TEATTERI

Kuva © Christian Jakowleff / Svenska Teatern

Muissa rooleissa nähdään Max Forsman, Kristofer Möller, Sophia Heikkilä, Sannah Nedergård ja Johanna af Schultén.

On viikonloppu, myrskyn jälkeinen päivä. Andrén ja Madeleinen kotona kaikki on kuten ennenkin, mutta samalla täysin toisin. Kaikki ovat paikalla: isä, äiti, aikuiset tyttäret. Perheellä on surua, mutta ketä se suree?

Vanhempi tytär Anne järjestelee isänsä muistiinpanoja, ja nuorempi tytär Elise ilmestyy paikalle uuden poikaystävänsä kanssa. Madeleine kutsuu kotiin naisen, joka väittää olevansa Andrén nuoruudenystävä, mutta miksi André ei tiedä, kuka nainen on?

Perhe, aika ja tila ovat nyrjähtäneet paikoiltaan. Muistot ja unikuvat sulautuvat yhteen ja liukuvat taas erilleen.

Innan avfärd on ollut menestys sekä Broadwaylla että West Endissä. Nyt tämä vaikuttava draama esitetään ensi kertaa ruotsiksi.

(Teksti © Svenska Teatern)

Plussat:

+ aiheeltaan aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen näytelmä, joka saa ajattelemaan omaa suhtautumistaan yksin jääviin vanhempiinsa

+ hyvät näyttelijäsuoritukset

+ toimiva lavastus ja valosuunnittelu sekä moitteettomasti toimiva tekstitys teatterin omalla tekstityslaitteella

Miinukset:

- ohjaus (takaumat olivat epäselviä ja katsoja joutui keskittymään enemmän juoneen kuin itse henkilöihin, jotka tästä syystä jäivät etäisiksi)

- käsiohjelmassa ei kerrota kuka esittää ketäkin ja katsojalla olikin ajoittain haastetta tietää kuka esittää ketäkin ja onko henkilö olemassaoleva vaiko ei

Innan avfärd Svenska Teaternin Amos-näyttämöllä 3.5.2023 saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 40 € täältä

Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi.

On loppukesän viimeinen hellepäivä, kun Karunlahden seurakunnan työntekijät suuntaavat Hotelli Tunturipuron parkkipaikalta erämaahan. Kirkkoherra Terhi Porolalla on visio pyhiinvaelluksesta, mutta virkistyspäivät on maksettu hiippakunnan työyhteisökehittämisen määrärahoista, joten mukana on myös piispa Järvstrandin lähettämä työnohjaaja tarkoituksenaan edistää seurakunnan taloudenhoidolle asetettuja uusia tavoitteita.

Kun seurue joutuu luonnonvoimien armoille, työyhteisön sisäiset ristiriidat ovat äkkiä vain pintaa, jonka alta yksilöiden padotut tunteet ja tarpeet alkavat purkautua esiin: Mitä tapahtuu, kun hallinta pettää? Mitä tehdä, kun kännykässä ei ole kenttää?

Miten olla ihmisten kanssa, joista ei pidä tai pitää liikaa? Miten kohdata kuoleman vaara? Ja ennen muuta: Miten pääsee perille? Mikä reitti pitäisi valita?

Anna Krogeruksen kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama Vaellus on itkettävän hauska ja viisas uusi kotimainen kantanäytelmä ihmisestä, joka luulee olevansa itsensä herra.

Anna Krogeruksen edellinen kantaesitys Ryhmäteatterissa, 9 hyvää syytä elää, oli yleisön suuresti rakastama esitys. 9 hyvää syytä elää on saanut useita ensi-iltoja ja kerännyt kehuja eri puolilla Suomea.

Rooleissa Ryhmäteatterin vakituiset näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailijat Lassi Alhorinne, Sari Mällinen ja Pihla Penttinen.

(Teksti © Ryhmäteatteri)

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Sari Mällinen tekee hurmaavan roolin seurakuntayhtymän työnjohtajana, kuin myös vähäeleisesti roolinsa täydellisesti tekevä Minna Suuronen seurakunnan suntiona)

+ käsikirjoitus, ohjaus ja puvustus

+ lavastus, joka toimi täydellisesti ja tässä näytelmässä nähdään ehdottomasti tämän teatterisyksyn huikein näyttämökuva Helsinginkadun näyttämön keskellä nimittäin aito vesisade, joka tuntui ja ropisi henkilöiden sadeasuista eturiviin saakka

Miinukset:

- Robin Svartsröm ei ollut mukana arvostelemassani esityksessä, vaan hänet korvasi Iikka Fors, joka suoriutui roolistaan kyllä hyvin, mutta ajoittaista roolin hakemista oli havaittavissa

- näytelmän kesto (harmittavan lyhyt, koska tämän hurmaavan Karunlahden seurakunnan työntekijöiden edesottamuksia olisi seurannut huomattavasti kauemminkin)

Vaellus Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 17. joulukuuta 2022 saakka.

Esityksen kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.

Saiturin joulu on hersyvää naurua, taitoa, jouluisia sävelmiä ja fyysistä komiikkaa pursuava musiikkikomedia. Charles Dickensin tarinaan pohjautuva ilottelu nähdään joulun alla jo toista vuotta peräkkäin Musiikkiteatteri Kapsäkissä.

Kansainvälistä mainetta saavuttanut ohjaaja-komediakonsultti Toby Park (mm. The Royal National Theatre, London ja Wienin valtionooppera) palaa esityksen myötä Suomeen, jossa hän ohjasi viimeksi vuonna 2014 The Fabulous Bäckström Brothers Show’n. Toby Parkin kotiteatteri Spymonkey on yksi Britannian johtavista fyysisen komedian teatteriryhmistä.

Saiturin joulu on sovitus Charles Dickensin tunnetusta kertomuksesta, joka kiteyttää joulun ja ihmisyyden sanoman, mutta nyt uudessa yllätyksellisessä tyylilajissa.

Näyttämöllä taituroivat Fabulous Bäckström Brothers -tuotannoista tutut klovneriaan ja musiikkikomediaan erikoistuneet Jouni ja Petri Bäckström, suomalaisen musiikkiteatterin uranuurtaja Reetta Ristimäki ja Kapsäkin aikaisemmista musiikkiteatteriesityksistä tuttu Emmi Hatjasalo. Tätä esitystä muistellaan lämmöllä vielä tulevinakin jouluina.

