TEATTERI
La Strada
Federico Fellinin La Strada (1954) kertoo lämminhenkisen tarinan kiertävistä sirkuslaisista. Voimamies Zampano ostaa itselleen apulaiseksi köyhän Gelsominan. Zampanon tunneköyhä maailma kahlitsee nuoren naisen, mutta uhkarohkea ilveilijä Il Matto näyttää Gelsominalle vapautuksen mahdollisuuden.
Kolmikon yksilödraamat laajenevat koskettavaksi kuvaukseksi kiertolaisuudesta ja juurettomuudesta menetetyn kodin ja luvatun maan välissä.
Kuva © Mitro Härkönen / Teatteri Avoimet Ovet
Hanna Kirjavaisen sovittamassa ja ohjaamassa näyttämöversiossa La Stradan leirinuotiot ovat vaihtuneet kauppakeskusten hämyisiin nurkkauksiin. Gelsominan, Zampanon ja Il Matton kolmiodraama tapahtuu ajassamme tunnistettavassa maailmassa: miljoonat ihmiset ovat liikkeellä, jättävät kotinsa, perheensä ja kulttuurinsa moninaisin syin.
Kirjavainen tutkii sovituksessaan ajankohtaista heimojen hajoamista ja kiertolaisuuden ilmiöitä myötätuntoisella ja tragikoomisella otteella. Hän on ensimmäisenä Suomessa saanut Fellinin perikunnalta luvan sovittaa La Strada näyttämölle sekä tuoda tarina nykypäivään monenlaisten yhteiskunnallisten ja ekologisten kriisien kurittamaan Eurooppaan.
Kuva © Mitro Härkönen / Teatteri Avoimet Ovet
Zampanona mittavan näyttelijäuran tehnyt ja Jussi-palkittu Ilkka Heiskanen, Gelsominana itseoikeutetusti Teatteri Avoimien Ovien rakastettu kantava voima Ella Pyhältö, ja Il Matton roolissa ukrainalaissyntyinen breakdancen moninkertainen mestari Roman Hibalov.
(Teksti © Teatteri Avoimet Ovet)
Plussat:
+ näyttelijäsuoritukset (Kari Heiskanen ja Ella Pyhäntö tekevät hyvät roolit kumpainenkin, mutta eniten näytelmässä ihastuttaa ukrainalaisen Roman Hibalovin vilpitön lavakarisma)
+ näytelmän musiikki ja äänimaailma sekä muusikko Satu Lankisen ammattitaito
Miinukset:
- liian niukka ja pelkistetty lavastus (videotausta ei toimi kuin vain ajoittain)
- ohjaus ja sovitus (sovitus nykypäivään ei onnistunutta)
- klassikkoelokuvan nähneelle ja siitä samankaltaista sovitusta näyttämölle odottavalle pettymys ja Nino Rotan elokuvaan säveltämää huikeaa musiikkia kuullaan todella vähän ja tunnussävelmääkään ei kokonaisuudessaan
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
La Strada Teatteri Avoimet Ovet 16. joulukuuta saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen
Liput 15 - 33 € täältä
Ronja Rövardotter
Svenska Teatern toi ensimmäisenä maailmassa Astrid Lindgrenin klassisen sadun Ronja Rövardotter näyttämölle vuonna 1987.
Svenska Teaternin suursatsaus tarjoaa jännittävän fantasiaseikkailun, jossa on mukana nykysirkusta, nukketeatteria ja mahtavaa musiikkia.
Ronja Ryövärintytär on vangitseva kertomus oman tien löytämisestä, mutta se kertoo myös teinin energisestä taistelusta rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Uusi näytelmätoteutus kuvastaa meidän aikaamme, mutta on ennen kaikkea suurenmoinen seikkailu, johon kukaan ei ole liian vanha eläytymään ja tempautumaan mukaan.
Näyttämöllä nähdään Antonia Atarah, David Bengtsson, Julia Korander, Aaro Wichmann, Niklas Åkerfelt, Anastasia Trizna, Simon Häger, Patrick Henriksen, Sonia Haga, Joel Forsbacka, Nina Palmgren sekä Cirkon sirkustaiteilijat Riia Kivimäki, Saku Mäkelä, Hannu Pham ja Jilka Repo.
(Teksti © Svenska Teatern)
Kuva © Cata Portin / Svenska Teatern
Plussat:
+ huikea ja hurmaava visuaalinen teatterielämys
+ hyvät näyttelijäsuoritukset ja näyttelijöiden yhteiset vaikuttavat yhteislaulut (erityisesti Antonia Atarah tekee upean roolityön Ronjana sekä Simon Häger hurmaa Kalju-Pietun roolissa)
+ huikea lavastus, puvustus, maskeeraus, valo- ja äänisuunnittelu, laadukas käsiohjelma ja teatterin oma tekstityslaite, joka toimi jälleen kerran moitteettomasti
Miinukset:
- kestoltaan pienemmälle lapsikatsojalle hieman liian pitkä (teatteri suositteleeekin esitystä yli 10-vuotiaalle)
Ronja Rövardotter Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 28.12.2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen.
Liput 28 - 49 € täältä
Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi mobiilisovelluksella.
Viimeinen Illuusio
Suomen Komediateatterin uusi kotimainen kantaesitys Viimeinen Illuusio sai ensi-iltansa Peacock-näyttämöllä lauantaina 29. huhtikuuta. Taikuutta ja komediaa tarjoilevan shown on ohjannut ja käsikirjoittanut Niina Lahtinen.
Viimeinen Illuusio kertoo pippurisen taikuripariskunnnan Markun ja Ritvan hauskan ja dramaattisen tarinan.
Mihin päättyivät suositun Markku and the Lady -taikashown keikat Linnanmäellä ja miten tähän kaikkeen liittyy eurooppalaisista varietee-esityksistä tunnettu taikuri the Amazing Ronn Moss?
Kuva © Matti Rajala / Suomen Komediateatteri
Viimeinen Illuusio tarjoilee hätkähdyttävää magiikkaa, viihdyttäviä taikatemppuja sekä musiikin ja komedian juhlaa koko perheelle. Ammattitaikuri Joni Pakanen sekä taikuri ja koomikko Janne Kataja avustajanaan komedienne Kiti Kokkonen, takaavat yleisölle naurua ja hämmästyttäviä elämyksiä.
Esitystä rytmittää Katja Lapin yhden naisen orkesteri. Epookkisen maailman näyttämölle luo lavastaja Peter Ahlqvist.
(Teksti © Suomen Komediateatteri)
Plussat:
+ lavastus, puvustus ja erinomainen valosuunnittelu
+ Janne Katajan ja Kiti Kokkosen lavakarisma ja Joni Pakasen huikeat taikatemput
+ ehjä kokonaisuus, jossa komiikka oli ehdottomasti parasta
Miinukset:
- kestoltaan ehdottomasti aivan liian lyhyt
- kokonaisuutena turhan mollivoittoinen
- kalliit liput (1 tunnin esityksestä 44 € on paljon ja samoin lastenlipusta)
Viimeinen Illuusio Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä 2. kesäkuuta 2023 saakka.
Esityksen kesto noin 1 tunti (ei väliaikaa)
Liput 44 € täältä
Suositusikäraja 8 vuotta
Grease - musikaali
Rakastettu kestohitti GREASE sai odotetun ensi-iltansa Messukeskus AMFI -teatterissa tänä keväänä. Grease on jatkoa AMFI Musicals Oy:n menestyneille suurtuotannoille MAMMA MIA! ja We Will Rock You.
Kevään 2023 GREASEn ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Marco Bjurström ja Peter Pihlström yhdessä.
Musikaalin päärooleissa säteilee tämän vuoden tangokuningatar Heta Halonen (Sandy) sekä rakastettu musikaalitähti Mikael Saari (Danny).
Sykähdyttävillä tanssi-, laulu- ja näyttelijätaidoilla varustettuun musikaalinäyttelijäkaartiin kuuluvat mm. Josefin Silén (Rizzo), Rosa Lindblom (Frenchie), Elisa Bryant (SWE) (Marty), Laurapeppi Väänänen (Jan), Ella Niinistö (Patty), Tuukka Raitala (Kenickie), Joona Saturi (Doody), Lassi Jämsä (Sonny), Ville Saarenketo (Roger) ja Saku Peippo (Eugene).
Väriloistoa ja huumoriakaan ei näyttelijäkattauksesta puutu, sillä mukana show’ssa nähdään myös Miitta Sorvari (Teen Angel) ja Krisse Salminen (Ms. Lynch). Musikaalin kapellimestarina toimii Kristian Nyman.
Vuoden 1972 Broadway ensi-illasta sekä John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin tähdittämästä hittielokuvasta (1978) lähtien on GREASEn ainutlaatuinen energia, tunnelma ja musiikki valloittanut miljoonien katsojien sydämet aina uudelleen ja uudelleen.
(Teksti © greasemusikaali.fi)
Kuva © Sam Jamsen
Plussat:
+ hyvä yhteistyö Marco Bjurströmiltä ja Peter Pihlströmiltä (toivottavasti jatkossa parin yhteistyöt ja tuotannot nähdään perinteisimmillä teatterinäyttämöillä - eikä tälläisinä suurreellisina hallituotantoina)
+ huikea orkesteri Kristian Nymanin johdolla, hyvä musiikki, näyttävät koreogragiat ja ammattitaitoiset tanssijat, hyvät kuorolauluosuudet ja huikea ajanmukainen Teemu Muurimäen puvustus
+ huikeat ja hurmaavat Heta Halonen ja Mikael Saari (Hetan lauluosuudet ehdottomasti musikaalin parasta antia), Miitta Sorvali oli huikea oma itsensä ja ironisoi omaa osuuttaan kesken musikaalin
Miinukset:
- valitettavan eteiseksi jäänyt hallituotanto ja äänentoisto konserttimainen, vaatimaton lavastus, tämän kokoluokan hallituotannossa isot screenit olisivat olleet todellakin tarpeen (puolessa välissä salia istuneeltakin kun meni ohitse enimmäkseen lavalla tapahtuneet tapahtumat yksityiskohtineen - vierustoverillani oli teatterikiikarit mukana, joilla hän näki esiintyjien kasvot lähemmin)
- katsomon epämukavat taittotuolit ja ahtaus, käsiohjelma vain QR-koodina ja lippujen korkeat hinnat ja väliaikatarjoilut (itse noudettuna jonottaessa - ei pöytiintarjoiltuna)
- Esko Eerikäisen vaivaannuttavat yleisöhuudahdukset, yleisön tanssittaminen ja laulattaminen (katsoja on tullut katsomaan ammattilaisten esiintymistä lavalla eikä yleisön) ja Krisse Salmisen mauttomat puheet väliajalla ja väliajalle mentäessä (tyyliin että "väliajalla voi sitten mennä vessaan panemaan")
GREASE Helsingin Messukeskuksen Amfi-teatterissa 13. toukokuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineen.
