä siihen varaa?

Kampaamoa siivoaa Anskun ja Raikun kaveri Sisko (Katariina Kaitue). Naiskolmikkoa yhdistää jatkuva olemassaolon taistelu pienyrittäjinä, elämä teini-ikäisten lasten äitinä sekä aviomiehet, joista ei ole ollut kantamaan vastuuta perheensä hyvinvoinnista. Edes liiketilan huoltomiehestä (Petri Liski) ei näytä olevan apua.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ näyttelijäsuoritukset (näyttelijä Sari Puumalainen viettää Kampaamon roolissa 25-vuotistaiteilujajuhlaansa, mutta esityksessä loistaa ja hurmaa erityisesti Katariina Kaitue Anskun äidin roolissa sekä Anskun siskon roolissa siivoojana)

+ lavastus ja näytelmän musiikki

+ ohjaus ja näytelmän kesto


Miinukset:

- käsikirjoitus olisi kaivannut työstämistä ja tiivistämistä (siinä missä Mika Myllyaho onnistui Korjaamossa täydellisesti, tässä esityksessä valitettavasti ei - kakkavitsit eivät yleisöä naurattaneet ja kampaajien työtä ei käsitelty juuri laisinkaan)

- Maria Kuusiluoman Raikku-rooli oli häiritsevän ylinäytelty ja kova


2star.jpg


Kampaamo Vallilan Kansallisteatterissa 24. syyskuuta saakka.

Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia (ei väliaikaa).

Liput 20 - 40 € täältä



Jumala on kauneus

Kuva © Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri

Helsingin Kaupunginteatterin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kevään 2022 yhteistyönäytelmässä koko vuosikurssillinen tulevia teatteritaiteilijoita esittäytyy ja astuu kuvataitelija Vilho Lammen rooliin studio Pasilassa Kristian Smedsin kirjoittamassa, Paavo Rintalan romaaniin perustuvassa näytelmässä Jumala on kauneus (2000).

Näytelmä kertoo nuoren taiteilijan taistelusta itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898–1936) hakee omaa ilmaisuaan Pohjanmaalla ja Pariisissa, innostuu ja pettyy yhä uudelleen, kaiken aikaa pyrkien kohti kauneuden valtakuntaa.

Lampi hakee vastauksia politiikasta, vajoaa hurmokseen Louvressa ja samaistuu niin Vincent van Goghiin kuin haapaankin. Hän on kaikkialla ulkopuolinen, eikä hänen tinkimättömyydelleen ole sijaa tässä maailmassa. Lammen elämä on vuoroin riemua ja vuoroin epätoivoa, mutta hän ei lakkaa kysymästä eikä etsimästä kauneutta.

Näytelmä on paitsi taiteilijakuvaus, myös näytelmä kauneuden kokemisesta, jumaluuden etsinnästä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Se kertoo ihmisestä, joka kurottaa kohti ikuisuutta.

Esitys on jatkoa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman ja Helsingin Kaupunginteatterin keväällä 2021 alkaneelle kolmivuotiselle yhteistyölle, jossa näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat tulevat kevääksi studio Pasilaan ja valmistavat kandiprojektinaan esityksen yhdessä koulun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa.

Yhteistyön myötä näyttelijäopiskelijat tutustuvat oman alansa ammattilaisiin sekä näiden työtapoihin ja käytäntöihin Suomen suurimmassa teatterissa. Samalla teatteri ja yleisö saavat mahdollisuuden tutustua alan opiskelijoihin ja tulevaisuuden lupauksiin.

Studio Pasilassa Jumala on kauneus -esityksessä näyttelevät Veera Anttila, Ville Hilska, Juhana Hurme, Milla Kaitalahti, Akseli Lehtinen, Kate Lusenberg, Heikki Nousiainen, Alexandra Oupornikova, Nana Saijets, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ tulevien näyttelijöiden heittäytyminen ja energisyys (tulevista näyttelijöistä selkeästi erottuivat erityisen lahjakkaat ja karismaatiset Juhana Hurme, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen)

+ Studio Pasilan lavan käyttö kokonaisuudessaan sekä levittäytyminen osin myös katsomoon

+ esitys tarjosi paljon nähtävää ja koettavaa kaikin aistein (lavalla nähdään mm. kaalinpäitä, jäälohkareita, pyykinpesua sekä ratapölkkyjen pilkkomista)


Miinukset:

- esitys josta pitää tai ei pidä ("joukoturkkamaisuus" viehätti itseäni kovasti, mutta osaa yleisöä se häiritsi jopa niin paljon, että lähtivät väliajalla pois)

- Kristian Smedsin ohjaus oli pienoinen pettymys, kun muistelee hänen aikaisempia ohjauksiaan

- hengästyttävyys (itse tarina taidemaalari Vilho Lammesta jää taka-alalle, kun katsojan huomio kiinnittyy täysin siihen mitä millonkin näyttämöllä tapahtuu ja mitä tapahtuu seuraavaksi)


3star.jpg

Jumala on kauneus Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 14. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.

Liput 15-30 € täältä



Bolla



Kuva © Ilkka Saastamoinen / Helsingin Kaupunginteatteri

Bolla kertoo riipaisevan tarinan kielletystä rakkaudesta naimisissa olevan perheenisän, albaani Arsimin (Otto Rokka) sekä serbi Milošin (Mikko Kauppila) välillä sodan olosuhteissa 1990-luvun lopun Kosovossa.

Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen tarina nostaa esiin kysymyksiä mahdottomista suhteista, mutta on samalla kuvaus ihmisen ristiriitaisuudesta, avioliitosta ja kaipauksesta.

Bolla on suuri, sodan keskelle sijoittuva rakkaustarina, jossa hyvyys ja pahuus eivät ole mustavalkoisia.

Tuomas Timosen näyttämöversiossa Arsimin vaimo Ajshe (Jessica Grabowsky) nousee miespäähenkilöiden rinnalle ja avaa näytelmään uuden naisnäkökulman.

Bollan rooleissa nähdään Otto Rokan, Mikko Kauppilan ja Jessica Grabowskyn lisäksi Anssi Niemi, Ursula Salo ja Jouko Klemettilä.

Pajtim Statovcin Finlandia-palkitun romaanin ensimmäisen näyttämösovituksen on ohjannut Milja Sarkola.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ koskettava ja erittäin onnistunut näyttämösovitus romaanista (yleensä näyttämösovitus ei korvaa itse kirjan lukuelämystä, mutta tässä todellakin kävi niin)

+ lavastus, puvustus ja huikea Aleksi Sauran luoma äänimaailma sekä musiikki

+ ohjaus, dramaturgia sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (Mikko Kauppila tekee ehdottomasti näytelmän huikeimman roolityön ja Jouko Klemettilä puolestaan hurmaa monilla pienemmillä rooleillaan niinikään)


Miinukset:

- lavastuksen vaihdot tehtiin liian näkyvästi ja kömpelösti rikkoen tunnelmaa aika ajoin (pyörivä lavastus itsessään oli toimiva ja juuri sopiva tähän esitykseen)


5star_2.jpg


Bolla Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 30. huhtikuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 20,50 - 41 € täältä



ORIGO - keväthuuto


Kuvassa voi olla 4 henkilöä, seisovat ihmiset ja sisätila

Kuva © Sanna Breilin / Musiikkiteatteri Kapsäkki

Laura Voutilaisen kokoaman kollektiivin käsikirjoittama ja säveltämä musiikkinäytelmä ORIGO revittelee tyylisuunnilla ja tarjoaa keskustelevista ja pirskahtelevista kohtauksista rakentuvan musiikillisen ilotulituksen.

Neljä upeaa naista heittäytyvät mitä erilaisimpiin musiikkinumeroihin ja vievät koskettavienkin aiheiden äärelle huumoria kaihtamatta.

He toivovat tällä 70-luvulla syntyneiden naisten monitaiteisella teoksella liikehdintää yleisön sisuksissa, ja keskustelua siitä, millainen lokerointi meihin ulottuu, mistä tulemme ja millaisia uskallamme olla.

ORIGO on moniäänistä laulua, soittoa, tanssia, mielenkiintoisia tarinoita sekä lavastuksen taidonnäyte. Tätä neljän naisen alkuvoimaista esitystä ei voi laittaa mihinkään muottiin, tämä pitää kokea itse.