Sävellys: mm. Jouni Bäckström ja Markus Fagerudd

Käsikirjoitussovitus: Reetta Ristimäki

Musiikkidramaturgia: työryhmä

Ohjaus: Toby Park

Apulaisohjaaja: Tommi Bäckströ

Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo

Äänisuunnittelu: Max Marshall

Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen

(Teksti © Musiikkiteatteri Kapsäkki)

Plussat:

+ ohjaus

+ esityksen huumori kevensi mukavasti Charles Dickensin klassikkonäytelmän kerrontaa

+ hyvät laulajat, joiden äänet sopivat hyvin yhteen ja moniäänisinä olivatkin ajoittain riemuisaa kuunneltavaa (Emmi Hatjasalo oli laulajista ehdottomasti ryhmän lahjakkain)

Miinukset:

- lavastus ja puvustus oli amatöörimäisen ja halvan näköistä Reetta Ristimäen itse Saiturin eli Scroogen pukua ja maskeerausta lukuunottamatta

- esityksen kesto (kovin lyhyt - vain 1 tunti ja 20 minuuttia ), taustanauhojen käyttö liveorkesterin sijasta ja floy-äänien taitamattomuus

- musiikkinumeroiden lyhyys (olisi ollut miellyttävää kuunnella osaavia laulajia enemmänkin ja kappaleetkin kokonaisuudessaan)

Saiturin joulu Musiikkiteatteri Kapsäkissä 16.12. 2022 saakka.

Kesto 1 tunti ja 40 minuuttia väliaikoineen

Liput 20 - 39,50 € täältä

Ikäsuositus: Ei alle 7-vuotiaille

Ohjaaja Heikki Sankari ja säveltäjä Tuomas Kesälä ovat luoneet Charles Dickensin klassikkoteoksen inspiroimana uuden koko perheen musiikkinäytelmän.

Saiturin joulu sijoittuu 1800-luvun Englantiin puuvillatehtaalle, jonka omistaa ilkeä ja pihi Saituri. Joulu on tulossa, mutta tehtaassa työskenteleville lapsille ei ole luvassa taukoa, eikä syötävää.

Saituri haluaa kynsin ja hampain pitää koneet käynnissä ja rahahanat kilisemässä. Lapset päättävät tehdä jotain ennen kuin Saituri vie koko kaupungin joulumielen.

Rooleissa nähdään kaikkiaan 80 Shedin lasta ja nuorta. Saituria näyttelee Eppu Salminen.

Shed-musiikkiteatteri antaa 10–19-vuotiaille lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa ja tehdä yhteistä joulumusikaalia Helsingin Kaupunginteatterin ammattilaisten kanssa.

Teatteriharrastuksen parissa lapset ja nuoret pääsevät paitsi näyttelemään myös tanssimaan ja laulamaan. Toiminnan mahdollistaa ShedHelsinki Säätiö, joka tukee monimuotoista ja erityislapset huomioivaa lapsi- ja nuorisotyötä.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ lavastus, puvustus ja maskeeraus

+ hyvä orkesteri ja erittäin hyvin harjoitetut koreografiat

+ 10-19 vuotiaiden nuorten eläytyminen ja läsnäolo - oli hienoa nähdä kuinka erityisnuoret, kehitysvammaiset ja monikulttuuriset lapset nauttivat lavalla esiintymisestään sekä yhdessä tekemisestä, joka välittyi hyvin katsomoon

Miinukset:

- Eppu Salminen Saiturina oli liian hassunhauska ja lapsiyleisöä mielistelevä eikä ollut yhtään kärttyisä tai pelottava niin kuin olisi pitänyt olla

- monta kertaa klassikkonäytelmän alkuperäisen version nähneelle tämä nuorten tekemä versio uusine joululauluineen ei koskettanut tarinallisesti (olisi suotavaa että klassikkonäytelmät tavoittaisi nuorisonkin sellaisinaan)

Saiturin joulu Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 17.12. 2022 saakka.

Kesto 1 tunti ja 35 minuuttia

Liput 20 - 35 € täältä

Näytelmän traileri

Sultanaatti on hauska ja hirvittävä aikuisten satu vallasta ja sukupuolista. Sen historiallisena polttopisteenä toimii sulttaani Suleiman I Suuren aikakausi (1520-1566) ‒ renessanssin, suurten löytöretkien ja veristen uskonsotien aika.

Kun nuori sulttaani rakastuu vimmatusti orjatyttö Rossaan, ja alkaa tämän kanssa pistää koko valtakuntaa uusiksi, ryhtyy petollinen visiiri murhanhimoisine apureineen vastaiskuun palauttaakseen asiat entiselleen.

Komedia törmäyttää tarunhohtoisen valtakunnan oman aikamme utopioiden kanssa. Se kysyy, miksi ihmiskunnan parhaat pyrkimykset niin usein johtavat kohtuuttomuuksiin ja katastrofeihin? Nyt lopputuloksena on niin naisten sultanaatti kuin villien käänteiden, runouden ja salaviisaan huumorin säestämä teatterillinen löytöretki.

Laura Ruohosen 30-vuotisjuhlanäytelmän rooleissa nähdään Jani Karvinen, Paavo Kinnunen, Markku Maalismaa, Marja Salo, Henna Sormunen sekä Saima Haapasalo. Riikka Talvitie on säveltänyt teoksen alkuperäismusiikin.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ harvinaisen laadukas käsiohjelma, joka todellakin kannattaa lukea ennen esityksen katsomista tai viimeistään esityksen jälkeen

+ Paavo Kinnusen, Markku Maalismaan ja Jani Karvisen hyvät roolityöt

Miinukset:

- puvustus ja lavastus eivät luoneet oikeanlaista uskottavaa näyttämökuvaa (ainostaan melkein koko esityksen ajan pyörivä verhoilu toi ajoittain oikean tunnelman)

- osan näytelijöiden yliampuvat ja ylinäyteltyt roolityöt häiritsivät

- esityksen kesto (esitys kesti 2 tuntia ja 30 minuuttia ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä) sekä katsomon ja lämpiön kylmyys (esitysiltana kun esityksen katsoin ja arvostelin ei Vallilan rakennuksessa ollut laisinkaan lämmitystä viereisen Lidl-kaupan remonttitöistä johtuen ja katsomossa sekä väliajalla paleltiin kirjaimellisesti marraskuisissa ulkolämpötiloissa teatterin tarjoamat viltit ja huovat päällä - tästäkin syystä teatterielämyksenä siis epämiellyttävä)

Sultanaatti Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä 29. maaliskuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.