Liput 29 - 85 € täältä
Nimetön

Kansainvälisesti arvostettu ja palkittu virolainen ohjaaja Ene-Liis Semper on saanut Taideyliopiston nuoret, tulevat tähdet ohjattavakseen teoksessaan Nimetön.
Kehollinen, energinen ja koskettava, fyysiseen liikekieleen perustuva sanaton teos perustuu valokuviin, maalauksiin ja jähmettyneisiin poseerauksiin.
Alussa on joukko nuoria beachillä. Kesä. Maailma edessä, mutta millainen?
Liike alkaa. Ihmiset saapuvat vain lähteäkseen. Tehdään bisnestä, duunia, tunnetaan suurta iloa ja valtavaa tuskaa.
Ja koko ajan on käynnissä jatkuva liike, kuin päättymätön poseerauksien sarja – koko maailman kasvot tuntuvat liukuvan katsojan edessä. Toinen toistaan tunnistettavampia, riipaisevia kuvia. Kirkkaita koskettavia hetkiä.
Välittyykö niiden kautta kenties jotain sanoja suurempaa?
Teos nimetön kertoo asioista, joita sanoilla on vaikea kuvata. Asioista, jotka jokainen katsoja voi tulkita haluamallaan tavalla.
Teoksessa nähdään Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman kolmannen vuosikurssin opiskelijat Jesse Gyllenbögel, Akseli Ilvesniemi, Ronja Keiramo, Betadi Mandunga, Mitra Matouf, Samuel Onatsu, Emma Pälsynaho, Lina Schiffer, Alvari Stenbäck ja Saku Taittonen.
Ohjaaja Ene-Liis Semper vastaa myös teoksen konseptista ja visuaalisesta suunnittelusta. Valosuunnittelijana on Teatterikorkeakoulusta Aku Lahti, ja sävellys ja äänisuunnittelu on virolaisen Jakob Juhkamin käsialaa. Liikkeen dramaturgiasta vastaa italialainen Giacomo Veronesi. Assistentteina toimivat Anita Kremm ja Liisamari Viik.
Esitys on jatkoa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman ja Helsingin Kaupunginteatterin keväällä 2021 alkaneelle kolmivuotiselle yhteistyölle, jossa näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat tulevat kevääksi studio Pasilaan ja valmistavat kandiprojektinaan esityksen yhdessä koulun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Anita Kremm & Liisamari Viik / Helsingin Kaupunginteatteri
Plussat:
+ tulevien näyttelijöiden heittäytyminen ja energisyys (tulevista näyttelijöistä selkeästi erottuivat erityisen lahjakkaat ja karismaattiset Jesse Gyllenbögel, Akseli Ilvesniemi, Mitra Matouf ja Samuel Onatsu)
+ kiinnostava sanaton teos, jota katsoessa ei tarvinnut ymmärtää näkemäänsä, vaan pystyi nauttimaan siitä kaikesta tai olla nauttimatta, mitä näyttämöllä tapahtui
+ äänimaailma, musiikki ja lavastus (näyttelijöiden muovinen puhuhuoneen seinämä toimi loistavasti teoksessa)
Miinukset:
- teoksen kesto (aivan liian pitkä - ohjauksessa olisi kaivattu todellakin runsaasti tiivistämistä ja kohtauksien pituuksien vähentämistä, koska kokonaisuus kärsi ylipitkillä poseerauskohtauksilla - tässä teoksessa todellakin vähemmän olisi ollut enemmän)
- esitystä katsoessa tuli monesti tunne katsovansa Helsinki Dance Companyn esitystä - ilman tanssillista osuutta ja koreografioita
- osa tulevista näyttelijöistä kovasta yrityksestään huolimatta eivät kyenneet kuin vain muutamiin tunteisiin ja ilmeisiin (osa näyttelijöistä oli puolestaan todella loistavia ja monipuolisia ilmehtelijöitä ja muuntautumiskykyisiä liikekielessä)
Nimetön Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 6. toukokuuta 2023 saakka.
Kesto 1 tuntia ja 45 minuuttia - esityksessä ei väliaikaa.
Liput 15- 30 € täältä
Esityksen traileri
Esitystä ei suositella alle 16-vuotiaille.
The Pimpsons

Q-teatterin kevään ohjelmistossa nähdään Lauri Maijalan kirjoittama ja ohjaama The Pimpsons.
The Pimpsons on räävitön pop-tragedia perheestä, jonka kaikki tuntevat nahoissaan. Se kertoo toksisesta nostalgiasta, itse itsellemme sepittämistämme valheista ja vaateista, jotka ajan myötä muuttuvat todellisuudeksi. Se on tosielämän sitcom ihmispoloista ilkikurisen elämän armoilla.
Ilsa Pimpson oli lapsena pienen Yhdysvaltalaisen Grimfieldin kaupungin silmäterä, älykkö ja tulevaisuuden lupaus. Vuonna 2023 hän on jätetty, yksin maanpaossa asuva neljääkymmentä lähestyvä nainen, josta ei tullut oikeastaan yhtään mitään.
Brt Pimpson oli lapsena Grimfieldin kauhukakara, se joka meni aina siitä mistä aita on matalin. Vuonna 2023 hän on äveriäs, menestynyt ja hyväntuoksuinen perheenisä, jolla on kaksin kappalein niin lapsia, kuin Teslojakin.
Homre Pimpson on isä, jolla ei ole työtä. (D’oh!)
Magre Pimpson on äiti, jolla on iänikuinen puutarha ja kahden metrin peruukki.
Maddy Pimpson on muisto ajasta, joka ei koskaan palaa.
Rooleissa nähdään Lotta Kaihua, Satu Tuuli Karhu, Ria Kataja ja Eero Ritala.
(Teksti © Q-teatteri)
Kuva © Pate Pesonius / Q-teatteri
Plussat:
+ huikea sarjakuvamainen lavastus ja puvustus Simpsonien-tyyliin ja Janis Ianin vuonna 1975 levytetty legendaarinen "At Seventeen" -kappale saa täysin uuden merkityksen tässä esityksessä
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Ria Kataja on luonut ehdottomasti näytelmän huikeimman roolin Magre äitinä kähisevine puhetyyleineen ja uskomattomalla liikekielellään)
+ ohjaus ja käsikirjoitus (Lauri Maijala yllättää katsojan todellakin taas ammattitaidollaan ja monipuolisuudellaan) ja ehdottomasti tämän kevään teatteritapaus
Miinukset:
- esityksessä on paljon suoria viittauksia Simpsoneihin, jotka avautuvat paremmin sarjaa aikoinaan seuranneelle kuin katsojalle, joka ei ole koskaan katsonut ainuttakaan jaksoa kyseistä sarjaa
The Pimpsons Q-teatterissa 17. toukokuuta 2023 saakka.
Ikäsuositus 16v
Sisältövaroitus aiheesta itsemurha
Esitys sisältää mahdollisesti järkyttäviä kohtauksia
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia
Liput 16 - 38 € täältä
Ei kertonut katuvansa
Tommi Kinnusen rakastettuun, Finlandia-ehdokkaana olleeseen romaaniin (2020) pohjautuva kotimainen uutuusnäytelmä Ei kertonut katuvansa sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9. helmikuuta. Näytelmän dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Susanna Airaksinen.
Susanna Airaksinen on palkittu teatteriohjaaja ja dramaturgi. Hänen edellinen ohjauksensa Helsingin Kaupunginteatterissa oli yleisö- ja arvostelumenestys Everstinna (2019). Airaksinen on ohjannut myös Tommi Kinnusen esikoisromaaniin pohjautuvan näytelmän Neljäntienristeys (2016) Turun Kaupunginteatterissa.
Ei kertonut katuvansa kertoo suomalaisnaisista, jotka työskentelivät Saksan armeijalle jatkosodan aikana. Kun saksalaisjoukot vetäytyvät Pohjois-Norjasta ja palaavat kotimaahansa, suomalaisnaisten palveluksia ei enää kaivata.
Työskentely arvostetulle asevelikansalle onkin muuttunut maanpetturuudeksi. Välttääkseen vankileirin joukko naisia lähtee raskaalle ja vaaralliselle matkalle halki poltetun ja miinoitetun Lapin, toisiaan auttaen, valintojaan miettien.
Ei kertonut katuvansa antaa äänen naisille, joiden tarinaa ei ole aiemmin kerrottu ja asettaa kappaleen Suomen historiaa uuteen valoon. Rankasta aiheestaan huolimatta se on ilmava ja kaunis vaelluskertomus, jossa keveyttä kulkemiseen tuovat erämaamaisemat ja ympäröivä luonto.
Päärooleissa nähdään Lumi Aunio, Seidi Haarla, Heidi Herala, Ursula Salo ja Aino Seppo. Näytelmän muissa rooleissa näyttelevät Rauno Ahonen, Jouko Klemettilä, Helena Haaranen, Sami Paasila, Sauli Suonpää, Antti Timonen ja Mauno Terävä.
Matkantekoa säestää lavalla nähtävä rouhea livebändi, jossa soittavat muusikot Vesa Anttila ja Sami Koskela sekä Eeva Koivusalo, joka toimii myös kapellimestarina.
Lapin laajasta erämaasta ammentavan lavastuksen on suunnitellut Vilma Mattila ja toisen maailmansodan aikaan vievät puvut Tellervo Syrjäkari. Naamioinnin on suunnitellut Milja Mensonen ja valosuunnittelusta vastaa Heikki Paasonen. Sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaa Johanna Puuperä.