Esiintyjinä Laura Voutilainen, Anu Palevaara, Veera Railio ja Maija Ruuskanen. Ohjaus ja dramaturgia on Markku Nenosen.

(Teksti © Musiikkiteatteri Kapsäkki)


Plussat:

+ esityksen musiikki (esityksessä oli 16 uutta sävellystä - esityksen vaikuttavin kappale oli ehdottomasti Laura Voutilaisen käsialaa oleva Missä olet, Kuolema parinkin etnovaikutteisen kappaleen lisäksi) ja hurmaavaa oli katsoa esiintyjien musisointia eri soittimilla

+ ammattitaitoiset ja lahjakkaat esiintyjät (jokaisella oli omat vahvat osaamisensa, mutta esityksessä erityisesti esiin nousivat Laura Voutilaisen ja Veera Railion huikeat lahjakkuudet - Laura Voutilaisen sellonsoittoa olisi mieluusti kuunnellut enemmänkin ja Veera-tädin satuilua niinikään )

+ viihdyttävä kokonaisuus kaikin puolin ja valosuunnittelu oli erityisen onnistunutta


Miinukset:

- käsikirjoitus oli enimmäkseen hyvä ja paikotellen osuvakin (kahvi-keskustelut vertauskuvineen oli ehdottomasti illan parasta antia), mutta suurin osa tekstistä oli liian naispainotteista mieskatsojaa ajatellen

- esityksen aihepiirit olivat syntymästä kuolemaan ja kaikkea siltä väliltä - hieman tarkemman rajauksen kanssa esitys olisi ollut syvällisempi ja osuvampi

- esityksessä oli paljon työryhmän turhankin omankohtaisen tiedon jakamista, jota ehkä ulkopuolinen käsikirjoitukseen osalllistuva henkilö olisi voinut tiivistää tai viimeistään ohjaaja ja dramaturgi olisi voinut karsia


4star.jpg


ORIGO - keväthuuto Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä 6. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 32-38 € täältä


Näytelmä joka menee pieleen

Kuva © Tapio Vanhatalo / Helsingin Kaupunginteatteri


Brittiläisen kirjailijakolmikon Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin palkittu komediahitti ja farssilajityyppiä raikkaasti uudistava Näytelmä joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong, 2012) sai ensi-iltansa Arena-näyttämöllä 9. maaliskuuta.

Alun perin teatterikoulun opinnäytteeksi tehdystä näytelmästä tuli valtava maailmanmenestys, ja nyt se esitetään ensimmäistä kertaa Helsingissä suomen kielellä.

Mestarillista näyttelijäntyötä tarjoavassa Näytelmä joka menee pieleen -komediassa taituroivat Alex Anton, Joel Hirvonen, Risto Kaskilahti, Santeri Kinnunen, Matti Rasila, Eppu Salminen, Eija Vilpas ja Linda Wiklund.

Esityksessä erityisen merkittävään rooliin nousee myös lavastus, ja sen suunnittelusta vastaa Peter Ahlqvist.

Teatterimaailmaan sijoittuvassa komediassa seurataan resurssipulasta kärsivän harrastajateatteriryhmän epäonnista yritystä valmistaa klassinen murhamysteerinäytelmä ensi-iltaan. Jos jokin voi mennä esityksessä pieleen, se menee – ja vieläkin enemmän!

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin vuonna 2012 teatterikorkeakoulun loppuyöksi käsikirjoittamaa näytelmää esitettiin pienessä pohjoislontoolaisessa pubissa, jossa yleisöä oli aluksi vain nimeksi.

Sana uudenlaisesta, hulvattomasta farssista alkoi kiiriä, ja pian pubi oli täpötäynnä jokaisena esitysiltana. Suosion myötä näytelmä lähti Iso-Britannian-kiertueelle, jota seurasivat Lontoon West End ja Broadway.

Lopulta näytelmä nousi kansainväliseksi hitiksi, jolla on ollut kaksi miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Näytelmä on kahminut useita teatterialan palkintoja, kuten parhaan uuden komedian Olivierin (2015) ja parhaan lavastuksen Tony Awardin (2017).

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikea lavastus

+ enimmäkseen hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti nuori suomalais-irakilainen Alex Anton tekee huikean roolityön, kun taas vanhat konkarit tekevät roolinsa liian tutusti ja omin vahvoin maneerein)

+ kaikin puolin viihdyttävä farssi, mutta ei parhain mitä on Arena-näyttämöllä nähty viime vuosina


Miinukset:

- esityksen kesto (aavistuksen verran liian pitkä, koska jatkuva ja toistuva lavasteiden rikkoutuminen turruttaa jo ensimmäisen tunnin jälkeen)

- komediallisten kohtauksien iskevyys aika ajoin hukassa

- ennalta-arvattavuus


3star.jpg


Näytelmä joka menee pieleen Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 25 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 22 - 44 € täältä

Näytelmän traileri



Mikko Räsäsen tulevaisuus



Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Helsingin Kaupunginteatteri


Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön kevätkauden avasi koronarajoitusten jälkeen maaliskuussa uusi kotimainen draamakomedia Mikko Räsäsen tulevaisuus.

Kaupungin työmaalle sijoittuva uutuus on maanrakentajana työskentelevän kirjailija Mika Ripatin näytelmätrilogian kolmas osa. Edelliset osat olivat yleisö- ja arvostelumenestykset There’s no Harri (2012) ja Vakavuusongelma (2016).

Kaupungin työmies Mikko Räsänen on kokenut suuren menetyksen ja yrittää selviytyä arjestaan 18 vuotta täyttävän poikansa Aapon kanssa. Käynnissä on kaupungin vesihuollon saneeraus, mutta projektia myydään yleisölle pyörätienä.

Palvelumuotoilija Lasse Kosonen valmistelee pormestarin tilauksesta työmaalla kuvattavaa nettistriimausta. Koska kaupunkilaisille luvattua pyörätietä ei ole vielä metriäkään valmiina, työnjohtaja käskee rakentamaan väliaikaisen pyörätien purettavaksi heti tapahtuman jälkeen.

Mikko Räsäsen roolissa nähdään Martti Suosalo ja muissa rooleissa Rauno Ahonen, Lumi Aunio, Pekka Huotari, Sanna-June Hyde, Paavo Kääriäinen, Martti Manninen, Vappu Nalbantoglu, Maksim Pavlenko, Jari Pehkonen ja Raili Raitala.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikea lavastus (tässä esityksessä tulee katsojalle selväksi miten avara ja suuri Helsingin Kaupunginteatterin Suuren näyttämön tilat todellisuudessa ovat - suotavaa olisi että tulevissakin esityksissä osattaisiin paremmin ottaa koko tila käyttöön mahdollisuuksien mukaan, koska näyttämökuva on iso osa kokonaisuutta esityksessä kuin esityksessä)

+ hyvät ja luontevat näyttelijäsuoritukset, ohjaus, puvustus

sekä laadukas käsiohjelma

+ realistinen ja arkinen näytelmä, joka toi hienosti esille asioita, jotka oikeassa elämässä arjen keskellä jäävät monelta huomaamatta ja joihin katsoja samaistui helposti tämän esityksen kautta (esitys teki mieskatsojiin selvästi suuremman vaikutuksen kuin naiskatsojiin, jotka olivat ehkä hieman väkipakollakin raahanneet miehensä teatteriin - tälläinen esitys tuonee taatusti useamman aikaisemmin ei niin teatterista innostuneen mieskatsojankin uudelleen teatteriin)


Miinukset:

- lavalla läsnäoleva muusikko oli turha ja ei sopinut sähkökitaroineen ja saksofoneineen näyttömökuvaan luontevasti ( näytelmän äänimaailma, työmaan työmaaporat, dromet ja muut elementit olivat erittäin onnistuneet)


5star_2.jpg


Mikko Räsäsen tulevaisuus Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 30. huhtikuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 23 - 46 € täältä

Näytelmän traileri



Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot


Kuvassa voi olla ihminen, lapsi ja sisätila
Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri


Liz ja Frank ovat kutsuneet Carolin ja Martinin kotiinsa illalliselle. Pariskunnista toinen on työskennellyt viimeiset vuodet lääkäreinä avustustyötehtävissä globaalissa etelässä, josta ovat palanneet aloittamaan elämänsä läntisessä kotimaassaan. Toinen on sillä aikaa rakentanut turvallisen elämän autotalleineen ja ylellisyyksineen.