Liput 20 - 40 € täältä

Se on unenkaltainen sukellus surullisen prinssin mielenkuohuihin ja karnevalistisen räiskyvä näyttämöteos identiteettien julmasta valtapelistä.

Esityksen nimiroolissa nähdään karismaattinen pop-prinssi Olavi Uusivirta, jonka vastavoimaksi Ofeliana kohoaa Fanni Noroilan vahva ja omaääninen taiteilijapersoona.

Esityksen musiikin on säveltänyt kitaravirtuoosi Timo Kämäräinen, joka myös esiintyy Hamletin uskollisen ystävän Horation roolissa.

Muissa rooleissa nähdään Ola Blick, Karlo Haapiainen, Aleksi Holkko, Timo Kämäräinen, Esa-Matti Long, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Matti Uusivirta.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Olavi Uusivirta on huikea Hamlet ja hänen lavakarismansa yksinään riittää täyttämään Kansallisteatterin suuren näyttämön niin vaatteet päällä kuin täysin alastomanakin)

+ näytelmän monipuolinen musiikki ja huikea liveorkesteri, hyvä lavastus ja laadukas käsiohjelma

+ omaperäinen ja rohkea versio klassikkonäytelmästä, joka vaikuttaa tosin enemmän revyyltä tai pitkältä rock-konsertilta kuin näytelmältä

Miinukset:

- sekava puvustus (näyttämöllä nähdään asusteita, harjoitus- ja näyttämövaatteita Kansallisteatterin eri esityksistä vuodesta 1944 vuoteen 2021)

- ongelmat äänitekniikan kanssa (puhe oli ajoittain suttuista eikä repliikeistä saanut siten selvää)

- esityksen kesto (esitys kesti lähes 3 tuntia ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä ohjauksen osalta)

Hamlet Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 27. tammikuuta 2023 saakka.

Kesto 2 tuntia ja 55 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19 - 49 € täältä

Se kertoo musiikista, menetyksistä ja ulkopuolisuudesta mutta myös ystävyyden ja yhteisön merkityksestä yhä arvaamattomammaksi muuttuneessa nykytodellisuudessa.

Tritonuksen runsas musiikillinen maailma vie Gustav Mahlerin sinfonioista The Waterboysin Fisherman’s Bluesiin. Osa esityksen musiikista kuullaan näyttelijöiden soittamana.

Monien kiitettyjen teatteriesitysten tekijät Baran ja Freundlich tehneet töitä myös klassisen musiikin, ja varsinkin oopperan parissa. Kansallisteatterissa on nähty aiemmin kaksi Westön romaaneihin perustuvaa menestysesitystä: Kangastus 38 (2017) ja Rikinkeltainen taivas (2019).

Brander (Janne Reinikainen) on suomalainen huippukapellimestari, joka on saanut loistaa kansainvälisen musiikkitaivaan tähtenä. Kuitenkin hän on viime aikoina tuntenut kadottaneensa jotakin, tietämättä tarkalleen mitä tai miksi. Ammatillisen kriisin lisäksi häntä painaa ikä, särkynyt sydän ja jonkinlainen määrittämätön alakulo.

Brander rakennuttaa ylellistä taloa Ravaisiin, pienelle saaristopaikkakunnalle, jossa taiteilijan varakkuus ei jää huomaamatta. Rakennushankkeen edetessä hän tutustuu naapuriinsa, koulukuraattori Reidar Lindelliin (Timo Tuominen). Erilaisista maailmoista tulevia miehiä yhdistää musiikki, vaikkakin lähes vastakkaisista tulokulmista ‒ Lindell kun on toiseksi paras kitaristi paikallisen harrastajabändin riveissä.

Lindellin kautta Brander alkaa tutustua paikallisyhteisöön ja sen pinnanalaisiin riitasointuihin, joista hän ei itsekään jää osattomaksi. Maailmaa ja sisintään ei pääse karkuun saaristossakaan.

Rooleissa nähdään Henrik Heselius, Aleksi Holkko, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Juha-Pekka Mikkola, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Janne Reinikainen, Timo Tuominen, Bruno Baer ja Sofia Motturi.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Janne Reinikaisen ja Timo Tuomisen henkilökemia toimii hyvin ja uskottavasti sekä karismaattiset Bruno Baer ja Aleksi Holkko tekivät hyvät roolityöt nuorina)

+ laadukas käsiohjelma

Miinukset:

- pelkistetty lavastus (ei tuonut näyttämölle saariston pikkupaikkakunnan tunnelmaa), ongelmat äänitekniikan kanssa (puheesta ei saanut ajoittain ollenkaan selvää), liveorkesterin musiikkinumeroita oli yksinkertaisesti liian monta

- ei korvaa itse romaanin lukuelämystä tai äänikirjan kuuntelua ja näyttämösovituksena pettymys

- esityksen kesto (3 tuntinen oli pitkäveteinen ja tarina ei edennyt - olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä sekä ohjaus ja dramatisiointi ei yksinkertaisesti toiminut)

Tritonus Vallilan Kansallisteatterissa 17. joulukuuta saakka.

Kesto 3 tuntia väliaikoineen.

Liput 20 - 40 € täältä

Rakastetun runoilijan Ilpo Tiihosen (1950–2021), palkitun säveltäjän Markus Fageruddin ja ylistetyn ohjaajan Lauri Maijalan ReeaRuu on sydämellinen ja aivan pöhkö musikaali elämän suurista kysymyksistä.

Kaikenikäisille suunnattu ReeaRuu-musikaali sai ensi-iltansa KOM-teatterissa 16. syyskuuta. ReeaRuu kantaesitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1992.

Kuusivuotias Ruu-poika menettää perheensä auto-onnettomuudessa. Ruu päätyy professori Huitaleen hoiviin. Vanhempiaan, ja etenkin rakasta Reea-siskoaan, ikävöivä Ruu saa kuulla, että ihmisistä tulee kuoltuaan enkeleitä.

Yhdessä hyvin erikoislaatuisen professorin kanssa Ruu alkaakin valmistaa tieteellisin menetelmin enkeleitä – ennalta arvaamattomin seurauksin. Mutta mistä enkelit on tehty, ja mistä edes tietää onko niitä olemassa?

ReeaRuu on lohdullinen tarina pienen ihmisen suuresta surusta ja sen voittamisesta, pilvenhattaran kevyt kertomus enkeleistä ja ihmisistä – siskosta ja sen veljestä, joita ei mikään mahti maailmassa voi toisistaan erottaa.

Näyttämöllä nähdään Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen.