Plussat:
+ onnistunut näyttämösovitus Tommi Kinnusen romaanista, hyvät näyttelijäsuoritukset ja loistava orkesteri sekä huikea Johanna Puuperän tekemä äänimaailma ja säveltämä musiikki, joka luo lumoavan tunnelman koko esityksen ajan
+ huikea puvustus ja lavastus, joka tarjoaa katsojalle useamman todella huikean näyttämökuvan
+ erittäin laadukas ja hyvin taustoittava käsiohjelma
Miinukset:
- esityksen kesto (3 tuntia oli yksinkertaisesti liikaa, koska tiivistämällä ja turhan pitkät kävely- ja lavanpyörimiskohtaukset poisjättämällä olisi saatu helposti pois yli 30 minuttia ja jopa enemmänkin kokonaiskestosta)
- pyörivä lava on aina yhtä vaikuttava ja hieno lavastuselementtinä suurella näyttämöllä, mutta jatkuvalla ja liiallisella käytöllä se häiritsee enemmän ja menettää merkityksensä
Marko Kilpilampi / Kulttuuritähdet
Ei kertonut katuvansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.
Kesto 3 tuntia
Liput 24,50 - 49 € täältä
Näytelmän traileri
Hiljaiset sillat - musikaali
Musikaalitykki Samuel Harjanne yllättää ohjaamalla intiimin, katkeransuloisen rakkaustarinan, jossa show'n sijaan keskiössä ovat tunteet ja isot elämänvalinnat.
On vuosi 1965 Iowan syrjäisellä maaseudulla. Italialainen Francesca Johnson on kotiutunut maatilalle viettämään tasaista perhe-elämää. Miehen ja lasten lähtiessä maatalousmessuille hänen arkeensa aukeaa neljän päivän aukko ilman velvoitteita.
Pian helteiselle kuistille eksyy National Geographic -lehden kuvaaja Robert Kincaid, joka on tekemässä juttua Madisonin piirikunnan kuuluisista katetuista silloista. Kun Francesca lupautuu miehelle oppaaksi, on hiljainen silta vain yksi matkan mahdollisista päätepisteistä.
Hiljaisten siltojen tarina on tuttu Robert James Wallerin romaanista ja vuonna 1995 ilmestyneestä elokuvasta, jota tähdittivät Meryl Streep ja Clint Eastwood.
Nyt se nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa musikaaliversiona, jossa vilunväreitä nostattava musiikki alleviivaa rakastavaisten ristiriitaisia tunteita. Francescan vaikeaan valintaan perheen ja yllätysrakkauden ja omien unelmien välillä on helppo samaistua myös tässä ajassa.
Ohjaaja Samuel Harjanne tunnetaan Suomen isoimmista musikaalituotannoista, kuten esimerkiksi viime vuosina Helsingissä ja Tampereella nähdyistä Pienestä merenneidosta, Kinky Bootsista ja Matildasta. Intiimi ja herkkä Hiljaiset sillat poikkeaa show-musikaalien joukosta.
Kapellimestari Eeva Kontu on myös lukuisissa musikaaliliemissä keitetty konkari, jonka meriittilistalta löytyvät muun muassa ajankohtaiset teokset Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla - aavikon kuningatar Tampereen Työväen Teatterin musikaali Momentum 1900 (2022). Kuuman Iowan ovat lavalle loihtineen lavastaja Jani Uljas ja valosuunnittelija Kalle Ropponen. 60-lukuhenkisestä puvustuksesta vastaa Tiina Valkama.
Rooleissa Elli Vallinoja, Jonas Saari, Akseli Ferrand, Marika Huomolin, Linda Hämäläinen, Anna-Maija Jalkanen, Stefan Karlsson, Julius Martikainen, Peter Nyberg, Lasse Pajunen, Sonja Pajunoja, Kirsi Tarvainen ja Reeta Vestman.
(Teksti © Turun Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ Jani Uljaksen tekemä huikea lavastus ja muutamat todella hienot näyttämökuvat erityisesti toisessa näytöksessä sekä Osku Heiskasen tekemät toimivat koroegrafiat
+ huikea ja todella hyvältä kuullostava orkesteri johtajanaan Eeva Kontu ja musikaalin monipuolinen musiikki (tosin yksikään musikaalin sävelmistä ei jää mieleen eikä jää soimaan päässäkään esityksen jälkeen)
+ musikaalina vaihteeksi pienimuotoinen ja intiimi kuin viimeaikaiset suurten teattereiden näyttämöilllä nähdyt spektaakkelit
Miinukset:
- keväällä Maria Ylipään korvaava Elli Vallinoja pääroolissa on näyttelijänä keskinkertainen, mutta laulajana täysin sopimaton tähän musikaaliin erittäin voimakkaalla operettimaisella ja oopperamaisella laulutavallaan (tästä syystä Jonas Saarenkin muuten hyvät lauluosuudet jäävät toissijaisiksi)
- lauluosuudet ovat itseasiassa koko tämän musikaalin heikoimmat lenkit ja musikaalin laulut eivät liikuta saatikka aktivoi kyynelkanaviakaan juuri lainkaan (käsiohjelma on muuten hyvä, mutta sivujen värit ja tekstin väri on epäonnistunut täysin, niin että lukeminen on todella haastavaa tarkempinäköisellekin)
- Samuel Harjanne ohjaa niin paljon ja melkein kaikki Suomessa nähtävät suurmusikaalit, joten tämä musikaali osoitti sen ettei kaikkiin riitä intohimoa tarpeeksi ja musikaaleissakin voi epäonnistua
Hiljaiset sillat -musikaali Turun Kaupunginteatterin päänäyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 50 minuuttia.
Liput 23 - 64 € täältä
Straight Acting
Straight acting = Homoseksuaali mies, jonka käyttäytyminen ja habitus vastaavat perinteistä heteromiehen stereotyyppiä. Termiä voidaan soveltaa homomiehiin, jotka osoittavat perinteistä maskuliinisuutta omasta taipumuksestaan, sekä niihin, jotka performoivat sitä muista syistä, kuten mahtuakseen normiin. Terminä kyseenalainen.
Straight Acting on näyttelijä Anssi Niemen räävitön sooloesitys sisäistetystä homofobiasta ja vakuuttavan miesnäyttelijän kuvan täyttämisestä.
Tämä on esitys uskottavuudesta, näyttämön ja seksuaalisuuden välisestä jännitteestä sekä identiteetin ja roolin suhteesta.
Onko rooli viikinkisarjassa miesnäyttelijän uran täyttymys? Auttaako mielikuva rotasta paikkaamaan kokemuksen puutteen pillusta? Pitääkö heteroroolia varten kasvattaa persekarvat?
Straight Acting on komedia, joka saattaa itkettää. Kuin Kiviä taskussa, homohoukuttimella.
(Teksti © Viirus)
Käsikirjoitus, ohjaus ja näyttelijäntaide: Anssi Niemi
Dramaturgia: Rasmus Arikka
Äänisuunnittelu: Vili Pääkkö
Valosuunnittelu: Jaakko Sirainen
Koreografinen ja liikkeellinen neuvonantaja: Suvi Kemppainen
Plussat:
+ Anssi Niemen huikea näyttelijäntyö, läsnäolo ja luonteva kontakti yleisöön
+ esityksen rohkeus, huumori sekä erinomainen valo- ja äänisuunnitelu
+ esityksen aihe todella tärkeä ja aina ajankohtainen (tämänkaltaisia todella omakohtaisia esityksiä toivosi näkevän huomattavasti enemmän ja useammin)
Miinukset:
- ohjaus oli hukassa ajoittain ja tempo hengästyttävä (esitys olisi ehdottomasti kaivannut ulkopuolisen ohjaajan näkemystä ja rauhallisempi tempo olisi ollut katsojaystävällisempi)
- osa koreografioista oli täysin turhia ja ylipitkä stereotyyppinen strippauskohtaus oli täysin turha kokonaisuutta ajatellen
Straight Acting Teatteri Viiruksen vierailuohjelmistona 2. huhtikuuta 2023 saakka.
Kesto 1 tunti ja 15 minuuttia
Liput 15/23 € täältä
Esitystä suositellaan yli 15-vuotiaille.
Lava-ammuntaa VII

Taiteilija Ulla Tapaninen palaa Ryhmäteatterin lavalle seven up-komiikan kanssa. Esitys on itsenäinen ja jo seitsemäs jatko-osa Lava-ammuntaa -esityssarjalle, jonka ensimmäinen osa nähtiin Ryhmäteatterissa vuonna 1995.
Raila Leppäkosken ja Ulla Tapanisen kirjoittama Lava-ammuntaa VII tarjoilee katsojille seven up -komiikan lisäksi huikeita huomioita suomalaisesta todellisuudesta ja valheista.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Plussat:
+ Ulla Tapanisen läsnäolo
+ monipuolinen käsikirjoitus ja jutut soljuivat sujuvasti
+ Tapanisen tapa tuoda arkipäivänen tilannekomiikka uskottavasti teatterilavalle
Miinukset:
- ohjaus oli hajanainen ensimmäisessä näytöksessä (toisessa näytöksessä oltiinkin jo kunnolla vauhdissa)
- Tapanisen muuntautumista tosielämän henkilöihin nähtiin harmittavan vähän (Tapaninen parhaimmillaan kun esittää oikeita itselleen tapahtuneita koomisia tilanteita)
Lava-ammuntaa VII Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 25. maaliskuuta 2023 saakka.
Kesto 1 tunti ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 19 - 35 € täältä
Turvamies

Pasi Lampelan kirjoittama ja ohjaama komediauutuus Turvamies kuvaa kahden eri maailmaa edustavan henkilön yhteentörmäystä. Voivatko vastakohdat löytää toisensa, tarvitaanko vastakkainasettelua ylipäätään?
Tilannekomedian tulkkeina nähdään huikea näyttelijäkaksikko Martti Suosalo ja Katja Küttner.
Komediauutuudessa varakkaan teollisuussuvun raikulipoika Antti Granqvist (Martti Suosalo) on valmistautumassa elämänsä treffeille, kun isän palkkaama turvamies Mirka Ahonen (Katja Küttner) yllättäen saapuu paikalle ja kieltää miestä lähtemästä. Perhe on joutunut kiristyksen kohteeksi, ja myös Antin henki on vaarassa.