Pöytä on katettu kauniisti, on itsevalmistettua ruokaa ja loputtomasti viiniä. Illan edetessä jälleennäkemisen riemu kääntyy kuitenkin vertailun ja mittailun lomassa suruksi ja kauhuksi.

Kaikki se, mitä koitetaan pitää oman tietoisuuden ulkopuolella, valuu vääjäämättömästi turvallisen kodin sisätiloihin ja henkilöiden mielenmaisemiin. Kenellä on oikeus puuttua asioiden tilaan ja millä motiiveilla näihin toimiin ryhdytään? Kenellä on oikeus laukoa totuuksia ja leikkiä Jumalaa yltäkylläisen ja viinin täyteisen illallisen äärellä?

Palkittu näytelmäkirjailija ja ohjaaja Roland Schimmelpfennig kirjoitti hykerryttävän tragikoomisen Peggy Pickit sieht das Gesicht Gottes / Peggy Pickit sees the face of God -näytelmänsä tilaustyönä torontolaiselle teatteri Volcanolle vuonna 2010 osana teatterin trilogiaa, joka käsitteli Afrikan ja lännen välisiä siteitä.

Ohjaus on Jarno Kuosan ja suomennus Simo Lylyn. Rooleissa nähdään Minna Suuronen, Robin Svartström, Meri Nenonen ja Jarkko Pajunen.

(Teksti © Ryhmäteatteri)


Plussat:

+ erinomainen äänimaailma ja lavastus

+ hyvät näyttelijäsuoritukset

+ tyylikäs käsiohjelma


Miinukset:

- jatkuva tekstin ja kohtauksien kelaaminen edestakaisin ja takaumat rikkoivat ehjän kokonaisuuden ja turruttaa katsojan jo puolen tunnin jälkeen

- ohjaus

- näytelmän outous sekä paikallaan junnaaminen ja kesto (esityksessä ei ollut väliaikaa ja vaikka esitys kesti vain 1 tuntia ja 25 minuuttia tuntui aika huomattavasti pidemmältä)


2star.jpg


Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot Ryhmäteatterissa 29.4. saakka.

Kesto 1 tunti ja 25 minuuttia (ei väliaikaa).

Liput 19 - 35 € täältä



Pintaremontti


Kuva © Stefan Bremer / Kansallisteatteri


Henna Heinonen (Annika Poijärvi) on ahdistunut lapsettomuudestaan, mutta kaikista hedelmällisyyshoidoista huolimatta asia ei edisty. Hänen sympaattinen veljensä Sami (Juha Varis) on sarjarakastuja, joka haaveilee lapsen hankkimisesta.

Herkästi innostuva Sami antaa itsestään todellista paremman kuvan, mikä johtaa hänet yhä tukalampiin tilanteisiin, eivätkä hänen parisuhteensa tahdo kestää pitkään.

Oli häät tai hautajaiset, sisarusten äiti Seija (Tiina Weckström) utelee molemmilta, milloin lapsenlapsia on tulossa. Samin kaverit Pesonen (Heikki Pitkänen) ja Markus (Pyry Nikkilä) ovat vastuunkantajia, jotka ovat joutuneet yksinhuoltajiksi: Markus kolmen pienen lapsen, Pesonen kahden sairaan vanhempansa.

Suosittu hyvinvointibloggari Sini (Katja Küttner) asettaa riman korkealle niin itselleen kuin lukijoilleen.

Pintaremontti on Miika Nousiaisen samannimiseen bestseller-romaaniin (Otava, 2020) perustuva komedia. Esitys vie pintaa syvemmälle keski-ikäisten kaupunkilaisten elämään ja tunteelliseen neuvottomuuteen; heitä riivaavaan rakkauden ja perheen kaipuuseen sekä tarpeeseen saada hoivata ja tulla hoivatuksi.

Se kuvaa kutkuttavan tunnistettavasti aikamme kiiltokuvatodellisuutta, jonka kiehtova mutta valheellinen pinnallisuus ja ylimitoitetut odotukset saavat ihmiset kurottelemaan kohti täydellisyyttä ja ylikin.

Miksi ruoho aina näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella? Vai voisiko jopa olla niin, ettei elämässä kaikki mene niin kuin hyvinvointiblogissa kerrotaan? Miksei aikuisille ole neuvolaa?

Pintaremontti jatkaa Nousiaisen romaanidramatisointien menestysputkea Kansallisteatterissa. Aiemmin kantaesitettyjä teoksia Maaninkavaara (2011), Metsäjätti (2013) ja Juurihoito (2016) on esitetty loppuunmyydyille katsomoille.

Näyttämöteoksen on dramatisoinut Minna Leino, ja sen on ohjannut Irene Aho, monien suosikkiesitysten kiitetyt tekijät.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Kuva © Stefan Bremer / Kansallisteatteri


Plussat:

+ huikea lavastus, puvustus ja valosuunnittelu (ennen kaikkea visuaalisuus)

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (kaikki näyttelijät olivat ottaneet roolihahmonsa täydellisesti haltuunsa)

+ käsikirjoitus, huumori, ohjaus, musiikki ja äänimaailma (elämyksellinen esitys kaikin puolin)


Miinukset:

- näytelmän kesto (aavistuksen verran liian pitkä ja olisi kaivannut joltain osin tiivistämistä)

5star_2.jpg


Pintaremontti Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 26.10.2022 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 49 € täältä



Mary Poppins -musikaali

Start - Svenska Teatern

Kuva © Svenska Teatern / Cata Portin

Mary Poppins eli Maija Poppanen lentää taas Lontoon kattojen yllä, ja pääset nyt nauttimaan maagisesta teatterielämyksestä Svenska Teaternin näyttämön muuttuessa värikkääksi ja mielikuvitusta kutkuttavaksi maailmaksi.

Mary Poppins hurmaa ja valloittaa yleisön lumoavalla tarinalla, unohtumattomalla musiikilla ja häikäisevillä tanssinumeroilla upeine pukuineen ja lavastuksineen.

Musikaali maailman ensimmäisestä ”supernannysta'” sai ensi-iltansa Lontoossa 2004 jonka jälkeen se on nähty myös New Yorkin Broadwaylla. Se perustuu P.L. Traversin kirjoihin sekä klassiseen Walt Disney-elokuvaan.

Perhemusikaali viihdytti Broadway-yleisöä yli 2500 esityksellä ja oli ehdokkaana yhdeksään Olivier- ja seitsemään Tony Awardsiin, mukaanlukien ”Best Musical”.

Ohjaaja Markku Nenonen on saanut luottamuksen luoda oman versionsa alkuperäistuotannosta.

Svenska Teaternilla musikaalista tuli viiden tähden täysosuma, joka lentää suoraan katsojien sydämiin.

(Teksti © Svenska Teatern)


Plussat:

+ huikea ja kansainvälisen tason musikaali, jota harvoin pääsee näkemään Suomen teattereiden näyttämöillä

+ huikeat näyttelijäsuoritukset ja ammattitaitoiset lauluosuudet (erityisesti vakuuttavat niin näyttelijäsuorituksillaan kuin laulutaidoillaankin Mary Poppinsia esittävä Josefin Silén ja nuohooja-Bertiä esittävä Denny Lekström)

+ erinomainen ohjaus, taianomainen lavastus ja valosuunnittelu, huikea puvustus, musiikki, näyttävät koreografiat, laadukas käsiohjelma sekä moitteettomasti toimiva tekstitys teatterin omalla tekstityslaitteella


Miinukset:

- musikaalin kesto (aavistuksen verran liian pitkä)


5star_2.jpg


Mary Poppins Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 12. toukokuuta 2022 saakka.

Kesto 3 tuntia väliaikoineen.

Liput 28 - 88 € täältä

Esitys tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi mobiilisovelluksella.

Musikaalin traileri


Niin kuin taivaassa

Kuva © Otto-Ville Väätäinen

Musikaaliuutuus Niin kuin taivaassa (Så som i himmelen) sai Suomen ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä jo viime vuoden elokuussa, mutta on Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa vieläkin erinäisten koronarajoitusten jälkeenkin.

Ruotsalaisyleisön valloittaneen musikaalin luo suurelle näyttämölle musiikkiteatterin uudistajana palkittu ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund huipputiimeineen.

Kay Pollakin ja Carin Pollakin kirjoittama ja Ruotsin tunnetuimman Euroviisu-säveltäjän Fredrik Kempen säveltämä musikaali korostaa musiikin voimaa, toivoa ja elämäniloa.