(Teksti © KOM-teatteri)

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (eritysesti Juho Milonoffin Professori Huitale ja Wilma Melasniemen "en mää tiiä" -pikkutyttö hurmaavat niin lapset kuin aikuisetkin)

+ KOM-teatteri tekee suuren kultttuuriteon esittämällä rehellistä, arkista ja koskettavaa lastenmusikaalia, jolla on aina yhtä ajankohtainen ja erityisen tärkeä aihe antaen oivan tavan aikuisille kertoa vaikeistakin asioista lapsille

+ Janne Vasaman huikea lavastus, Tomi Suovankosken valosuunnittelu , ohjaus ja huikea liveorkesteri

Miinukset:

- vaikeahko musiikki pienemmille katsojille

- näytelmän runoilu ja riimittely on ajoittain haastavaa jopa aikuiselle saatikka sitten lapselle

ReeaRuu-musikaali KOM-teatterissa 17. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Ikäsuositus vähintään 6 vuotiaille.

Liput 22 - 42 € täältä

Siinä missä Steinbeck tutkii maata, sen tuhoamista ja sitä millaiset vaikutukset kapitalismilla on ihmiseen, keskittyy Järjen hedelmät ennen kaikkea ruumiin ja järjen hankalaan yhteiseloon, siihen mitä seuraa ruumiillisuuden kieltämisestä. Teos kysyy; Mitä sitten, jos kehollisuus on kadotettu? Missä nautinto silloin asustaa tai asustaako missään?

Järjen hedelmät jatkaa Turusen aiemmista teoksista Tavallisuuden aaveesta ja Medusan huoneesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa, sekä toimii niin kutsutun huonetrilogian päätösosana.

Samoin kuin edeltäjissään, myös Järjen hedelmissä on vain vähän sanoja, mutta sitäkin enemmän hetkiä, kohtauksia ja kuvia, jotka jättävät tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille.

Rooleissa nähdään Pirkko Hämäläinen, Katja Küttner, Anssi Niemi, Ylermi Rajamaa ja Kreeta Salminen.

(Teksti © Q-teatteri)

Plussat:

+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Pirkko Hämäläinen on huikea kontrollifriikkinä äitinä)

+ Milja Ahon pelkistetty lavastus, Roosa Marttiinin puvustus ja näytelmän musiikki

+ näyttämökielenä "Roy Anderssonimaisuus" ei häiritse tässä esityksessä niin kuin edeltävissä trilogian kahdessa esityksessä

Miinukset:

- esityksen kesto (1 tunti ja 40 minuuttia menee todella nopeasti ja näiden hurmaavien hahmojen parissa olisi viihtynyt vielä huomattavasti kauemminkin)

- trilogian kolmas osa on edeltäviä esityksiä latteampi

Järjen hedelmät Q-teatterissa 16. joulukuuta saakka.

Kesto 1 tunti ja 40 minuuttia ilman väliaikaa.

Liput 20,50 - 37,50 € täältä

Norman ja Ethel ovat taas tulleet huvilalleen Kultalammelle kesän viettoon. Kaikki on melkein kuin ennenkin, mutta Normanin muisti on alkanut reistailla ja kyky iloita elämästä heiketä. Ethel pyörittää arkea ja yrittää pitää kaiken ennallaan. Niinpä tämä 48. yhteinen kesä Kultalammella on täynnä erityistä haikeutta ja luopumisen tunnelmaa.

Tytär saapuu juhlistamaan isänsä 80-vuotispäiviä uuden miesystävänsä kanssa, ja vanhemmat lupaavat ottaa tyttärensä uuden puolison 13-vuotiaan pojan kesäksi luokseen. Yllättävä kesävieras antaa Normanin elämälle uuden suunnan; kalastusvälineet kaivetaan esiin ja hän lähtee yhdessä pojan kanssa järvelle.

Näytelmän muissa rooleissa nähdään Jussi Puhakka, Emilia Sinisalo ja Sauli Suonpää.

Kultalampi sai ensi-iltansa Broadwaylla 1979 ja oli huikea menestys. Näytelmää on sen jälkeen esitetty eri puolilla maailmaa. Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa näytelmä on ollut ensimmäisen kerran vuonna 2000.

Kultalammesta tehtiin elokuva vuonna 1981, päärooleissa Henry Fonda, Katharine Hepburn ja Jane Fonda. Elokuvasta tuli yleisön rakastama klassikko. Se sai kolme Oscaria ja kolme Golden Globea sekä Bafta-palkinnon.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ hyvät näyttelijäsuoritukset (huikeat roolityöt tekevät Juhani Laitala isänä, Emilia Sinisalo tyttärenä ja uutena vävykokeliaana Sauli Suonpää)

+ Katariina Kirjavaisen huikea lavastus, Kalle Chydeniuksen musiikki sekä Eero Niemen luoma äänimaailma tarjoaa katsojalle visuaalisesti ihastuttuvan Kultalammen huvilan

+ kokonaisuutena lämminhenkinen, viihdyttävä ja koskettava esitys, josta jokainen katsoja löytää samaistumispintaa jollakin tasolla

Miinukset:

- esityksen kesto (näytelmä kestää 2 tuntia ja 45 minuuttia eli olisi kaivannut tiivistämistä aika lailla ohjauksenkin osalta)

- Heidi Herala tekee hyvän roolityön, mutta hössöttävyydessään menee tällä kertaa hieman yli

Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 15. joulukuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 22 - 44 € täältä

Näytelmän traileri

Lavalla ystävyyden eri puolia tulkitsevat vastustamattomat ystävykset Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Anu Sinisalo. Ohjauksesta vastaa Petteri Summanen.

Esitykseen kerättiin Kodin Kuvalehden lukijoilta tositarinoita ystävyydestä. Niiden pohjalta työstettiin näytelmä, joka juhlii ystävyyttä elämän kantavana voimana, mutta pysähtyy myös pohtimaan ystävyyssuhteiden kipukohtia ja yksinäisyyttä.

Kaikki ystäväni riemastuttaa, lämmittää ja liikuttaa kuin sydänystävän seurassa vietetty ilta.