Millaisia haasteita syntyy, kun vapauteensa rakastunut hedonisti ja ammattiylpeä turvallisuusalan asiantuntija joutuvat viettämään aikaa neljän seinän sisällä? Fyysinen etäisyys on lyhyt, henkinen taas valovuosien mittainen.
Turvamiehen visuaalinen suunnittelija on Max Wikström, joka vastaa myös valosuunnittelusta yhdessä Paavo Kykkäsen kanssa. Äänisuunnittelija on Jaakko Virmavirta. Koreografian ovat suunnitelleet Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö, ja esityksen pukusuunnittelusta vastaa työryhmä.
Pasi Lampela on opiskellut Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa vuosina 1994–1998 ja on sen jälkeen toiminut vapaana kirjailijana ja ohjaajana. Hän on julkaissut useita näytelmiä, novellikokoelmia ja romaaneja.
Turvamies on Pasi Lampelan seitsemäs kantaesitys ja ensimmäinen komedia Helsingin Kaupunginteatterissa.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Robert Seger
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset niin Martti Suosalolta kuin Katja Küttneriltakin
+ toimiva näytelmä ja "uusi konsepti", jonkalaisia toivoisi näkevän Kaupunginteatterin näyttämöillä tulevaisuudessakin (täydellinen myös kiertuenäytelmänä, joka pohjautuu taannoiseen Herlinin suvun perillisen kidnappaukseen)
+ ohjaus, musiikki ja Sirpa Suutari-Jääskön ja Jukka Haapalaisen tekemä hauskan huikea koreografia
Miinukset:
- komedian kesto (aivan liian lyhyt, koska hurmaavien Antti Granqvistin ja Mirka Ahosen seurassa olisi todellakin viihtynyt kauemminkin)
- käsiohjelma oli QR-koodin muodossa (toivottavasti ei tule tavaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmissä, koska osa teatterielämystä on kännyköiden kokonaan pois jättäminen teatteriin saavuttaessa ja fyysisen käsiohjelman lukeminen ennen esitystä tai väliajan aikana väliaikatarjoilun kera)
Turvamies arvosteltu Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 20. maaliskuuta 2023.
Komedia on jo poistunut ohjelmistosta.
Esityksen trailerin voit katsoa täältä
Rikkaruoho

Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho: Viimeinen kirje isälle (S&S, 2020) kertoo katkeran totuuden lähisuhteesta, jota ei koskaan ollut. Vuonna 1981 Tukholmassa syntynyt Gabrielsson sai äitinsä sukunimen.
Henkilötietoihin ei merkitty isästä mitään, sillä vastasyntyneen lapsen isä oli tahollaan naimisissa, äiti ei. Isän nimi oli Jörn Donner.
Rikkaruoho on hylätyn mammutinpoikasen piipitystä pimeydestä, pienen kirpun puheenvuoro suurmiesten selkien takaa.
Esityksessä Oton eri puolia valottavat ja poissaolevan isän kanssa varjonyrkkeilevät KOM-teatterin ensemblen näyttelijät Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen.
Rikkaruohon sovittaa ja ohjaa Laura Mattila (s. 1990), turkulaissyntyinen nuoren polven teatteriohjaaja.
(Teksti © KOM-teatteri)
Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri
Plussat:
+ näytelmän idea ja tavoite yhdistää kaksi erilaista kirjaa esityksessä on kiinnostava ja KOM-teatterin toteutus on onnistunut antamalla kummallekin osapuolelle loppujen lopuksi riittävästi tilaa
+ näytelmän äänimaailma, Laura Mattilan dramatisointi ja ohjaus, Veli-Ville Sivénin erinomainen valosuunnittelu, Ella Mettäsen lauluosuudet (esityksen vaikuttavin hetki koetaan hänen laulaessaan Bonnie Taylorin vuonna 1984 tunnetuksi tekemän Holding Out for a Hero kappaleeen näyttämökuvan ja valosuunnittelun ollessa täydellinen)
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (näyttämöllä nähtävät viisi hahmoa ovat kaikki nimeltään Otto Gabrielsson ja jokainen näyttelijä onkin sisäistänyt oman roolinsa hyvin, mutta ylivoimaisesti uskottavin ja hurmaavin Otoista on Juho Milonoffin Otto)
Miinukset:
- puvustus ja lavastus ovat irrallisia eivätkä tue esitystä (pari vaikuttavaa näyttämökuvaa kylläkin katsojalle tarjotaan, mutta pääosin valosuunnittelun ansioista)
- näytelmän kesto (lyhyt tässä tapauksessa, syystä että näiden viiden erilaisen Oton seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
- näytelmän lopussa hoetaan turhan painokkaasti Jörn Donnerin kirjoittamaa kohtaa "kaksi sattumalta tuotettua 80-luvun lasta olivat erehdyksiä molemmat, mutta hepä elävät" (vähemmälläkin asia olisi tullut katsojalle selväksi)
Rikkaruoho KOM-teatterissa 13. toukokuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Liput 22 - 36 € täältä
Ystäväni pelikaani
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen
Hurmaava koko perheen fantasiaseikkailu Ystäväni pelikaani sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 12. lokakuuta 2022.
Paula Salmisen uusi dramatisointi Leena Krohnin romaanista Ihmisen vaatteissa kertoo kahden muukalaisen kohtaamisesta suuressa kaupungissa, yllättävästä ystävyydestä, koti-ikävästä sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Näytelmän on ohjannut palkittu Irene Aho ja päärooleissa nähdään Ylermi Rajamaa ja Elias Salonen.
Kun Emilin (Elias Salonen) vanhemmat eroavat, poika muuttaa äitinsä kanssa maalta kaupunkiin. Siellä Emil kohtaa uuden naapurinsa, mystisen herra Hyyryläisen (Ylermi Rajamaa), joka osoittautuu ihmisten vaatteissa kulkevaksi pelikaaniksi.
Poika ja pelikaani ystävystyvät, päätyvät jännittäviin seikkailuihin ja opettavat toisensa näkemään maailman uusin silmin.
Näytelmän muissa rooleissa nähdään Sari Haapamäki, Sofia Hilli, Inkeri Hyvönen, Juha Jokela, Pertti Koivula, Sanna Majuri, Unto Nuora, Aino Seppo, Marjut Toivanen ja Kaisa Torkkel.
Leena Krohnin romaanista on säilytetty perustarina ja filosofinen henki. Sen päälle on luotu rikas maailma, joka on tehty vahvalla mielikuvituksellisella otteella. Työryhmä on saanut inspiraatiota muun muassa oopperasta, barokista ja fantasiasta.
Lavastuksen on suunnitellut Antti Mattila, puvut Kirsi Manninen ja naamioinnin Tuula Kuittinen. Valosuunnittelusta vastaa William Iles ja videosuunnittelusta Toni Haaranen. Teoksen sävellyksestä ja äänisuunnittelusta vastaa Aleksi Saura.
Ystäväni pelikaani on Irene Ahon ensimmäinen ohjaus Helsingin Kaupunginteatterissa. Irene Aho palkittiin vuonna 2020 Eino Kalima -kannustuspalkinnolla teoksesta Koiramäen Suomen historia, joka oli hänen edellinen lastenteatteriohjauksensa (Suomen Kansallisteatteri, 2019).
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen
Plussat:
+ ammattitaidolla tehty lastennäytelmä, joka sopii hyvin niin lapsille kuin aikuisillekin (on ilo nähdä lastennäytelmä, joka on tehty tosissaan eikä niin sanotusti lapsellisesti tai vain lapsikatsojia mielistellen) ja koskettavaa oli huomata, kuinka näytelmän lopussa liikuttuu katsomossa niin lapsi kuin aikuinenkin
+ toimiva lavastus ja hienoa että pienen näyttämön koko tila ja syvyys on otettu käyttöön tässä näytelmässä (pienen lapsikatsojan silmin pieni näyttämö näyttää varsin suurelta), värikäs puvustus, musiikki ja koreografia
+ Ylermi Rajamaa on hurmaava Pelikaanina , mutta yhtä hurmaava on myös Elias Salonen Emil-poikana
Miinukset:
- ajoittainen hidastempoisuus
Ystäväni pelikaani Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 29. huhtikuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 19 - 39 € täältä
Näytelmän traileri
Fanny ja Alexander
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen
Paavo Westerbergin dramatisoima ja ohjaama Fanny ja Alexander sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 17. marraskuuta 2022.
Ingmar Bergmanin osittain elämäkerralliseen suurteokseen Fanny ja Alexander (1982) perustuva näytelmä seuraa Ekdahlin teatterisuvun ja piispa Edvard Vergeruksen perheen elämää.
Alexander ja hänen pikkusiskonsa Fanny elävät onnellista lapsuuttaan 1900-luvun alun Ruotsissa värikkään ja boheemin teatterisuvun keskellä, kunnes heidän isänsä kuolee ja äitinsä Emilie menee uudelleen naimisiin pappi Edvard Vergeruksen kanssa.
Emilie kuvittelee saavansa uuden onnellisen perheen, mutta uusi mies paljastuukin pelottavaksi tyranniksi, joka ottaa erityisesti Alexanderin julman vallankäyttönsä kohteeksi. Fannyn ja Alexanderin vilkas mielikuvitus auttaa heitä selviytymään ja näkemään asioita, joita muut eivät näe.
Fanny ja Alexander tuo näyttämölle myyttisen ja mielikuvitusrikkaan maailman, jossa värikkäät roolihenkilöt ja väkevä perhedraama kohtaavat karnevalistisen näyttämöfantasian. Luvassa on voimaannuttava kasvutarina, joka valaa uskoa selviytymiseen ja on täynnä elämänvoimaa.
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen
Fannyn roolissa nähdään Elena Leeve ja Alexanderia näyttelee Olavi Uusivirta. Heidän lisäksi teoksessa näyttelevät Eero Aho (Edvard Vergerus), Anna-Maija Tuokko (Emilie), Rea Mauranen, Rauno Ahonen, Veera Anttila, Helena Haaranen, Pekka Huotari, Sanna-June Hyde, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä, Jari Pehkonen, Emmi Pesonen, Leena Rapola, Raili Raitala ja Aino Seppo.