Päärooleissa nähdään Once-musikaalin tähti Tuukka Leppänen ja ensimmäisessä isossa musikaaliroolissaan Helsingin Kaupunginteatterissa näyttelevä, palkittu näyttelijä ja laulaja Oona Airola.

Airolan ja Leppäsen lisäksi musikaalissa nähdään mm. Emilia Nyman, Puntti Valtonen, Antti Timonen, Sanna Majuri, Olli Rahkonen, Tuomas Uusitalo, Anna-Victoria Eriksson, Sinikka Sokka, Kari Mattila, Raili Raitala ja Helena Haaranen.

Kehitysvammaisen Toren roolissa vuorottelevat näyttelijä Paavo Kääriäinen ja HelsinkiMission Resonaarissa työskentelevä muusikko Jaakko Lahtinen, jolla on kehitysvamma.

Samannimiseen, suosittuun ruotsalaiselokuvaan (2004) perustuva musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään.

Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä.

Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.

Musikaalin kapellimestarina on suomalaisen musiikkiteatterin ykkösnimiin lukeutuva Eeva Kontu. Musikaalin ovat suomentaneet Aino Piirola (teksti) ja Maija Vilkkumaa (laulut).

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset, ammattitaitoiset lauluosuudet ja näyttävät koreografiat

+ puvustus, orkesteri, musiikki, Maija Vilkkumaan suomennukset lauluihin ja laadukas käsiohjelma

+ kokonaisuutena vaikuttava musikaali


Miinukset:

- musikaalin kesto (liian pitkä ja olisi ehdotomasti kaivannut tiivistämistä)

- pylväiden jatkuva ja yliampuva käyttö lavastuksen elemettinä häiritsi


4star.jpg


Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 9. huhtikuuta saakka.

Kesto 3 tuntia sisältäen väliajan.

Liput 41,50 - 88 € täältä

Näytelmän traileri



Putkiremontti

Onko putkiremontti painajainen vai mahdollisuus?

Tähän kysymykseen vastaa Putkiremontti-musiikkikomedia, jonka on kirjoittanut muun muassa Taivaan tulet tv-sarjan käsikirjoittajana ja lastenkirjoistaan tutuksi tullut Timo Parvela, ja säveltänyt Suomen ahkerin ja tunnetuin jazz-muusikko Iiro Rantala.

Laulujen sanat ovat Timo Parvelan käsialaa. Esitys sai ensi-iltansa jo vuonna 2018 ja sitä on siitä lähtien esitetty ympäri Suomen maata.

Taloyhtiön asukas Pekkarinen on onnellinen mies; häät tulossa, firman asiat mallillaan ja elämä hymyilee muutenkin, kunnes koittaa putkiremontti, joka repii miehen elämän a- ja b-linjan nousuputket julmasti juuriltaan.

Putkiremontti on musiikkikomedia linjasaneerauksesta, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään, varsinkaan putket.

Olemme jokainen olleet joko henkilökohtaisesti tai tuttavien kertomusten kautta lähellä linjasaneerauksen trillerimäisiä käänteitä. Putkiremontti-musiikkikomedia kääntää komediaruuvia kaakkoon ja paljastaa, mitä ihmiselle kaiken sen keskellä tapahtuu.

Luvassa on viihdyttävä parituntinen kaikille huumorin ystäville ja elämänsä tarkoitusta pohtiville kanssakärsijöille. Se on samalla myös terapiaa kaikille putkiremontin rampauttamille, sen jo kokeneille ja niille, joilla se on vielä edessä.

Esitystä suositellaan kaikille oman kodin ja ihmisyyden kanssa päätöksiä tekeville tai niitä vältteleville. Näytelmää ei kuitenkaan suositella alle 12-vuotiaille.

Rooleissä nähdään Ilkka Merivaara, Paavo Kerosuo, Lotta Kuusisto ja Jaakko Suonio.


Plussat:

+ näyttelijäsuoritukset (erityisesti isännöitsijä Makkosta näyttelevä Ilkka Merivaara tekee huikean roolityön ja Pekka Pekkarista näyttelevä Paavo Kerosuo vakuuttaa laulutaidoillaan)

+ musiikki ja loistava kitaristi Jaakko Suonio (Iiro Rantalan sävellykset yllättivät monipuolisuudellaan ja akustiset sovitukset toimivat hyvin)

+ komedian huumori kaksimielisyyksineen


Miinukset:

- ohjaus (näyttelijät ovat ohjanneet itse itseään ja se myös valitettavasti näkyi lopputuloksessa eli esitys olisi ehdottomasti vaatinut ulkopuolisen ohjaajan)

- lavastus (tehty helpoimman eli halvimman mukaan ja siltä se myös näytti)

- käsikirjoitus (olisi ollut vieläkin iskevämpi ja huomattavasti komediallisempi jos teksti olisi keskittynyt kirjaimellisesti putkiremonttiin eikä niinkään "elämän putkiremonttiin")


3star.jpg

(Esitys arvosteltu Musiikkiteatteri Kapsäkissä 11.11.2021.)


Putkiremontti Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä 1. ja 2. joulukuuta 2021.

Liput 32-38 € täältä

Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia väliaikoineen.



Juhlakunnossa!


Juhlakunnossa! revyy käynnistää Suomen Komediateatterin juhlavuoden - ProPromotion

Suomen Komediateatterin Juhlakunnossa! revyy sai ensi-iltansa 29. lokakuuta. Yli kymmenhenkinen ensemble valloittaa näyttämön riemastuttavilla sketseillä sekä näyttävillä musiikki- ja tanssinumeroilla.

Taiteellinen työryhmä koostuu komediallisen sisällön taitajista ja pitkän linjan viihdyttäjistä, joita luotsaa ohjaaja Olka Horila.

Juhlakunnossa! revyyn vastaavana käsikirjoittajana toimii Niina Lahtinen ja Kabinettiryhmä. Riemukkaasta musiikista vastaa näyttämölläkin yllättäviä instrumentteja soittava kapellimestari Katja Lappi. Lappi on sovittanut musiikin viisihenkiselle liveorkesterille.

Juhlateemasta vaikutteita saanut koreografia on Marko Keräsen, koko näyttämön eloon herättävä lavastus Oskari Löytösen ja humoristisesti erilaisia karikatyyreja kuvaava pukusuunnittelu on Maria-Helena Lehdon sekä oivallinen maskeerauksen suunnittelu Pirjo Leinon käsialaa.

Näyttämön tähdet ovat mm. Kiti Kokkonen, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Antti Tuomas Heikkinen, Antti Lang ja Tatu Siivonen.

(Teksti © Suomen Komediateatteri)


Plussat:

+ hyvät esiintyjät (erityisesti lavalla loistavat karismaattiset Antti Lang, Niina Lahtinen ja Kiti Kokkonen)

+ huikea orkesteri ja huikeat musiikkinumerot, ohjaus, koreografia, lavastus, puvustus ja valosuunnittelu

+ kaikin puolin räväkkä ja riehakas revyy, jonka seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin


Miinukset:

- sketsien tasojen vaihtelevuus (osa todella hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) sekä sketsien lyhyys (muutamat pidemmät sketsit olivat ehdottomasti revyyn parhainpia)

- Aleksi Seppäsen ja Haza von Hertzenin tanssinumeroiden vähyys sekä Krisse Salmisen väkinäinen esilletulo omana itsenään revyyn aikana useampaan otteeseen

- Peacockin katsomon uudet pehmeät penkit ovat huomattavasti miellyttävämmät kuin vanhat puuistuimet, mutta jalkatilaa on jätetty ahdistavan vähän


4star.jpg


Juhlakunnossa! revyy ja töttöröö jo 26 vuotta Linnanmäen Peacock-teatterissa 11.12.2021 saakka.

Liput 69 € täältä

Revyyn trailerin voit katsoa täältä


Next to Normal

51641560239_061dbe6a40_c.jpg

Kuva © Svenska Teatern / Cata Portin

Perhe näyttää ulospäin täydelliseltä, mutta on tosiasiassa kaikkea muuta. Kodin seinien sisällä varjellaan salaisuutta.

Perheen äiti Diana on potenut kaksisuuntaista mielialahäiriötä viimeiset 16 vuotta. Sairaus järkyttää jatkuvasti perheen tasapainoa, kun masennuskaudet ja kaoottinen onnenhuuma vuorottelevat.