(Teksti © Aleksanterin teatteri)

Plussat:

+ käsikirjoitus, Petteri Summasen ohjaus, musiikki ja huumori (suurimmat naurut saa arvatenkin aikaan katsomossa Miitta Sorvalin alapääjutut edellisten esitysten tapaan ja oikeutetusti, sillä Miitta on alapääjuttuja kertoessaan aivan omaa luokkaansa ja huikea)

+ näyttelijöiden muuntautumiskyky ja heittäytyminen rooliin kuin rooliin (Miitta Sorvali on ehdottomasti kolmikosta muuntautumiskykyisin)

+ työryhmän kaikki kolme esitystä nähneenä paras oli ehdottomasti Kaikki mieheni (tämä Kaikki ystäväni on esityksistä keskinkertaisin loppujen lopuksi)

Miinukset:

- esityksen lyhyt kesto (näiden kolmen naisen ja heidän ystäviensä seurassa olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin )

- kolmikko esiintyi liian taka-alalla Aleksanterin näyttämöllä ja kaukana yleisöstä

- lavasterakennelma oli turha eikä toiminut käytännössä

Kaikki ystäväni Aleksanterin teatterissa 10. joulukuuta asti.

Kesto 2 tuntia väliaikoineen.

Liput 39 - 44 € täältä

Esitystä esitetään samanaikaisesti myös Riihimäen teatterissa 17. joulukuuta asti.

Liput 30-37 € täältä

Koskettava ja iätön rakkaustarina Hiljaiset sillat nähtiin ensimmäistä kertaa helsinkiläisnäyttämöllä, kun Liisa Mustosen ja Ari-Pekka Lahden uusi dramatisointi Robert James Wallerin menestysromaanista sai ensi-iltansa 12. maaliskuuta Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.

Maatalon emäntä ja äiti Francesca Johnson elää rauhallista elämää Madisonin piirikunnassa Iowassa. Tasainen arki saa yllättävän käänteen, kun maailmaa matkaava, yksinäinen valokuvaaja Robert Kincaid eksyy kysymään tietä katetulle sillalle, jota hän on tullut kuvaamaan.

Näytelmän keskiössä on Francescan ja Robertin kohtaaminen ja se, miten rakkaus muuttaa lopullisesti heidän kummankin elämän. Francesca tekee valinnan, joka perustuu epäitsekkyyteen, mutta luopuu samalla itsestään.

Francescan lapset saavat perintönä äitinsä tarinan. Miten äidin tarina muuttaa lasten elämää ja vaikuttaa heidän valintoihinsa?

Näytelmän pääparina nähdään ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelevät Merja Larivaara ja Kari Heiskanen, joka palaa pitkästä aikaa näyttämölle. Francescan lapsia näyttelevät Elina Hietala ja Mikko Virtanen.

Yhdysvaltalaisen Robert James Wallerin romaani nousi 1990-luvulla myyntilistojen kärkeen, ja elokuvasovituksen myötä Hiljaisista silloista tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Iätön rakkaustarina on koskettanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ huikeat roolityöt niin Merja Larivaaralta kuin Kari Heiskaseltakin (Merja Larivaaran intohimo ja tunteet välittyvät hyvin katsomoon saakka, mutta Kari Heiskasen ei niinkään)

+ musiikki, puvustus ja erityiskiitoksen ansaitsee Kari Leppälän huikea valosuunnittelu

+ näyttämöllisesti näytelmän menneisyys ja nykyisyys toimi loistavasti

Miinukset:

- keskeneräinen lavastus (maatalon keittiö toimi loistavasti, mutta itse silta oli todella vaatimaton eikä toiminut lavastuksellisesti alkuunkaan)

- hidastempoisuus häiritsi (dramatisointia olisi kannattanut työstää toimivammaksi)

- näytelmä ei korvanne itse klassikkoelokuvan katsomista (eikä pidäkään), mutta jotain samaistuttavaa kannattaisi yrittää katsojille tarjota kuitenkin kaikesta huolimatta dramatisoinnissa

Hiljaiset sillat Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 28. lokakuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia väliaikoineen.

Liput 19,50 - 39 € täältä

Näytelmän traileri

Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyytä Kiurusta kesään! esitetään parhaillaan Linnanmäen Peacock-teatterissa. Kolmen vuoden tauon jälkeen lavalle noustaan erityisen suurella innostuksella. Revyytä esitetään 11. kesäkuuta saakka, yhteensä 40 kertaa.

UIT on esittänyt kevätrevyitään Peacock-teatterissa vuodesta 1979 asti. Kolmen vuoden pakollisen tauon jälkeen päästään tänä keväänä taas tositoimiin.

Revyyssä lavalle nousevat Johanna Rusanen, Minna Koskela, Jukka Rasila sekä näyttämötaiteiden monipuolisuusihmeet Jutta Järvinen, Johanna Kokko, Petri Bäckström, Lauri Ketonen ja Petrus Kähkönen.

Esityksen kruunaa akrobaattisen tanssiparin Ira Oinosen ja Jere Virran notkea taiturointi.

Kevätrevyyn on ohjannut Tiina Brännare, koreografiasta vastaa alan guru Jouni Prittinen ja svengistä Jean S -orkesteri. Kapellimestarina toimii Robert Löflund.

(Teksti © Uusi Iloinen Teatteri)

Plussat:

+ monipuoliset esiintyjät (erityisesti lavalla loistavat karismaattiset Minna Koskela, Jukka Rasila ja Petrus Kähkönen)

+ hyvä orkesteri, koreografia, puvustus sekä valosuunnittelu

Miinukset:

- käsikirjoitus ja sketsien tasojen vaihtelevuus (osa hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) - siitäkin huolimatta että yhdeksänhenkisen käsikirjoittajien tiimissä ovat olleet mm. Kari Ketonen, Mari Perankoski sekä André Wickström

- Jere Virran ja Ira Oinosen huikeiden akrobaattinumeroiden vähyys sekä revyyn oopperapainotteisuus (Timo Kärkkäisen runoilema oopperapotpuri oli hyvä, mutta vaikutti että mukana oleville vieraileville kahdelle oopperalaulajalle piti tekemällä tehdä oopperaa esitettäväksi)

- kokonaisuutena lattea ja ponneton revyy (ajankohtaisuus loisti poissaolollaan täysin ja aiheet tuntuivat aivan liian vanhoilta (koronarajoitukset, Sanna Marinin puhelinkohut, Krista Kiurun äitiysloma, keskustalaisten turve-operaatiot ja hallituksen muut suhmuroinnit) sekä revyylle tunnusomainen räväkkyys, iskevyys ja rytmi oli hukassa alusta lähtien

Kiurusta kesään ! Linnanmäen Peacock-teatterissa 11. kesäkuuta saakka.

Kesto 1 tunti 20 minuuttia (ei väliaikaa)

Liput 20 - 49 € täältä

Anne Rautiaisen ohjaama Faust tarjoaa Vallilan Kansallisteatterin kokonaistaideteoksena, jonka runollinen ja vinksahtanut taikamaailma viettelee katsojan syövereihinsä.