Teoksen lavastuksen on suunnitellut Antti Mattila, puvut Anna Sinkkonen ja naamioinnin Jaana Nykänen. Valosuunnittelusta vastaa William Iles ja äänisuunnittelusta Jaakko Virmavirta. Sävellys ja äänisuunnittelu on Sanna Salmenkallion käsialaa.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (tässä esityksessä on roolitus onnistunut täydellisesti kaikin puolin ja huikeimmat roolit tekevät Eero Aho sadistisena pappina, Anna-Maija Tuokko äitinä, Elena Leeve Fannyna , Olavi Uusivirta Alexanderina ja Pekka Huotari isänä)
+ huikea lavastus, valosuunnittelu, äänimaailma, musiikki, ohjaus ja laadukas sekä tyylikäs käsiohjelma
+ ennen kaikkea vaikuttava ja samaistuttuva näytelmä, joka tarjoaa katsojalle huikeita näyttämökuvia ja on kokonaisvaltainen teatterielämys ja ehdottomasti Helsingin kaupunginteatterin parhainpia esityksiä tällä näytäntökaudella
Miinukset:
- esityksen kesto (näytelmä kestää 3 tuntia ja 30 minuuttia) ja olisi kaivannut ehdottomasti tiivistämistä
- pyörivä lava on erityisen vaikuttava lavastuksen ja tunnelman luonnin tehokeinona, mutta liikaa käytettynä häiritsee osia kohtauksista ja ajoittain lavasteet ovatkin katsojan edessä estäen kohtauksen seuraamista
Fanny ja Alexander Helsingin Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 28. maaliskuuta 2023 saakka.
Kesto 3 tuntia ja 30 minuuttia sisältäen väliajan.
Liput 23 - 46 € täältä
Innan avfärd
Kuva © Christian Jakowleff / Svenska Teatern
Ranskalaisen näytelmäkirjailijan Florian Zellerin kirjoittama teos Innan avfärd (Ennen lähtöä) on läheistä sukua hänen menestysnäytelmälleen Pappan (Isä), joka kuvaa tyttären ja muistisairaan isän välistä suhdetta.
Näytelmässä Innan avfärd Zeller tarkastelee leikkisällä tavalla pitkässä parisuhteessa eläneiden symbioottista suhdetta ja keskinäistä emotionaalista riippuvuutta. Tälläkin kertaa isän roolissa nähdään Asko Sarkola. Hänen vastanäyttelijänään on Ylva Ekblad, joka esittää Madeleinea.
Muissa rooleissa nähdään Max Forsman, Kristofer Möller, Sophia Heikkilä, Sannah Nedergård ja Johanna af Schultén.
On viikonloppu, myrskyn jälkeinen päivä. Andrén ja Madeleinen kotona kaikki on kuten ennenkin, mutta samalla täysin toisin. Kaikki ovat paikalla: isä, äiti, aikuiset tyttäret. Perheellä on surua, mutta ketä se suree?
Vanhempi tytär Anne järjestelee isänsä muistiinpanoja, ja nuorempi tytär Elise ilmestyy paikalle uuden poikaystävänsä kanssa. Madeleine kutsuu kotiin naisen, joka väittää olevansa Andrén nuoruudenystävä, mutta miksi André ei tiedä, kuka nainen on?
Perhe, aika ja tila ovat nyrjähtäneet paikoiltaan. Muistot ja unikuvat sulautuvat yhteen ja liukuvat taas erilleen.
Innan avfärd on ollut menestys sekä Broadwaylla että West Endissä. Nyt tämä vaikuttava draama esitetään ensi kertaa ruotsiksi.
(Teksti © Svenska Teatern)
Plussat:
+ aiheeltaan aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen näytelmä, joka saa ajattelemaan omaa suhtautumistaan yksin jääviin vanhempiinsa
+ hyvät näyttelijäsuoritukset
+ toimiva lavastus ja valosuunnittelu sekä moitteettomasti toimiva tekstitys teatterin omalla tekstityslaitteella
Miinukset:
- ohjaus (takaumat olivat epäselviä ja katsoja joutui keskittymään enemmän juoneen kuin itse henkilöihin, jotka tästä syystä jäivät etäisiksi)
- käsiohjelmassa ei kerrota kuka esittää ketäkin ja katsojalla olikin ajoittain haastetta tietää kuka esittää ketäkin ja onko henkilö olemassaoleva vaiko ei
Innan avfärd Svenska Teaternin Amos-näyttämöllä 3.5.2023 saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 40 € täältä
Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi.
Vaellus
![PE 16.12.] Vaellus – tragikomedia työyhteisöstä eksyksissä - Kohokohdat Helsinki](https://live.staticflickr.com/65535/52401497152_97053b8511.jpg)
On loppukesän viimeinen hellepäivä, kun Karunlahden seurakunnan työntekijät suuntaavat Hotelli Tunturipuron parkkipaikalta erämaahan. Kirkkoherra Terhi Porolalla on visio pyhiinvaelluksesta, mutta virkistyspäivät on maksettu hiippakunnan työyhteisökehittämisen määrärahoista, joten mukana on myös piispa Järvstrandin lähettämä työnohjaaja tarkoituksenaan edistää seurakunnan taloudenhoidolle asetettuja uusia tavoitteita.
Kun seurue joutuu luonnonvoimien armoille, työyhteisön sisäiset ristiriidat ovat äkkiä vain pintaa, jonka alta yksilöiden padotut tunteet ja tarpeet alkavat purkautua esiin: Mitä tapahtuu, kun hallinta pettää? Mitä tehdä, kun kännykässä ei ole kenttää?
Miten olla ihmisten kanssa, joista ei pidä tai pitää liikaa? Miten kohdata kuoleman vaara? Ja ennen muuta: Miten pääsee perille? Mikä reitti pitäisi valita?
Anna Krogeruksen kirjoittama ja Laura Jäntin ohjaama Vaellus on itkettävän hauska ja viisas uusi kotimainen kantanäytelmä ihmisestä, joka luulee olevansa itsensä herra.
Anna Krogeruksen edellinen kantaesitys Ryhmäteatterissa, 9 hyvää syytä elää, oli yleisön suuresti rakastama esitys. 9 hyvää syytä elää on saanut useita ensi-iltoja ja kerännyt kehuja eri puolilla Suomea.
Rooleissa Ryhmäteatterin vakituiset näyttelijät Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström sekä vierailijat Lassi Alhorinne, Sari Mällinen ja Pihla Penttinen.
(Teksti © Ryhmäteatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Sari Mällinen tekee hurmaavan roolin seurakuntayhtymän työnjohtajana, kuin myös vähäeleisesti roolinsa täydellisesti tekevä Minna Suuronen seurakunnan suntiona)
+ käsikirjoitus, ohjaus ja puvustus
+ lavastus, joka toimi täydellisesti ja tässä näytelmässä nähdään ehdottomasti tämän teatterisyksyn huikein näyttämökuva Helsinginkadun näyttämön keskellä nimittäin aito vesisade, joka tuntui ja ropisi henkilöiden sadeasuista eturiviin saakka
Miinukset:
- Robin Svartsröm ei ollut mukana arvostelemassani esityksessä, vaan hänet korvasi Iikka Fors, joka suoriutui roolistaan kyllä hyvin, mutta ajoittaista roolin hakemista oli havaittavissa
- näytelmän kesto (harmittavan lyhyt, koska tämän hurmaavan Karunlahden seurakunnan työntekijöiden edesottamuksia olisi seurannut huomattavasti kauemminkin)
Vaellus Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä 17. joulukuuta 2022 saakka.
Esityksen kesto 2 tuntia ja 10 minuuttia väliaikoineen.
Saiturin joulu

Saiturin joulu on hersyvää naurua, taitoa, jouluisia sävelmiä ja fyysistä komiikkaa pursuava musiikkikomedia. Charles Dickensin tarinaan pohjautuva ilottelu nähdään joulun alla jo toista vuotta peräkkäin Musiikkiteatteri Kapsäkissä.
Kansainvälistä mainetta saavuttanut ohjaaja-komediakonsultti Toby Park (mm. The Royal National Theatre, London ja Wienin valtionooppera) palaa esityksen myötä Suomeen, jossa hän ohjasi viimeksi vuonna 2014 The Fabulous Bäckström Brothers Show’n. Toby Parkin kotiteatteri Spymonkey on yksi Britannian johtavista fyysisen komedian teatteriryhmistä.
Saiturin joulu on sovitus Charles Dickensin tunnetusta kertomuksesta, joka kiteyttää joulun ja ihmisyyden sanoman, mutta nyt uudessa yllätyksellisessä tyylilajissa.
Näyttämöllä taituroivat Fabulous Bäckström Brothers -tuotannoista tutut klovneriaan ja musiikkikomediaan erikoistuneet Jouni ja Petri Bäckström, suomalaisen musiikkiteatterin uranuurtaja Reetta Ristimäki ja Kapsäkin aikaisemmista musiikkiteatteriesityksistä tuttu Emmi Hatjasalo. Tätä esitystä muistellaan lämmöllä vielä tulevinakin jouluina.
Sävellys: mm. Jouni Bäckström ja Markus Fagerudd
Käsikirjoitussovitus: Reetta Ristimäki
Musiikkidramaturgia: työryhmä
Ohjaus: Toby Park
Apulaisohjaaja: Tommi Bäckströ
Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo
Äänisuunnittelu: Max Marshall
Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen
(Teksti © Musiikkiteatteri Kapsäkki)
Plussat:
+ ohjaus
+ esityksen huumori kevensi mukavasti Charles Dickensin klassikkonäytelmän kerrontaa
+ hyvät laulajat, joiden äänet sopivat hyvin yhteen ja moniäänisinä olivatkin ajoittain riemuisaa kuunneltavaa (Emmi Hatjasalo oli laulajista ehdottomasti ryhmän lahjakkain)
Miinukset:
- lavastus ja puvustus oli amatöörimäisen ja halvan näköistä Reetta Ristimäen itse Saiturin eli Scroogen pukua ja maskeerausta lukuunottamatta
- esityksen kesto (kovin lyhyt - vain 1 tunti ja 20 minuuttia ), taustanauhojen käyttö liveorkesterin sijasta ja floy-äänien taitamattomuus
- musiikkinumeroiden lyhyys (olisi ollut miellyttävää kuunnella osaavia laulajia enemmänkin ja kappaleetkin kokonaisuudessaan)
Saiturin joulu Musiikkiteatteri Kapsäkissä 16.12. 2022 saakka.