Samalla kun Diana kamppailee hoitojen ja lääkityksen kanssa, hänen miehensä Dan, tyttärensä Natalie ja poikansa Gabriel yrittävät pitää arjen kasassa.

Musikaali vie katsojan syvälle hahmojen sieluun ja sydämeen. Se kuvaa sitä, kuinka vaikeaa ja samalla helppoa on rakastaa ja ymmärtää lähimpiään.

Musikaali Next to Normal on koskettava kuvaus mielen sairaudesta ja läheisriippuvuudesta. Se kuuluu harvalukuiseen Pulitzer-draamapalkinnon saaneiden musikaalien joukkoon ja on myös voittanut kolme Tony-palkintoa, muun muassa parhaan musikaalin palkinnon.

Rooleissa nähdään Maria Ylipää, Alexander Lycke, Sannah Nedergård, David Lindell, Pontus Simm ja Denny Lekström.

(Teksti © Svenska Teatern)


Plussat:

+ koskettava sekä aiheeltaan aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen musikaali, joka ei ahdista vakavasta aiheestaan huolimatta

+ huikea orkesteri kapellimestarinaan Kristian Nyman ja hyvät näyttelijät (erityisesti Maria Ylipää, Alexander Lycke ja Denny Lekström vakuuttavat niin näyttelijäsuorituksillaan kuin laulutaidoillaankin)

+ tyylikäs lavastus ja valosuunnittelu, laadukas käsiohjelma ja moitteettomasti toimiva tekstitys teatterin omalla tekstityslaitteella


Miinukset:

- läpisävelletty musikaali on vaativampaa katsojalle kuin normaali musikaali ja varsinkin päällelaulantaa oli paljon, joka oli ajoittain sekavaa (musikaalissa oli 38 kohtausta, joka tuntui kovin runsaalta)

- musikaalin nuoriso ei vakuuttanut yhtä lailla laulutaidoillaan eikä karismallaan niin kuin musikaalin äiti, isä ja psykiatri

- aika ajoin orkesterin soitanta tuli liian kovaa peittäen alleensa näyttelijän/laulajan tulkinnan


4star.jpg


Next to Normal Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 29.3.2022 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.

Liput 28 - 88 € täältä

Esitys tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi mobiilisovelluksella.


Sokea piste

Kuva © Mitro Härkönen / Kansallisteatteri


Susanna Kuparisen ohjaama Sokea piste on dokumentaarinen teatteriesitys. Ajankohtainen teos valaisee politiikan, median ja yhteiskunnallisen todellisuuden katvealueita, jotka jäävät piiloon kriisin keskellä.

Kansallisteatterin residenssitaiteilijaksi kiinnitetyn Kuparisen debyyttiteos Kansallisteatterissa kysyy, miksi poliittisia päätöksiä peitellään ja pyritään luomaan vaikutelma, että ne ovat vaihtoehdottomia ja irrallaan kansalaisten arkielämästä.

Koronapandemian armottomassa valokeilassa piirtyvät selkeinä näkyviin niin rapistuvat rakenteet kuin toisistaan yhä kauemmas karkaavat sosiaaliset todellisuudet.

Suurta huomiota herättäneiden Valtuusto- ja Eduskunta-trilogioiden jalanjäljissä jatkavan esityksen laajaan dokumentaariseen materiaaliin sisältyvät mm. Helsingin kaupunginvaltuuston julkiset asiakirjat sekä päättäjien haastattelut.

Aineiston ovat koonneet ja esitykseksi käsikirjoittaneet Susanna Kuparinen ja hänen pitkäaikainen työparinsa Jari Hanska sekä ohjaaja Satu Linnapuomi.

Esityksen huikeassa, tuttuja julkisuuden nimiä sisältävässä henkilögalleriassa nähdään upea esiintyjäjoukko. Näyttämöteoksen musiikin on säveltänyt Kerkko Koskinen.

Rooleissä nähdään Noora Dadu, Kristiina Halttu, Joonas Heikkinen, Tero Koponen, Aksa Korttila, Pirjo Määttä, Matti Onnismaa ja Antti Pääkkönen.

(Teksti © Kansallisteatteri)


Plussat:

+ laadukasta dokumentaarista teatteria (jota toivoisi näkevän huomattavasti useamminkin)

+ huikeat näyttelijäsuoritukset

- videokuvan käyttö esityksessä toimi loistavasti

Miinukset:

- näyttelijöiden käsissä olleet plarit häiritsivät läpi koko esityksen sekä häiritsevää on myös se, että Kuparinen pyrkii selittämään liikaa miten katsojan pitäisi ja tulisi esityksessä esille tulevat tekstit ja suorat sitaatit ymmärtää

- Susanna Kuparinen tuo itseään ja mielipiteitään aivan liian fanaattisesti ja poliittisesti esille (Jani Hanskan rooli sekä asioiden ja faktojen esille tuominen on huomattavasti maltillisempaa ja toimivampaa)

- esityksen kesto (aivan liian pitkä, koska oleellisen olisi hyvin voinut tiivistää 2 tuntiin)


4star.jpg


Sokea piste Vallilan Kansallisteatterissa 30.12.2021 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 55 minuuttia väliaikoineen.

Liput 20 - 40 € täältä



Lapset

Kuva © Uupi Tirronen / Helsingin Kaupunginteatteri

Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä Lucy Kirkwoodin näytelmä Lapset (The Childern, 2016) kysyy, mitä on hyvä elämä ja minkälaisen maailman jätämme tuleville sukupolville.

Elämänmakuisen uutuusdraaman rooleissa loistavat karismaattiset näyttelijät Jukka-Pekka Palo, Jaana Saarinen ja Aino Seppo.

Hazel (Aino Seppo) ja Robin (Jukka-Pekka Palo), eläkkeellä oleva ydininsinööripariskunta viettää maaseudulla yksinkertaista elämää suurelta maailmalta syrjässä, kun yllättäen vieraaksi saapuu nuoruuden ystävä ja entinen kollega Rose (Jaana Saarinen).

Ilmassa kipinöivät rakkaus, ystävyys ja vanhat muistot.

Elämänkokemuksen ja ironian siivittäminä ruoditaan lapsia, lapsenlapsia, elettyä elämää ja tehtyjä valintoja. Miten pitkälle kukin on valmis menemään korjatakseen menneisyyttä ja sen jälkiä tulevaisuuteen?

Lucy Kirkwood (s. 1986) on useita palkintoja voittanut brittiläinen näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen Lapset-näytelmänsä sai kaksi Tony-palkintoehdokkuutta Broadwaylla 2018, palkittiin parhaan näytelmän Helpmann-palkinnolla 2018 Australiassa ja The Guardian -lehti sijoitti näytelmän kolmanneksi listatessaan sata parasta 2000-luvun näytelmää 2019.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset

+ lavastus ja naamionnin peruukit

+ näytelmän äänimaailma loi hyvin tunnelmaa ja jännitettä näytelmän alusta loppuun saakka


Miinukset:

- näytelmä ja tapahtumat sijoittuvat Englannin rannikolle ja henkilöt olivat brittiläisiä, mutta brittiläisyyttä ei oltu saatu luotua onnistuneesti näyttämölle asti

- ohjaus ei toiminut ajoittain ja tapahtumat junnasivat paikoillaan liikaa


4star.jpg


Lapset Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 31. joulukuuta 2021 saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 20,50 - 41 € täältä

Näytelmän traileri


Baskervillen koira

Kuva © Jaakko Vuorenmaa / Helsingin Kaupunginteatteri

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä pääsee seuraamaan maailman kuuluisimman salapoliisin Sherlock Holmesin työskentelyä, nauttimaan virtuoosimaisesta näyttelijäntyöstä ja jännittämään, miten huippukoomikot selviävät salamannopeiden roolivaihtojen liki mahdottomasta haasteesta.

Päärooleissa nähdään virtuoosimaiset näyttelijäkonkarit, Sherlock Holmesina Santeri Kinnunen ja tohtori Watsonina Risto Kaskilahti. Näytelmän muut 34 roolia hoidetaan huippunopeilla roolivaihdoilla vain kolmen näyttelijän voimin. Haasteeseen tarttuvat huikeat koomikot Emilia Sinisalo, Sauli Suonpää ja Mikko Virtanen.