Tohtori Faust on vaipunut epätoivoon. Kuinka mitätön kuolevainen voisi lyhyen elämänsä aikana oppia tuntemaan kaikki salaisuudet, jotka kätkeytyvät maailmankaikkeuteen!

Eräänä iltana Faustin kotiin saapuu hämäräperäinen muukalainen, Mefistofeles, joka tarjoaa hänelle sopimusta: jos Mefistofeles palvelee Faustia tässä maailmassa, kääntyvät roolit päinvastoin tuonpuoleisessa.

Allekirjoitettuaan diilin sielunvihollisen kanssa Faust joutuu seikkailuun, jossa hän saa kokea ihmeitä. Ihmeistä suurimman hän kohtaa rakastuessaan Gretaan. Mutta voiko edes rakkaus pysäyttää Faustia hänen valitsemallaan tiellä?

Johann Wolfgang von Goethen Faust (1808) on maailmankirjallisuuden ohittamaton merkkiteos Jumalan ja Paholaisen vedonlyönnistä, jossa pelissä on koko ihmisyys.

Pääosassa on kyltymättömän tiedonjanon ja loputtoman ahneuden piinaama ihminen, joka lyhytnäköisesti tavoittelee hyötyä sielunsa kustannuksella.

Vaikka kaikki olisi mahdollista, voiko kaikki olla sallittua? Pyhittääkö päämäärä keinot vai tuhoavatko keinot päämäärän?

Gretan ja Faustin rakkaustarinan kautta Faust kertoo myös kääntymisen mahdollisuudesta – kenties viimeisestä tilaisuudesta valita toisin ja pelastua.

Anne Rautiainen ja Eva Buchwald ovat tehneet Goethen klassikosta raikkaan sovituksen alkuperäisteoksen runollisuutta unohtamatta. Faustissa kuullaan Marzi Nymanin säveltämää musiikkia livetrion soittamana.

Keskeisissä rooleissa esiintyvät Marc Gassot (Faust), Aksa Korttila (Greta) ja Juha Varis (Mefistofeles).

Muissa rooleissa nähdään Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi ja Antti Pääkkönen.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ huikea visuaalisuus ja näyttämökuvat sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti rooleissaan onnistuvat hyvin Marc Gassot ja Juha Varis)

+ käsikirjoitus, ohjaus, puvustus, lavastus ja musiikki (loistava bändi ja muusikot)

+ laadukas käsiohjelma, joka kannattaa lukea ehdottomasti ennen esityksen katsomista

Miinukset:

- itse tarina jäi hieman liikaa toissijaiseksi, kun katsojalle tarjottiin taukoamatta uusia visuaalisia elämyksiä sekä nähtävää eri puolilla näyttämöä ja katsomon puolellakin

- esityksen ensimmäinen ja viimeinen kohtaus tapahtui Vallilan Kansallisteatterin upeassa ja karussa lämpiössä (ideana loistava, mutta toteutuksena ei toiminut - alussa lämpiö oli liian valoisa ja lopussa pimeähkö sekä erityisesti liikuntarajoitteisille tai huonokuntoisille siirtymiset ja seisomiset olivat hankalia)

- esityksen runollisuus (tuntui aluksi vieraalta ja etääännyttävältä) sekä Vallilan Kansallisteatterin näyttömön ahtaus (Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä tämä esitys olisi tullut huomattavasti paremmin esille ja olisi ollut arvatenkin vieläkin vaikuttavampi elämys)

Faust Vallilan Kansallisteatterissa 24. marraskuuta saakka.

Kesto 2 tunti ja 30 minuuttia väliaikoineen

Liput 20 - 40 € täältä

Madame Brigitte

Kuva © Siim Vahur / Kellerteater

Kyseessä on virolaisen Kellerteatterin yhteistyö suomalaisen Teatteri Metamorfoosin kanssa.

Lavalla Sandra Lange (EST)
Ohjaaja Soile Mäkelä
Apulaisohjaaja Minka Laukniemi / Turun taideakatemia
Dramaturgia Mäkelä, Lange, Laukniemi
Musiikki Siim Aimla (EST)
Naamiot, puvustus ja lavastus Sandra Lange
Valosuunnittelu Rene Topolev (EST)
Valokuvat Siim Vahur (EST)
Tuotanto Kellerteater (EST) ja Teatteri Metamorfoosi

(Teksti © Teatteri Avoimet Ovet)

Plussat:

+ huikea ja monipuolinen naamio (eri tilanteissa, eri asennoissa, pään asennoilla ja silmien liikkeillä naamionkin ilme muuttui kuin itsestään)

+ sanaton naamioteatteri on erittäin kiehtovaa sekä kiinnostavaa, mutta samalla haastavaa

+ musiikki, lavastus ja puvustus

Miinukset:

- ajoittain ei katsoja ymmärtänyt ihan kaikkea mitä lavalla yritettiin antaa ymmärtää (Sandra Lange on erittäin hyvä esiintyjä liikkeissään ja erityisesti silmien liikkeissä, mutta käsin tehdyt pantomiimit ei ollut hänen vahvoja puoliaan)

- käsikirjoitus oli lähtökohdiltaan hyvä ja hauska, mutta olisi kaivannut vielä jonkin verran työstämistä niin kuin itse ohjauskin

Madame Brigitte arvosteltu 12. toukokuuta 2022 (Teatteri Avoimet Ovet)

www.avoimetovet.fi

kellerteater.ee

www.metamorfoosi.com

Runar ja Kyllikki

Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri

Runar ja Kyllikki on kahden eri lailla kaltoin kohdellun nuoren onneton tarina, josta kasvaa koko yhteisön tragedia. Yksipuolinen asenneilmapiiri kuristaa ensin heikot ja lopulta myös vahvat.

Runar ja Kyllikki on tarina yksilöistä yhteisön paineessa, kaksinaismoralismin mädättävästä voimasta, sukupuoliroolien ahtaudesta, seksuaalisuuden häpeästä – ja maailmasta, jossa ihmisellä on vain kaksi tehtävää: kutea ja kuolla.

Ohjaaja Lauri Maijalalla on ohjattavanaan upea kymmenen hengen ensemble. Esityksen nimirooleissa nähdään Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen, muissa rooleissa Juho Kuusamo (TeaK), Lotta Lindroos, Juho Milonoff, Karoliina Niskanen, Kati Outinen, Niko Saarela, Satu Silvo ja Eeva Soivio.