Kesto 1 tunti ja 40 minuuttia väliaikoineen
Liput 20 - 39,50 € täältä
Ikäsuositus: Ei alle 7-vuotiaille
Saiturin joulu
Kuva © Helsingin Kaupunginteatteri / Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatterin lasten ja nuorten Shed-teatteriryhmän Saiturin joulu sai uusintaensi-iltansa studio Pasilassa 3. joulukuuta.
Ohjaaja Heikki Sankari ja säveltäjä Tuomas Kesälä ovat luoneet Charles Dickensin klassikkoteoksen inspiroimana uuden koko perheen musiikkinäytelmän.
Saiturin joulu sijoittuu 1800-luvun Englantiin puuvillatehtaalle, jonka omistaa ilkeä ja pihi Saituri. Joulu on tulossa, mutta tehtaassa työskenteleville lapsille ei ole luvassa taukoa, eikä syötävää.
Saituri haluaa kynsin ja hampain pitää koneet käynnissä ja rahahanat kilisemässä. Lapset päättävät tehdä jotain ennen kuin Saituri vie koko kaupungin joulumielen.
Rooleissa nähdään kaikkiaan 80 Shedin lasta ja nuorta. Saituria näyttelee Eppu Salminen.
Shed-musiikkiteatteri antaa 10–19-vuotiaille lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa ja tehdä yhteistä joulumusikaalia Helsingin Kaupunginteatterin ammattilaisten kanssa.
Teatteriharrastuksen parissa lapset ja nuoret pääsevät paitsi näyttelemään myös tanssimaan ja laulamaan. Toiminnan mahdollistaa ShedHelsinki Säätiö, joka tukee monimuotoista ja erityislapset huomioivaa lapsi- ja nuorisotyötä.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ lavastus, puvustus ja maskeeraus
+ hyvä orkesteri ja erittäin hyvin harjoitetut koreografiat
+ 10-19 vuotiaiden nuorten eläytyminen ja läsnäolo - oli hienoa nähdä kuinka erityisnuoret, kehitysvammaiset ja monikulttuuriset lapset nauttivat lavalla esiintymisestään sekä yhdessä tekemisestä, joka välittyi hyvin katsomoon
Miinukset:
- Eppu Salminen Saiturina oli liian hassunhauska ja lapsiyleisöä mielistelevä eikä ollut yhtään kärttyisä tai pelottava niin kuin olisi pitänyt olla
- monta kertaa klassikkonäytelmän alkuperäisen version nähneelle tämä nuorten tekemä versio uusine joululauluineen ei koskettanut tarinallisesti (olisi suotavaa että klassikkonäytelmät tavoittaisi nuorisonkin sellaisinaan)
Saiturin joulu Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 17.12. 2022 saakka.
Kesto 1 tunti ja 35 minuuttia
Liput 20 - 35 € täältä
Näytelmän traileri
Huvituttaako revyy
Kaipaatko hetkellistä helpotusta? Haaveiletko tilanteista, joissa voisit kerrankin napsia vain rusinat pullasta? Suomen Komediateatteri esittää täsmäavun näihin tarpeisiin. Huvituttaako Revyy tarjoilee vain parhaat palat kaikesta. Hauskimmat sketsit, kiinnostavimmat yhteiskunnalliset ilmiöt, taitavimman ensemblen sekä päräyttävimmät musiikkinumerot.
Astuessasi sisään Peacockiin olet välittömästi osa tätä koko maailman kokoista sirkusta, jossa me kaikki pyöritään. Nyt jos koskaan on paras hetki lähteä parin tunnin lomalle omasta elämästä ja nauraa hetki yhdessä ajankohtaisille ja arkisille asioille.
Varietee-esitykset sekä vedenneidot ovat olleet iso osa Linnanmäen historiaa 1950-luvulta saakka. Valveutuneiden naisasiakkaiden pyynnöstä laveteilta pudotettiin 1970-luvulta lähtien kuitenkin myös miehiä. Huvituttaako Revyy juhlistaa monimuotoisen elämän ihmeellisyyttä.
Kieppuupa tulevaisuus mihin suuntaan tahansa, se on varmaa, että naurun voimaa ei voi vähätellä. Edellytämme paikalle saapumista, sillä valitettavasti esitykseen ei voi osallistua etänä.
Näyttämöllä upeat: Kiti Kokkonen, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Haza von Hertzen, Markku Haussila, Antti Lang, Petja Lähde, Aleksi Seppänen sekä kapellimestari Katja Lapin johtama livebändi: Sami Kurppa, Kalle Ylitalo, Janne Mathlin ja Anssi Salminen.
Kuva © Matti Rajala / Suomen Komediateatteri
Käsikirjoitus: Niina Lahtinen & kabinettiryhmä
Ohjaus: Anna Dahlman
Musiikki: Katja Lappi
Koreografia: Marko Keränen
Pukusuunnittelu: Maria-Helena Lehto
Maskeerauksen suunnittelu: Niko Sahlman
Lavastussuunnittelu: Oskari Löytönen
Valosuunnittelu: Harri Kauppinen
Äänisuunnittelu: Tapio Pennanen
(Teksti © Suomen Komediateatteri)
Plussat:
+ hyvät esiintyjät (Kiti Kokkosen poisjäännin sairastapauksen takia korvasi Gimmel-yhtyeestä aikoinaan tutuksi tullut Ushma Karnani, joka suoriutui hyvin. Markku Haussila oli jäänyt myös pois sairastapauksen vuoksi ja hänen osuuksia ei oikein paikattu, joka näkyi hieman häiritsevästi ainakin Abba-osuudessa)
+ huikea Katja Lapin orkesteri ja huikeat musiikkinumerot, ohjaus, koreografia, puvustus ja valosuunnittelu
+ kaikin puolin räväkkä ja riehakas revyy, jonka seurassa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin
Miinukset:
- sketsien tasojen vaihtelevuus (osa todella hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) sekä sketsien lyhyys (muutamat pidemmät sketsit olivat ehdottomasti revyyn parhainpia)
- Aleksi Seppäsen ja Haza von Hertzenin tanssinumeroiden vähyys
- lippujen ylihinnoittelu (69 € )
Huvituttaako Linnanmäen Peacock-teatterissa 31.12.2022 saakka.
Liput 69 € täältä
Revyyn trailerin voit katsoa täältä
Sultanaatti
Sultanaatti on hauska ja hirvittävä aikuisten satu vallasta ja sukupuolista. Sen historiallisena polttopisteenä toimii sulttaani Suleiman I Suuren aikakausi (1520-1566) ‒ renessanssin, suurten löytöretkien ja veristen uskonsotien aika.
Kun nuori sulttaani rakastuu vimmatusti orjatyttö Rossaan, ja alkaa tämän kanssa pistää koko valtakuntaa uusiksi, ryhtyy petollinen visiiri murhanhimoisine apureineen vastaiskuun palauttaakseen asiat entiselleen.
Komedia törmäyttää tarunhohtoisen valtakunnan oman aikamme utopioiden kanssa. Se kysyy, miksi ihmiskunnan parhaat pyrkimykset niin usein johtavat kohtuuttomuuksiin ja katastrofeihin? Nyt lopputuloksena on niin naisten sultanaatti kuin villien käänteiden, runouden ja salaviisaan huumorin säestämä teatterillinen löytöretki.
Laura Ruohosen 30-vuotisjuhlanäytelmän rooleissa nähdään Jani Karvinen, Paavo Kinnunen, Markku Maalismaa, Marja Salo, Henna Sormunen sekä Saima Haapasalo. Riikka Talvitie on säveltänyt teoksen alkuperäismusiikin.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ harvinaisen laadukas käsiohjelma, joka todellakin kannattaa lukea ennen esityksen katsomista tai viimeistään esityksen jälkeen
+ Paavo Kinnusen, Markku Maalismaan ja Jani Karvisen hyvät roolityöt
Miinukset:
- puvustus ja lavastus eivät luoneet oikeanlaista uskottavaa näyttämökuvaa (ainostaan melkein koko esityksen ajan pyörivä verhoilu toi ajoittain oikean tunnelman)
- osan näytelijöiden yliampuvat ja ylinäyteltyt roolityöt häiritsivät
- esityksen kesto (esitys kesti 2 tuntia ja 30 minuuttia ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä) sekä katsomon ja lämpiön kylmyys (esitysiltana kun esityksen katsoin ja arvostelin ei Vallilan rakennuksessa ollut laisinkaan lämmitystä viereisen Lidl-kaupan remonttitöistä johtuen ja katsomossa sekä väliajalla paleltiin kirjaimellisesti marraskuisissa ulkolämpötiloissa teatterin tarjoamat viltit ja huovat päällä - tästäkin syystä teatterielämyksenä siis epämiellyttävä)
Sultanaatti Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä 29. maaliskuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 20 - 40 € täältä
Hamlet
Kuva © Yehia Eweis / Kansallisteatteri
Ohjaaja Samuli Reunasen ja kirjailija-dramaturgi Aina Bergrothin tuliterä sovitus William Shakespearen ehtymättömästä mestariteoksesta Hamlet luotaa sukupolvelta toiselle periytyvän trauman seurauksia.
Se on unenkaltainen sukellus surullisen prinssin mielenkuohuihin ja karnevalistisen räiskyvä näyttämöteos identiteettien julmasta valtapelistä.
Esityksen nimiroolissa nähdään karismaattinen pop-prinssi Olavi Uusivirta, jonka vastavoimaksi Ofeliana kohoaa Fanni Noroilan vahva ja omaääninen taiteilijapersoona.
Esityksen musiikin on säveltänyt kitaravirtuoosi Timo Kämäräinen, joka myös esiintyy Hamletin uskollisen ystävän Horation roolissa.