Ken Ludwigin sovittama dekkarikomedia Baskervillen koira (Baskerville: A Sherlock Holmes Mystery, 2015) perustuu Arthur Conan Doylen tunnettuun Sherlock Holmes -klassikkoon (The Hound of the Baskervilles 1901, suom. Baskervillen koira) ja yhdistää väkevän, monelle mieleen jääneen salapoliisitarinan vauhdikkaaseen teatterileikkiin. Näytelmän on suomentanut Reita Lounatvuori.

Näytelmän dramatisoinut Ken Ludwig on yhdysvaltalainen kirjailija ja teatteriohjaaja, jonka teoksista HKT:ssa on aiemmin esitetty Diivat (2005) ja Tenorit liemessä (2017).

Mestarietsivä Sherlock Holmes kohtaa uransa merkillisimmän tapauksen. Devonin utuisilla nummilla Baskervillen suvun miehiä näyttää vainoavan kirous. Legenda kertoo Sir Hugo Baskervillen saaneen surmansa painajaismaisen hirviökoiran hampaissa.

Sata vuotta myöhemmin Baskervillen perillinen löytyy mystisesti kuolleena, vierellään valtavan koiran jälkiä.

Tapausta tutkiessaan Sherlock Holmes ja hänen uskollinen apurinsa tohtori Watson kohtaavat vaarallisen vastustajan, ja pian on jälleen yhden Baskervillen henki uhattuna.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ lavastus, puvustus ja maskeeraus

+ näyttelijäsuoritukset (Emilia Sinisalo, Sauli Suonpää ja Mikko Virtanen ovat huikeita heittäytyjiä ja uskomattoman muuntautumiskykyisiä 34 roolihahmojensa kanssa)


Miinukset:

- näytelmän suomennusta on yritetty keventää liikaa hassuilla sanamuunnoksilla sekä sanaleikeillä

- katsojan huomion vievät liikaa nopeat hahmojen vaihdot ja fyysiset tilannekomiikat, joilloin itse tarinan seuraaminen ja juoni jää täysin taka-alalle

- näytelmän kesto (aavistuksen verran liian pitkä, varsinkin kun toinen näytös ei etene odotetulla tavalla)


3star.jpg


Baskervillen koira Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 18. joulukuuta 2021 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia sisältäen väliajan

Liput 23 - 46 € täältä

Näytelmän traileri


Vanhoja poikia


Kuva © Tampereen Työväen Teatteri


Niilo on eläköitynyt kalastaja, Arvi käy vielä muikkuverkoillaan. Arvin poika Pekka kaipaa sinne missä on naisia, kaupunkeihin. Ja omaan elämään. Lati on osuuskauppias, jota vaimo turhaan yrittää pitää tiukassa hihnassa.

Neljä miestä tuulisella Saimaan saarella, muistot, toiveet, syvimmät surut ja hellimmät unelmat jaetaan yhdessä. Usein huiman hauskasti, yhtä usein kömpelön karheasti.

Nokipannukahvi on tulilla, kuppinsa pohjalle on lupa kaataa pienet plöröt, kukaan ei kiellä eikä kehota.

Miehet kuljettavat tarinaansa parinkymmenen Junnun laulun voimin, huumori ja haikeus lyövät komeasti kättä. Ja jossain kääntää norppakin kylkeään.

Rooleissa Taneli Mäkelä, Esko Roine, Tuomas Uusitalo ja Puntti Valtonen.

Live-yhtyeenä näyttämöllä Antti Paalanen ja Kiharakolmio.

(Teksti © Tampereen Työväen Teatteri)


Plussat:

+ näyttelijöiden karisma sekä laulutaito ja tanssitaito (koreografi Jouni Prittinen on tehnyt hauskat koreografiat)

+ huikea Kiharakolmio-yhtye (pelimannisuudellaan ja huikeilla uusilla sovituksilla tuttuihin kappaleisiin saatiin aivan uusi tunnelma)

+ Juha Vainion kappaleet ja saaristolaishenkinen lavastus (osa kappaleista oli liian tuttuja ja täysin ennalta-arvattavia - olisi ollut kiinnostavaa kuulla enemmänkin hieman tuntemattomampia ja vähemmän soitettuja kappaleita Juha Vainion laajasta tuotannosta. Näytelmät helmet ja koskettavimmat tulkinnat olivat ehdottomasti Puntti Valtosen esittämä "Ääretön aava ympärilläin" sekä Tuomas Uusitalon "Mun sydämeni tänne jää")


Miinukset:

- näytelmän tarina neljästä miehestä ja heidän unelmistaan tuntui liian tekaistulta (ilta olisi ehkä toiminut paremmin pelkkänä konserttina)

- illan aikana oli Aleksanterin teattterissa ongelmia äänentoiston ja miksauksen kanssa (ajoittain näyttelijöiden laulu ei kuulunut selkeästi musiikin ollessa aivan liian kovaa ja sanoista ei siten saanut selvää)


4star.jpg


(Vanhoja poikia arvosteltu Aleksanterin teatterissa 25.10.2021.)

Esityksen kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia sisältäen väliajan.

Kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 6.11.2018.

Esityksen kappaleet on myös taltioitu albumille, jonka voi ostaa esityksen jälkeen hintaan 15 €.

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä


Den besynnerliga händelsen med hunden om natten

Kuva © Otto-Ville Väätäinen / Lilla Teatern

Christopher on 15-vuotias ja hän näkee ja kokee ympäröivän maailman eri tavalla kuin toiset. Hän tietää kaiken ulkoavaruudesta ja osaa luetella alkuluvut lukuun 7057 asti, mutta hän ei suostu syömään keltaista tai ruskeaa ruokaa.

Kun naapurin koira löytyy tapettuna, hän päättää selvittää, kuka on syyllinen. Isän kieltämä salapoliisityö vie hänet ensimmäistä kertaa matkalle omaa kotikatua pidemmälle ja pian salaisuus toisensa jälkeen alkaa paljastua.

Den besynnerliga händelsen med hunden om natten (Yöllisen koiran merkillinen tapaus) on Jussi-palkitun Paavo Westerbergin ensiohjaus Lilla Teaterniin. Se on riemastuttava tarina pojasta, joka osoittautuu rohkeammaksi kuin kukaan olisi uskonut.

Mark Haddonin valloittava romaani on ollut suurmenestys maailmalla. Myös kirjasta dramatisoitu näytelmä sai loistavan vastaanoton, se voitti ennätykselliset seitsemän Olivier-palkintoa, niiden joukossa valinta vuoden parhaaksi näytelmäksi.

Esitys on ruotsinkielinen ja se tekstitetään suomeksi mobiilisovelluksen kautta.

(Teksti © Lilla Teatern)

Plussat:

+ Alexander Wendelin tekee uskottavan ja hienon roolityön päähenkilönä 15-vuotiaana poikana ja samoin isän roolissa oleva Robert Kock (isän ja pojan kohtaukset ovat uskottavia ja koskettavia - jo pelkästään näiden kahden näyttelijän fyysisen koon takia)

+ käsikirjoitus

+ esityksen äänimaailma


Miinukset:

- liian pelkistetty lavastus ja näytelmän kesto (3 tuntia)

- ohjauksen ajoittainen sekavuus ja levottomuus näyttämöllä

- teatterin omat tekstityslaitteet takkuilivat aika ajoin ja yhteys katkesi muutamaan otteeseen kesken esityksen

2star.jpg


Den besynnerliga händelsen med hunden om natten Lilla Tearnissa 18. joulukuuta 2021 asti.

Kesto 3 tuntia sisältäen väliajan.

Liput 36 € täältä

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä

Saikkua, kiitos! OSA 3

Saikkua, kiitos! OSA 3 - Helsingin Kaupunginteatteri



Suomalainen terveydenhuolto lääkäreineen ja potilaineen on aiheena todellinen runsaudensarvi, josta riittää yhä uutta kerrottavaa ja naurut kirvoittavaa huumoria – ja nyt jos koskaan tekee hyvää saada nauraa kaikelle tälle.

Niinpä Saikkua, kiitos! ja Lisää saikkua, kiitos! -menestysesitykset saavat kaivatun jatko-osan: Saikkua, kiitos! OSA 3.

Sama tuttu hulvaton työryhmä jatkaa kaikille suomalaisille samaistuttavien aiheiden käsittelyä hervottoman sketsihuumorin keinoin.