(Teksti © KOM-teatteri)

Plussat:

Teoksessa rikostaustaisten esiintyjien aiemmin kertomattomat tarinat nousevat näyttämölle monisyisinä ja anteeksipyytelemättöminä. Kaiken ympärillä sykkii moderni flamenco, joka on teoksessa synonyymi elämää silmästä silmään katsomiselle.

Porttiteatteri on vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien yhteisöteatteri, ja teoksessa lavalle nousevat tekijöiden omat kokemukset.

Compañía Kaari & Roni Martin on kansainvälinen taiteilijaryhmä, jonka teoksissa suomalainen nykytaide kohtaa andalusialaisen tradition – ensin mainitun ehdoilla. Ryhmän teoksille tunnusomaista on liikkeen ja musiikin rosoisuus, kauneus ja karnevalismi.

Compañía Kaari & Roni Martinin espanjalaiset huippumuusikot, kitaristi Juan Antonio Suárez Cano ja laulaja Victor Carrasco kuljettavat tarinaa eteenpäin yhdessä viulisti Sanna Salmenkallion ja muusikko-säveltäjä Roni Martinin kanssa.

Koreografiasta vastaa Kaari Martin, dramaturgiasta Atro Kahiluoto, ja tekstistä Tuija Minkkinen yhdessä esiintyjien kanssa.

Lavalla nähdään Porttiteatterilaisista Hanna, Hessu, Hilu, Kami, Kari, Ola, Pekka, Pete, Tarmo ja Timo.

(Teksti © Porttiteatteri)

Plussat:

+ huikeat espanjalaiset Victor Carrasco (laulu) ja Juan Antonio Suárez Cano (kitara)

+ Porttiteatterilaisten antautuminen ja rohkeus omaan tarinaansa sekä tekstiin

+ esitysmuotona dokumenttiteatteri on kiinnostava (sellaista toivoisi olevan enemmänkin tarjolla) ja esiintymistilana juuri tämänkaltaisille esityksille on Pannuhalli mitä mainioin estradi

Miinukset:

- esityksen kesto (50 minuuttia meni todella nopeasti - huikean flamencomusiikin sekä tämän ainutlaatuisen perheen ja yhteisön parissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)

- koreografia oli ajoittain haparoivaa ja harjoittelematonta

La Familia Tanssin talossa Pannuhallissa 9.–12.5.2022

Liput 25 / 35 € täältä

Kesto 50 minuuttia (ei väliaikaa).

Ikäraja 12 vuotta.

Kuva © Mitro Härkönen / Kansallisteatteri

Ansku (Sari Puumalainen) ja Raikku (Maria Kuusiluoma) ovat lapsuudenkavereita, jotka työskentelevät kampaamoyrittäjinä laitakaupungilla. Heidän vuokraamansa Elannon vanha liiketila on hajoamassa käsiin; nurkissa on hometta, ja kreosootin pistävä lemu leijuu ilmassa.

Kun vessanpönttökin lakkaa toimimasta, naisten mielessä syntyy vakaa päätös, ettei näin voi jatkua. Unelma kunnollisesta toimitilasta luo toivoa paremmasta, mutta onko heillä siihen varaa?

Kampaamoa siivoaa Anskun ja Raikun kaveri Sisko (Katariina Kaitue). Naiskolmikkoa yhdistää jatkuva olemassaolon taistelu pienyrittäjinä, elämä teini-ikäisten lasten äitinä sekä aviomiehet, joista ei ole ollut kantamaan vastuuta perheensä hyvinvoinnista. Edes liiketilan huoltomiehestä (Petri Liski) ei näytä olevan apua.

(Teksti © Kansallisteatteri)

Plussat:

+ näyttelijäsuoritukset (näyttelijä Sari Puumalainen viettää Kampaamon roolissa 25-vuotistaiteilujajuhlaansa, mutta esityksessä loistaa ja hurmaa erityisesti Katariina Kaitue Anskun äidin roolissa sekä Anskun siskon roolissa siivoojana)

+ lavastus ja näytelmän musiikki

+ ohjaus ja näytelmän kesto

Miinukset:

- käsikirjoitus olisi kaivannut työstämistä ja tiivistämistä (siinä missä Mika Myllyaho onnistui Korjaamossa täydellisesti, tässä esityksessä valitettavasti ei - kakkavitsit eivät yleisöä naurattaneet ja kampaajien työtä ei käsitelty juuri laisinkaan)

- Maria Kuusiluoman Raikku-rooli oli häiritsevän ylinäytelty ja kova

Kampaamo Vallilan Kansallisteatterissa 24. syyskuuta saakka.

Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia (ei väliaikaa).

Liput 20 - 40 € täältä

Helsingin Kaupunginteatterin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kevään 2022 yhteistyönäytelmässä koko vuosikurssillinen tulevia teatteritaiteilijoita esittäytyy ja astuu kuvataitelija Vilho Lammen rooliin studio Pasilassa Kristian Smedsin kirjoittamassa, Paavo Rintalan romaaniin perustuvassa näytelmässä Jumala on kauneus (2000).

Näytelmä kertoo nuoren taiteilijan taistelusta itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898–1936) hakee omaa ilmaisuaan Pohjanmaalla ja Pariisissa, innostuu ja pettyy yhä uudelleen, kaiken aikaa pyrkien kohti kauneuden valtakuntaa.

Lampi hakee vastauksia politiikasta, vajoaa hurmokseen Louvressa ja samaistuu niin Vincent van Goghiin kuin haapaankin. Hän on kaikkialla ulkopuolinen, eikä hänen tinkimättömyydelleen ole sijaa tässä maailmassa. Lammen elämä on vuoroin riemua ja vuoroin epätoivoa, mutta hän ei lakkaa kysymästä eikä etsimästä kauneutta.

Näytelmä on paitsi taiteilijakuvaus, myös näytelmä kauneuden kokemisesta, jumaluuden etsinnästä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Se kertoo ihmisestä, joka kurottaa kohti ikuisuutta.

Esitys on jatkoa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman ja Helsingin Kaupunginteatterin keväällä 2021 alkaneelle kolmivuotiselle yhteistyölle, jossa näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat tulevat kevääksi studio Pasilaan ja valmistavat kandiprojektinaan esityksen yhdessä koulun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa.

Yhteistyön myötä näyttelijäopiskelijat tutustuvat oman alansa ammattilaisiin sekä näiden työtapoihin ja käytäntöihin Suomen suurimmassa teatterissa. Samalla teatteri ja yleisö saavat mahdollisuuden tutustua alan opiskelijoihin ja tulevaisuuden lupauksiin.