Muissa rooleissa nähdään Ola Blick, Karlo Haapiainen, Aleksi Holkko, Timo Kämäräinen, Esa-Matti Long, Paula Siimes, Timo Tuominen ja Matti Uusivirta.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Olavi Uusivirta on huikea Hamlet ja hänen lavakarismansa yksinään riittää täyttämään Kansallisteatterin suuren näyttämön niin vaatteet päällä kuin täysin alastomanakin)
+ näytelmän monipuolinen musiikki ja huikea liveorkesteri, hyvä lavastus ja laadukas käsiohjelma
+ omaperäinen ja rohkea versio klassikkonäytelmästä, joka vaikuttaa tosin enemmän revyyltä tai pitkältä rock-konsertilta kuin näytelmältä
Miinukset:
- sekava puvustus (näyttämöllä nähdään asusteita, harjoitus- ja näyttämövaatteita Kansallisteatterin eri esityksistä vuodesta 1944 vuoteen 2021)
- ongelmat äänitekniikan kanssa (puhe oli ajoittain suttuista eikä repliikeistä saanut siten selvää)
- esityksen kesto (esitys kesti lähes 3 tuntia ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä ohjauksen osalta)
Hamlet Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 27. tammikuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 55 minuuttia väliaikoineen.
Liput 19 - 49 € täältä
Vaarallisia suhteita
Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovitus Christopher Hamptonin näytelmästä Vaarallisia suhteita sai ensi-iltansa studio Pasilassa 28. syyskuuta.
Kirjailijakaksikko siirtää alkuperäisen tarinan ja henkilöt 1700-luvun Ranskan seurapiireistä talousvaikeuksissa kamppailevaan, kirkon sponsoroimaan suomalaiseen teatteriin 2010-luvulle.
Teatterin toimintaa sponsoroi kirkko, joten ohjelmiston on oltava raamatullista. Ohjaaja Raili Wahlman (Riitta Havukainen) haluaa Vanhaan testamenttiin pohjaavaan näytelmäänsä päärooliin Saatanaksi ehdottomasti talon oman näyttelijän Rauno de Tourvellin (Antti Virmavirta).
Intohimoisten teatterintekijöiden Wahlmanin ja teatterinjohtaja Mertasen (Merja Larivaara) juonittelujen seurauksena Wahlman ryhtyy viettelemään de Tourvellia kaikkia taiteen ja seksuaalisuuden sääntöjä hyväksi käyttäen, jotta tämä suostuisi tekemään roolin. Kun oikea, aito rakkaus puuttuu peliin, riistäytyy homma täydellisesti käsistä.
Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän sovituksessa alkuperäisestä näytelmästä ovat jäljellä näytelmän käänteet, henkilöiden tavoitteet ja heidän välisensä suhteet – jotka ovat edelleen hengenvaarallisia.
Tällä kertaa juonittelijoina ovat naiset, joiden pyöritykseen miehet joutuvat. Traagisuudestaan huolimatta näytelmässä on paljon komediallisia piirteitä, jotka kumpuavat ennen kaikkea Klemolan omalakisesta, tunnistettavasta ja paikoin rajustakin kielenkäytöstä.
Näytelmän ohjaa Anna-Elina Lyytikäinen ja päärooleissa nähdään Riitta Havukainen, Merja Larivaara ja Antti Virmavirta. Näytelmän muissa rooleissa nähdään Eija Vilpas, Pertti Koivula, Juha Jokela, Sari Haapamäki ja Mikko Virtanen.
Vaarallisia suhteita perustuu Christopher Hamptonin näytelmään (1985), joka on sovitettu Pierre Choderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistusta samannimisestä kirjeromaanista (Les liaisons dangereuses). Suuri yleisö muistaa teoksen menestyselokuvasta Valheet ja viettelijät (1988).
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (tässä esityksessä on roolitus onnistunut täydellisesti)
+ loistava ja nerokas käsikirjoitus (taattua rivoa ja rietasta Leea Klemola-tuotantoa, joka on aina teatterielämys kaikin puolin - niin kerronnallisesti kun verbaalisestikin ja voimasanat sanotaan juuri niin kuin ne pitääkin sanoa)
+ ehdottomasti tämän syksyn teatteritapaus ja Helsingin kaupunginteatterin paras esitys tällä näytäntökaudella
Miinukset:
- esityksen kesto (näytelmä kestää 2 tuntia ja 45 minuuttia, mutta aika meni aivan liian nopeasti, sillä tämän räävittömän teatteriporukan kanssa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
Vaarallisia suhteita Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 31. joulukuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 18,50 -37 € täältä
Näytelmän traileri
Tritonus
Se kertoo musiikista, menetyksistä ja ulkopuolisuudesta mutta myös ystävyyden ja yhteisön merkityksestä yhä arvaamattomammaksi muuttuneessa nykytodellisuudessa.
Tritonuksen runsas musiikillinen maailma vie Gustav Mahlerin sinfonioista The Waterboysin Fisherman’s Bluesiin. Osa esityksen musiikista kuullaan näyttelijöiden soittamana.
Monien kiitettyjen teatteriesitysten tekijät Baran ja Freundlich tehneet töitä myös klassisen musiikin, ja varsinkin oopperan parissa. Kansallisteatterissa on nähty aiemmin kaksi Westön romaaneihin perustuvaa menestysesitystä: Kangastus 38 (2017) ja Rikinkeltainen taivas (2019).
Brander (Janne Reinikainen) on suomalainen huippukapellimestari, joka on saanut loistaa kansainvälisen musiikkitaivaan tähtenä. Kuitenkin hän on viime aikoina tuntenut kadottaneensa jotakin, tietämättä tarkalleen mitä tai miksi. Ammatillisen kriisin lisäksi häntä painaa ikä, särkynyt sydän ja jonkinlainen määrittämätön alakulo.
Brander rakennuttaa ylellistä taloa Ravaisiin, pienelle saaristopaikkakunnalle, jossa taiteilijan varakkuus ei jää huomaamatta. Rakennushankkeen edetessä hän tutustuu naapuriinsa, koulukuraattori Reidar Lindelliin (Timo Tuominen). Erilaisista maailmoista tulevia miehiä yhdistää musiikki, vaikkakin lähes vastakkaisista tulokulmista ‒ Lindell kun on toiseksi paras kitaristi paikallisen harrastajabändin riveissä.
Lindellin kautta Brander alkaa tutustua paikallisyhteisöön ja sen pinnanalaisiin riitasointuihin, joista hän ei itsekään jää osattomaksi. Maailmaa ja sisintään ei pääse karkuun saaristossakaan.
Rooleissa nähdään Henrik Heselius, Aleksi Holkko, Maria Kuusiluoma, Petri Liski, Juha-Pekka Mikkola, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi, Janne Reinikainen, Timo Tuominen, Bruno Baer ja Sofia Motturi.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (Janne Reinikaisen ja Timo Tuomisen henkilökemia toimii hyvin ja uskottavasti sekä karismaattiset Bruno Baer ja Aleksi Holkko tekivät hyvät roolityöt nuorina)
+ laadukas käsiohjelma
Miinukset:
- pelkistetty lavastus (ei tuonut näyttämölle saariston pikkupaikkakunnan tunnelmaa), ongelmat äänitekniikan kanssa (puheesta ei saanut ajoittain ollenkaan selvää), liveorkesterin musiikkinumeroita oli yksinkertaisesti liian monta
- ei korvaa itse romaanin lukuelämystä tai äänikirjan kuuntelua ja näyttämösovituksena pettymys
- esityksen kesto (3 tuntinen oli pitkäveteinen ja tarina ei edennyt - olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä sekä ohjaus ja dramatisiointi ei yksinkertaisesti toiminut)
Tritonus Vallilan Kansallisteatterissa 17. joulukuuta saakka.
Kesto 3 tuntia väliaikoineen.
Liput 20 - 40 € täältä
ReeaRuu -musikaali
Rakastetun runoilijan Ilpo Tiihosen (1950–2021), palkitun säveltäjän Markus Fageruddin ja ylistetyn ohjaajan Lauri Maijalan ReeaRuu on sydämellinen ja aivan pöhkö musikaali elämän suurista kysymyksistä.
Kaikenikäisille suunnattu ReeaRuu-musikaali sai ensi-iltansa KOM-teatterissa 16. syyskuuta. ReeaRuu kantaesitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1992.
Kuusivuotias Ruu-poika menettää perheensä auto-onnettomuudessa. Ruu päätyy professori Huitaleen hoiviin. Vanhempiaan, ja etenkin rakasta Reea-siskoaan, ikävöivä Ruu saa kuulla, että ihmisistä tulee kuoltuaan enkeleitä.
Yhdessä hyvin erikoislaatuisen professorin kanssa Ruu alkaakin valmistaa tieteellisin menetelmin enkeleitä – ennalta arvaamattomin seurauksin. Mutta mistä enkelit on tehty, ja mistä edes tietää onko niitä olemassa?
ReeaRuu on lohdullinen tarina pienen ihmisen suuresta surusta ja sen voittamisesta, pilvenhattaran kevyt kertomus enkeleistä ja ihmisistä – siskosta ja sen veljestä, joita ei mikään mahti maailmassa voi toisistaan erottaa.
Näyttämöllä nähdään Vilma Melasniemi, Ella Mettänen, Juho Milonoff, Niko Saarela ja Miiko Toiviainen.
(Teksti © KOM-teatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (eritysesti Juho Milonoffin Professori Huitale ja Wilma Melasniemen "en mää tiiä" -pikkutyttö hurmaavat niin lapset kuin aikuisetkin)
+ KOM-teatteri tekee suuren kultttuuriteon esittämällä rehellistä, arkista ja koskettavaa lastenmusikaalia, jolla on aina yhtä ajankohtainen ja erityisen tärkeä aihe antaen oivan tavan aikuisille kertoa vaikeistakin asioista lapsille
+ Janne Vasaman huikea lavastus, Tomi Suovankosken valosuunnittelu , ohjaus ja huikea liveorkesteri
Miinukset:
- vaikeahko musiikki pienemmille katsojille
- näytelmän runoilu ja riimittely on ajoittain haastavaa jopa aikuiselle saatikka sitten lapselle
ReeaRuu-musikaali KOM-teatterissa 17. joulukuuta saakka.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Ikäsuositus vähintään 6 vuotiaille.