Otto Kanervan ohjaamaa esitystä täydentää oivallisesti itsensä Ismo Leikolan kirjoittamat laulut, joita loistavat näyttelijät Mikko Kivinen, Ville Keskilä ja Kalle Pylvänäinen tulkitsevat antaumuksella.

Ratkiriemukkaat Saikkua, kiitos! ja Lisää saikkua, kiitos! -esitykset ovat keränneet jo lähes 200 000 katsojaa.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ Mikko Kivisen huikea ammattitaito ja heittäytyminen lääkärirooleihinsa

+ Ismo Leikolan kirjoittamat laulut ja bändi

+ sketsien huumori (tarjoaa 100 % naurutakuun ja nauruterapian)

Miinukset:

- muutaman sketsin henkilögalleria televisio-ohjelmista ja Seiskasta (kyseisiä ohjelmia jos ei ole koskaan katsonut eikä Seiskaa lukenut, osa sketseistä eivät aukea katsojalle)

- jo 2 edellistä Saikkua-esitystä nähneenä olisi odottanut hieman jotain uutta, erilaista ja täysin yllättävää (8 vuoden ajan samalla kaavalla tehdyt esitykset kun luulisi jo jossain määrin kyllästyttävän tekijöitäkin)


4star.jpg


Saikkua, kiitos! OSA 3 Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 15. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia sisältäen väliajan

Liput 16 - 34 € täältä



Jumalan sana

Kuvassa voi olla 2 henkilöä

Kuva © Mitro Härkönen / Ryhmäteatteri


Suorasanaisen, mutta julkisuutta karttavan markkinatalouden puolustajan Jukka Hopeaniemen (Santtu Karvonen) on päästävä nopeasti Lapista Helsinkiin suoraan uutislähetykseen, johon hän jostain syystä on lupautunut.

Vallitsevassa tilanteessa ainoa keino päästä ajoissa lähetykseen on hänen edesmenneen isänsä entisen autokuskin Armas Kallion (Robin Svartström) ajama Jaguar.

Pitkällä ja pimeällä matkalla Suomen halki ennättää kuunnella Bob Dylania ja Lucinda Williamsia, mutta myös kohdata itsensä – halusi sitä tai ei.

Juha Kukkosen dramatisoima ja ohjaama Jumalan sana on visuaalinen ja nokkela esitys matkasta oman pään sisään.

Näytelmä perustuu vapaasti Kari Hotakaisen samannimiseen vuonna 2011 julkaistuun romaaniin.

Rooleissa Karvosen ja Svartströmin lisäksi Minna Suuronen, Saara Kotkaniemi ja Antti Heinonen.

(Teksti © Ryhmäteatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset kaikilta näyttelijöiltä

+ onnistunut dramatisointi ja ohjaus

+ pelkistetty ja toimiva lavastus, vaikuttava valo- ja äänisuunnittelu, musiikki, laadukas ja erilainen käsiohjelma


Miinukset:

- näytelmän lyhyt kesto (1 tunti ja 30 minuuttia menee tuossa tuokiossa ja aivan liian nopeasti - katsojana olisikin toivonut tämän koskettavan yhden päivän roadtripin kestävän huomattavasti kauemmin ja Saara Kotkaniemen tulkintaa Lucinda Williamsin kappaleesta "Lonely Girls" olisi voinut kuunnella loputtomiin)


5star_2.jpg



Jumalan sana Ryhmäteatterissa 30. marraskuuta asti.

Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia (ei väliaikaa)

Liput: 16 - 34 € täältä

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä


Kultainen vasikka

Elsa Saisio ja Pirjo Luoma-aho, esityksestä Kultainen vasikka.

Kuva © Juuso Westerlund / Espoon Kaupunginteatteri


Kultainen vasikka kertoo Eeditistä ja hänen perheestään tilanteessa, jossa maailmankirjat ovat sekaisin. Vastaperustettu pörssi houkuttelee tavoittelemaan äkkirikastumista ja pelastautumista kasvavalta kurjuudelta. Perhe ryhtyy keinottelemaan Katariina-äidin esimerkkiä seuraten.

Miksei ryhtyisi? Kuumenevan pörssin kurssit kipuavat taivaisiin kuin kuolleiden sielut. Keinotteluvimma leviää perheenjäsenten keskuudessa kuin tauti. Säästäväinen keskiluokkainen keskivertoperhe kylpee yhtäkkiä rahassa.

Miten siinä sitten käy? Kohta he kiipeävät jo toisiaan pitkin varakkuutta tavoitellessaan, nämä suomalaisen klassikkokomedian tutunnimiset hahmot, nämä jaakot ja hermanit, lahjat ja liinat. Heistä tulee kaikista kauppatavaraa. Parisuhdekaruselli pyörii, ja ihmisen ainoa arvo on hänen kauppa-arvonsa tässä rakkauden julmassa pörssissä.

Tälle kaikelle nauretaan. Nauretaan kuin viimeistä päivää. Nauru on kuivaa kuin epidemian kuiva yskä, mutta yhtä vähän voi hillitä naurua kuin yskääkään, joka vain jatkuu ja jatkuu.

Maria Jotunin Kultainen vasikan kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1918, jolloin Suomen ja Euroopan yllä leijui sakeana vallihaudoissa ja vankileireillä mätänevien ruumiiden lemu. Samaan aikaan espanjantaudin ensimmäinen aalto alkoi huuhtoa yli maailman.

Jotunin ratkaisu oli tehdä pulasta ja sen paljastamasta raadollisesta pelistä silkkaa komediaa. Kriittisen naurun avulla voi käsitellä ja kestää historian tapahtumaketjuja käänteineen.

Esitys on Espoon Kaupunginteatterin ja Suomen Kansallisteatterin yhteistyö, jossa näyttelee joukko maamme eturivin näyttelijöitä: Misa  Lommi, Pirjo Luoma-aho,  Petri Manninen, Harri Nousiainen, Chike  Ohanwe, Karin Pacius, Janne Reinikainen, Elsa Saisio ja Terhi Suorlahti.

Esityksen ohjaa Erik Söderblom, lavastajana toimii Kati Lukka, valosuunnittelijana Petri Tuhkanen ja pukusuunnittelijana Tarja Simone.

(Teksti © Espoon Kaupunginteatteri)


Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (Eeditin äitiä näyttelevä Pirjo Luoma-aho tekee ehdottomasti näytelmän parhaimman roolityön)

+ karu lavastus ja mahdollisuus nähdä näyttelijät kulisseissa (aluksi hämmästytti ja hieman häiritsikin, mutta loppujen lopuksi kyseinen toteutus toi oman ainutlaatuisen lisänsä kokonaisuuteen)

- voimakas ja mieleenjäävä teatterielämys kaikin puolin


Miinukset:

- siirtymät kohtauksista toiseen olivat kömpelöitä ja huonosti toteutettu

- esityksen teksti ei kokonaan uskollinen Maria Jotunin alkuperäiselle tekstille ja toisen näytöksen näyttelijän monologi ei sopinut esitykseen

4star.jpg


Kultainen Vasikka Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 16. marraskuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 20 minuuttia väliaikoineen.

Liput 20 - 39 € täältä

Trailerin näytelmästä voit katsoa täältä



Sirkus Finlandia 2020



sirkusfinlandialogo.jpg

Perinteikäs suomalainen ja kansainvälisestikin tunnettu Sirkus Finlandia on kiertänyt taas tänäkin vuonna eri puolilla maata ja yli sadalla paikkakunnalla. Vuorossa on jo sirkuksen 44. kiertue.


Sirkus Finlandialle on myönnetty Euroopan parlamentin perustama Big Top Label-sertifikaatti, joka on eurooppalaisen sirkuksen laadunvarmistusjärjestelmä.


Se myönnetään vain niille sirkuksille, jotka täyttävät Euroopan
parlamentin toimivaltaisten ammattiyhdistysten ja asiantuntijoiden
asettamat ehdot, mukaan lukien lakisääteiset vaatimukset, työntekijöiden ja kuluttajan suojaoikeudet, taiteelliset standardit ja tiukat eläintenhyvinvointia koskevat näkökohdat.

- "Tätä voidaan verrata ravintoloiden Michelin-tähtiin.
Laatusertifikaatti tarkoittaa, että kuulumme Euroopan parhaimpien
sirkusten joukkoon", sirkustirehtööri Carl Johan Jernström iloitsee.