Studio Pasilassa Jumala on kauneus -esityksessä näyttelevät Veera Anttila, Ville Hilska, Juhana Hurme, Milla Kaitalahti, Akseli Lehtinen, Kate Lusenberg, Heikki Nousiainen, Alexandra Oupornikova, Nana Saijets, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ tulevien näyttelijöiden heittäytyminen ja energisyys (tulevista näyttelijöistä selkeästi erottuivat erityisen lahjakkaat ja karismaatiset Juhana Hurme, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen)

+ Studio Pasilan lavan käyttö kokonaisuudessaan sekä levittäytyminen osin myös katsomoon

+ esitys tarjosi paljon nähtävää ja koettavaa kaikin aistein (lavalla nähdään mm. kaalinpäitä, jäälohkareita, pyykinpesua sekä ratapölkkyjen pilkkomista)

Miinukset:

- esitys josta pitää tai ei pidä ("joukoturkkamaisuus" viehätti itseäni kovasti, mutta osaa yleisöä se häiritsi jopa niin paljon, että lähtivät väliajalla pois)

- Kristian Smedsin ohjaus oli pienoinen pettymys, kun muistelee hänen aikaisempia ohjauksiaan

- hengästyttävyys (itse tarina taidemaalari Vilho Lammesta jää taka-alalle, kun katsojan huomio kiinnittyy täysin siihen mitä millonkin näyttämöllä tapahtuu ja mitä tapahtuu seuraavaksi)

Jumala on kauneus Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 14. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.

Liput 15-30 € täältä

Bolla kertoo riipaisevan tarinan kielletystä rakkaudesta naimisissa olevan perheenisän, albaani Arsimin (Otto Rokka) sekä serbi Milošin (Mikko Kauppila) välillä sodan olosuhteissa 1990-luvun lopun Kosovossa.

Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen tarina nostaa esiin kysymyksiä mahdottomista suhteista, mutta on samalla kuvaus ihmisen ristiriitaisuudesta, avioliitosta ja kaipauksesta.

Bolla on suuri, sodan keskelle sijoittuva rakkaustarina, jossa hyvyys ja pahuus eivät ole mustavalkoisia.

Tuomas Timosen näyttämöversiossa Arsimin vaimo Ajshe (Jessica Grabowsky) nousee miespäähenkilöiden rinnalle ja avaa näytelmään uuden naisnäkökulman.

Bollan rooleissa nähdään Otto Rokan, Mikko Kauppilan ja Jessica Grabowskyn lisäksi Anssi Niemi, Ursula Salo ja Jouko Klemettilä.

Pajtim Statovcin Finlandia-palkitun romaanin ensimmäisen näyttämösovituksen on ohjannut Milja Sarkola.

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ koskettava ja erittäin onnistunut näyttämösovitus romaanista (yleensä näyttämösovitus ei korvaa itse kirjan lukuelämystä, mutta tässä todellakin kävi niin)

+ lavastus, puvustus ja huikea Aleksi Sauran luoma äänimaailma sekä musiikki

+ ohjaus, dramaturgia sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (Mikko Kauppila tekee ehdottomasti näytelmän huikeimman roolityön ja Jouko Klemettilä puolestaan hurmaa monilla pienemmillä rooleillaan niinikään)

Miinukset:

- lavastuksen vaihdot tehtiin liian näkyvästi ja kömpelösti rikkoen tunnelmaa aika ajoin (pyörivä lavastus itsessään oli toimiva ja juuri sopiva tähän esitykseen)

Bolla Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 30. huhtikuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.

Liput 20,50 - 41 € täältä

Brittiläisen kirjailijakolmikon Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin palkittu komediahitti ja farssilajityyppiä raikkaasti uudistava Näytelmä joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong, 2012) sai ensi-iltansa Arena-näyttämöllä 9. maaliskuuta.

Alun perin teatterikoulun opinnäytteeksi tehdystä näytelmästä tuli valtava maailmanmenestys, ja nyt se esitetään ensimmäistä kertaa Helsingissä suomen kielellä.

Mestarillista näyttelijäntyötä tarjoavassa Näytelmä joka menee pieleen -komediassa taituroivat Alex Anton, Joel Hirvonen, Risto Kaskilahti, Santeri Kinnunen, Matti Rasila, Eppu Salminen, Eija Vilpas ja Linda Wiklund.

Esityksessä erityisen merkittävään rooliin nousee myös lavastus, ja sen suunnittelusta vastaa Peter Ahlqvist.

Teatterimaailmaan sijoittuvassa komediassa seurataan resurssipulasta kärsivän harrastajateatteriryhmän epäonnista yritystä valmistaa klassinen murhamysteerinäytelmä ensi-iltaan. Jos jokin voi mennä esityksessä pieleen, se menee – ja vieläkin enemmän!

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin vuonna 2012 teatterikorkeakoulun loppuyöksi käsikirjoittamaa näytelmää esitettiin pienessä pohjoislontoolaisessa pubissa, jossa yleisöä oli aluksi vain nimeksi.

Sana uudenlaisesta, hulvattomasta farssista alkoi kiiriä, ja pian pubi oli täpötäynnä jokaisena esitysiltana. Suosion myötä näytelmä lähti Iso-Britannian-kiertueelle, jota seurasivat Lontoon West End ja Broadway.

Lopulta näytelmä nousi kansainväliseksi hitiksi, jolla on ollut kaksi miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Näytelmä on kahminut useita teatterialan palkintoja, kuten parhaan uuden komedian Olivierin (2015) ja parhaan lavastuksen Tony Awardin (2017).

(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)

Plussat:

+ huikea lavastus

+ enimmäkseen hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti nuori suomalais-irakilainen Alex Anton tekee huikean roolityön, kun taas vanhat konkarit tekevät roolinsa liian tutusti ja omin vahvoin maneerein)

+ kaikin puolin viihdyttävä farssi, mutta ei parhain mitä on Arena-näyttämöllä nähty viime vuosina

Miinukset:

- esityksen kesto (aavistuksen verran liian pitkä, koska jatkuva ja toistuva lavasteiden rikkoutuminen turruttaa jo ensimmäisen tunnin jälkeen)

- komediallisten kohtauksien iskevyys aika ajoin hukassa

- ennalta-arvattavuus

Näytelmä joka menee pieleen Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7. toukokuuta saakka.

Kesto 2 tuntia ja 25 minuuttia sisältäen väliajan.

Liput 22 - 44 € täältä

Näytelmän traileri