Tekemisen laatua tarkkailtiin vuoden 2019 mittaan
yllätyskäynneillä ja pistokokeilla. Laatusertifikaatti on vain kuudella
eurooppalaisella sirkuksella. Laatutodistus voidaan myöntää enintään kolmelle sirkukselle vuosittain.
Geen BIG TOP LABELS 2020 - Circusweb
Sirkus Finlandian kausi alkoi perinteiseen tapaan sen
kotipaikkakunnalla Raaseporissa. Yleisölle tuodaan jokavuotiseen tapaan täysin uusi ja laadukas parituntinen esitys, ja monenlaista hyvää on taas luvassa. Eteläisin kiertuepaikkakunta on Tammisaari ja pohjoisin Ivalo, jossa sirkus vieraili kesäkuussa.

- "Sirkus tulee lähelle ihmisiä monille pienemmillekin
paikkakunnille ja yleisö pääsee muutenkin lähelle esiintyjiä kokemaan ainutlaatuisia elämyksiä ja tunnelmaa, joka välittyy vain paikan päällä ison sirkusteltan tähtikupolin alla, esityksen ohjaaja",
sirkustirehtööri Carl Johan Jernström sanoo.


Sirkus Finlandiaan on kiinnitetty koko joukko maailman
arvostetuimmilla Monte Carlon sirkusfestivaaleilla palkittujakin
kansainvälisiä taiteilijoita. Alan ihmiset ovat jo kehuneet Sirkus
Finlandian ohjelmiston olevan tänä vuonna maailmanluokkaa.

- "Olemme saaneet taiteilijoita tälle vuodelle toiveidemme mukaisesti ja oikeastaan ehkä vähän enemmänkin", Jernström iloitsee.

Mukana ovat maailmalla tunnetut klovnit Fumagalli & Daris Italiasta, joita on yritetty saada Suomeen jo pidemmän aikaa. Kyseessä saattaa olla arvostetun kaksikon viimeinen kiertue.

Fumagalli & Daris - Weihnachtscircus-Aachen

Kolmas maailmanluokan taiteilija on kuuluisa käsilläseisoja, venäläinen Oleg Izossimov.


- "Hän tekee vielä 55-vuotiaana liikkeitä, joihin eivät pysty
parikymppisetkään. Oleg on lajinsa legenda, josta monet muut ottavat mallia. Hänessä on karismaa ja tyyliä", Jernström kertoo.

Sirkusteltta: 2020 • Oleg Izossimov • Hand balancer

Mukana on myös 13-henkinen venäläinen Sokolov Truppe, jota pidetään tällä hetkellä jopa maailman parhaana akrobatiaryhmänä vipulautoineen ja puujaloilla hyppimisineen.

Miekannielijä Lucky Hell Australiasta , joka on tunnetumpi varietee-esiintyjänä, nähdään sirkuksessa nyt vasta ensimmäistä kertaa.

- "Hän on esiintynyt ympäri maailmaa ja tässä on varmaankin
tämän vuoden perinteisin sirkusnumero, jota ei todellakaan pidä kokeilla kotona", Jernström sanoo.



Foto ois kiva: Lucky Hell


Mukana on myös nuori venäläinen ”kumimies” Aleksandr Batuev, joka kääntää itsensä ympäri keskivartalosta.



Alexander Batuev Archiv - Stadtmagazin Muenchen 24


Muista taiteilijoista mainittakoon kissanumeron tarjoava venäläinen Vlad Olondar ja nuori tšekkiläinen jonglööri Alan Sulc, joka on tehnyt lajin maailmanennätyksenkin 12 pallolla.


Sirkusteltta: 2020 • Alan Sulc

Maria Cordwell-Ignatova & Ignat Ignatov, tytär ja isä, tuovat sirkuksen maneesille espanjalaistyylisen hevosnumeron,
jossa on vaikutteita myös kouluratsastuksesta, ja jollaisia nähdään
sirkuksessa vain harvoin. Jernströmillä oli heidän kanssaan aikoinaan
yhteinen ohjelmanumero.


Mukana on myös elävän musiikin tarjoileva sirkusorkesteri.
Suomalaista väriä 1200 katsojaa mahduttavaan telttaan tuo esityksen juontaja, taikuri, klovni ja vatsastapuhuja Sebastian.


Sirkus Finlandian kiertue päättyy marraskuun alussa Helsinkiin, jossa
esiinnytään kuukauden päivät. Yleisömäärä on vakiintunut viime vuosina 220 000-230 000 katsojan paikkeille. Värikkäässä karavaanissa kiertää satakunta henkilöä, joista artisteja on noin 35.


(Teksti © Sirkus Finlandia)


Plussat:



+ tämän vuoden näytöksen parhaimmat numerot ovat ehdottomasti huikeaa ammattitaitoa ja lahjakkuutta esitttävät ”kumimies” Aleksandr Batuev, käsilläseisoja Oleg Izossimov sekä jonglööri Alan Sulc


+ runsas kansainvälisten sirkustaiteilijoiden esilletuonti sekä laadukas käsiohjelma, jossa on hieno muistokirjoitus edellisestä sirkustirehtööristä Kallesta sekä vanhoista sirkuksen ohjelmalehdistä


+ korona-ajan erityisjärjestelyt ovat Sirkus Finlandiassa hoidettu erityisen hyvin ja luontevasti (normaalistiaika ahtaassa katsomossa on nyt huomattavasti miellyttävämpää istua kunvierustoveri ei ollut "iholla" eikä edessä istuvien lapsiperheiden lapsille myytävät vilkkuvat valovekottimet näköesteinä )

Miinukset:


- tämän vuotisessa näytöksessä on edellisiä vuosia vähemmän eläinnumeroita, joka hieman vaikutti kokonaisuuteen katsojalle, joka on tottunut näkemään huikeita eläinnumeroita sirkuksessa aina 1970-luvulta lähtien.



5star_2.jpg

Sirkus Finlandia Helsingissä Kaisaniemen puistossa 1. marraskuuta 2020 asti.
Lisätiedot esitysaikataulusta ja lipuista löytyy täältä
Liput 16 - 33 €


Häpeä! - nolo komedia

Mitä on häpeä? Onko se nolo hetki arjessa vai halvaannuttava
tunnetila sukujuhlissa? Onko se pientä kompurointia korkkareissa vai
täydellinen mahalasku?


Hapea-1.jpg

Kuva © Harri Hinkka / Tampereen Teatteri

Näyttelijät Kaisa Hela ja Mari Turunen ovat käsikirjoittaneet aiheesta nolon komedian Häpeä!, joka vie riemukkaalle ristiretkelle häpeän ytimeen.

Hela ja Turunen myös esittävät näytelmän. Kantaesitys oli 10. tammikuuta 2019 Kulttuuriravintola Kivessä.

Häpeä! – Nolo komedia jatkaa Tampereen Teatterin ohjelmistossa jo toista vuottaan. Esitys on kielletty alle 18-vuotiailta.

(Teksti © Tampereen Teatteri)



Plussat:



+ Mari Turusen ja Kaisa Helan läsnäolo, karisma sekä heittäytyminen esitykseen niin näyttelijänä kuin omana itsenäänkin


+ ideana kiinnostava, johon toivoisi
useammankin näyttelijän tarttuvan ja samanlainen esitys olisi
kiinnostavaa nähda myös kahden miesnäyttelijän toimesta


+ esiintymispaikkana Kulttuuriravintola
Kivi on täydellinen tämän kaltaiselle esitykselle (teatterin
perinteisellä näyttämöllä esitys ei olisi yhtä rento ja tunnelma olisi
ehdottomasti erilainen)



Miinukset:


- esityksen jutuista osa oli liian sisäpiirin juttuja, eivätkä avautuneet katsojille tarpeeksi


- yleisön mukaan ottaminen esitykseen on
aina yhtä vaivaannuttavaa katsottavaa ja koettavaa (tässä esityksessä katsojien osallistumista ei olisi tarvittu)


- käsikirjoituksesta ei katsojalle aina avautunut mikä oli faktaa ja mikä puolestaan fiktiota



4star.jpg




Häpeä! - nolo komedia Tampereen Teatterissa 30. joulukuuta 2020 saakka.

(4. marraskuuta alkaen esitykset Frenckell-näyttämöllä)

Kesto 1 tunti ja 35 minuuttia sisältäen väliajan

Liput 25 € täältä