Liput 22 - 42 € täältä
Järjen hedelmät
Kuva © Pate Pesonius / Q-teatteri
Järjen hedelmät on Saara Turusen teossarjan kolmas ja viimeinen osa. Se käsittelee rationaalisuuden ja ruumiillisuuden ristiriitaa. Teoksen nimi viittaa John Steinbeckin romaaniin Vihan hedelmät.
Siinä missä Steinbeck tutkii maata, sen tuhoamista ja sitä millaiset vaikutukset kapitalismilla on ihmiseen, keskittyy Järjen hedelmät ennen kaikkea ruumiin ja järjen hankalaan yhteiseloon, siihen mitä seuraa ruumiillisuuden kieltämisestä. Teos kysyy; Mitä sitten, jos kehollisuus on kadotettu? Missä nautinto silloin asustaa tai asustaako missään?
Järjen hedelmät jatkaa Turusen aiemmista teoksista Tavallisuuden aaveesta ja Medusan huoneesta tuttua näyttämökieltä ja esittämisen tapaa, sekä toimii niin kutsutun huonetrilogian päätösosana.
Samoin kuin edeltäjissään, myös Järjen hedelmissä on vain vähän sanoja, mutta sitäkin enemmän hetkiä, kohtauksia ja kuvia, jotka jättävät tilaa katsojan omalle mielikuvitukselle ja tulkinnoille.
Rooleissa nähdään Pirkko Hämäläinen, Katja Küttner, Anssi Niemi, Ylermi Rajamaa ja Kreeta Salminen.
(Teksti © Q-teatteri)
Plussat:
+ huikeat näyttelijäsuoritukset (erityisesti Pirkko Hämäläinen on huikea kontrollifriikkinä äitinä)
+ Milja Ahon pelkistetty lavastus, Roosa Marttiinin puvustus ja näytelmän musiikki
+ näyttämökielenä "Roy Anderssonimaisuus" ei häiritse tässä esityksessä niin kuin edeltävissä trilogian kahdessa esityksessä
Miinukset:
- esityksen kesto (1 tunti ja 40 minuuttia menee todella nopeasti ja näiden hurmaavien hahmojen parissa olisi viihtynyt vielä huomattavasti kauemminkin)
- trilogian kolmas osa on edeltäviä esityksiä latteampi
Järjen hedelmät Q-teatterissa 16. joulukuuta saakka.
Kesto 1 tunti ja 40 minuuttia ilman väliaikaa.
Liput 20,50 - 37,50 € täältä
Kultalampi
Kuva © Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri
Ernest Thompsonin Kultalampi-näytelmä on haikea ja koskettava kuvaus perheestä, pitkästä parisuhteesta, väistämättömästä muutoksesta ja kaiken katoavaisuudesta. Tuomo Aitan ohjaaman näytelmän päärooleissa nähdään Heidi Herala ja Juhani Laitala.
Norman ja Ethel ovat taas tulleet huvilalleen Kultalammelle kesän viettoon. Kaikki on melkein kuin ennenkin, mutta Normanin muisti on alkanut reistailla ja kyky iloita elämästä heiketä. Ethel pyörittää arkea ja yrittää pitää kaiken ennallaan. Niinpä tämä 48. yhteinen kesä Kultalammella on täynnä erityistä haikeutta ja luopumisen tunnelmaa.
Tytär saapuu juhlistamaan isänsä 80-vuotispäiviä uuden miesystävänsä kanssa, ja vanhemmat lupaavat ottaa tyttärensä uuden puolison 13-vuotiaan pojan kesäksi luokseen. Yllättävä kesävieras antaa Normanin elämälle uuden suunnan; kalastusvälineet kaivetaan esiin ja hän lähtee yhdessä pojan kanssa järvelle.
Näytelmän muissa rooleissa nähdään Jussi Puhakka, Emilia Sinisalo ja Sauli Suonpää.
Kultalampi sai ensi-iltansa Broadwaylla 1979 ja oli huikea menestys. Näytelmää on sen jälkeen esitetty eri puolilla maailmaa. Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa näytelmä on ollut ensimmäisen kerran vuonna 2000.
Kultalammesta tehtiin elokuva vuonna 1981, päärooleissa Henry Fonda, Katharine Hepburn ja Jane Fonda. Elokuvasta tuli yleisön rakastama klassikko. Se sai kolme Oscaria ja kolme Golden Globea sekä Bafta-palkinnon.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ hyvät näyttelijäsuoritukset (huikeat roolityöt tekevät Juhani Laitala isänä, Emilia Sinisalo tyttärenä ja uutena vävykokeliaana Sauli Suonpää)
+ Katariina Kirjavaisen huikea lavastus, Kalle Chydeniuksen musiikki sekä Eero Niemen luoma äänimaailma tarjoaa katsojalle visuaalisesti ihastuttuvan Kultalammen huvilan
+ kokonaisuutena lämminhenkinen, viihdyttävä ja koskettava esitys, josta jokainen katsoja löytää samaistumispintaa jollakin tasolla
Miinukset:
- esityksen kesto (näytelmä kestää 2 tuntia ja 45 minuuttia eli olisi kaivannut tiivistämistä aika lailla ohjauksenkin osalta)
- Heidi Herala tekee hyvän roolityön, mutta hössöttävyydessään menee tällä kertaa hieman yli
Kultalampi Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 15. joulukuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia sisältäen väliajan.
Liput 22 - 44 € täältä
Näytelmän traileri
Kaikki ystäväni
Kaikki ystäväni on itsenäinen jatko-osa menestysnäytelmille Kaikki äitini, kaikki tyttäreni ja Kaikki mieheni ja päättää trilogian.
Lavalla ystävyyden eri puolia tulkitsevat vastustamattomat ystävykset Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Anu Sinisalo. Ohjauksesta vastaa Petteri Summanen.
Esitykseen kerättiin Kodin Kuvalehden lukijoilta tositarinoita ystävyydestä. Niiden pohjalta työstettiin näytelmä, joka juhlii ystävyyttä elämän kantavana voimana, mutta pysähtyy myös pohtimaan ystävyyssuhteiden kipukohtia ja yksinäisyyttä.
Kaikki ystäväni riemastuttaa, lämmittää ja liikuttaa kuin sydänystävän seurassa vietetty ilta.
(Teksti © Aleksanterin teatteri)
Plussat:
+ käsikirjoitus, Petteri Summasen ohjaus, musiikki ja huumori (suurimmat naurut saa arvatenkin aikaan katsomossa Miitta Sorvalin alapääjutut edellisten esitysten tapaan ja oikeutetusti, sillä Miitta on alapääjuttuja kertoessaan aivan omaa luokkaansa ja huikea)
+ näyttelijöiden muuntautumiskyky ja heittäytyminen rooliin kuin rooliin (Miitta Sorvali on ehdottomasti kolmikosta muuntautumiskykyisin)
+ työryhmän kaikki kolme esitystä nähneenä paras oli ehdottomasti Kaikki mieheni (tämä Kaikki ystäväni on esityksistä keskinkertaisin loppujen lopuksi)
Miinukset:
- esityksen lyhyt kesto (näiden kolmen naisen ja heidän ystäviensä seurassa olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin )
- kolmikko esiintyi liian taka-alalla Aleksanterin näyttämöllä ja kaukana yleisöstä
- lavasterakennelma oli turha eikä toiminut käytännössä
Kaikki ystäväni Aleksanterin teatterissa 10. joulukuuta asti.
Kesto 2 tuntia väliaikoineen.
Liput 39 - 44 € täältä
Esitystä esitetään samanaikaisesti myös Riihimäen teatterissa 17. joulukuuta asti.
Liput 30-37 € täältä
Hiljaiset sillat
Koskettava ja iätön rakkaustarina Hiljaiset sillat nähtiin ensimmäistä kertaa helsinkiläisnäyttämöllä, kun Liisa Mustosen ja Ari-Pekka Lahden uusi dramatisointi Robert James Wallerin menestysromaanista sai ensi-iltansa 12. maaliskuuta 2022 Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä.
Maatalon emäntä ja äiti Francesca Johnson elää rauhallista elämää Madisonin piirikunnassa Iowassa. Tasainen arki saa yllättävän käänteen, kun maailmaa matkaava, yksinäinen valokuvaaja Robert Kincaid eksyy kysymään tietä katetulle sillalle, jota hän on tullut kuvaamaan.
Näytelmän keskiössä on Francescan ja Robertin kohtaaminen ja se, miten rakkaus muuttaa lopullisesti heidän kummankin elämän. Francesca tekee valinnan, joka perustuu epäitsekkyyteen, mutta luopuu samalla itsestään.
Francescan lapset saavat perintönä äitinsä tarinan. Miten äidin tarina muuttaa lasten elämää ja vaikuttaa heidän valintoihinsa?
Näytelmän pääparina nähdään ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelevät Merja Larivaara ja Kari Heiskanen, joka palaa pitkästä aikaa näyttämölle. Francescan lapsia näyttelevät Elina Hietala ja Mikko Virtanen.
Yhdysvaltalaisen Robert James Wallerin romaani nousi 1990-luvulla myyntilistojen kärkeen, ja elokuvasovituksen myötä Hiljaisista silloista tuli maailmanlaajuinen ilmiö. Iätön rakkaustarina on koskettanut miljoonia ihmisiä ympäri maailman.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ huikeat roolityöt niin Merja Larivaaralta kuin Kari Heiskaseltakin (Merja Larivaaran intohimo ja tunteet välittyvät hyvin katsomoon saakka, mutta Kari Heiskasen ei niinkään)
+ musiikki, puvustus ja erityiskiitoksen ansaitsee Kari Leppälän huikea valosuunnittelu
+ näyttämöllisesti näytelmän menneisyys ja nykyisyys toimi loistavasti
Miinukset:
- keskeneräinen lavastus (maatalon keittiö toimi loistavasti, mutta itse silta oli todella vaatimaton eikä toiminut lavastuksellisesti alkuunkaan)
- hidastempoisuus häiritsi (dramatisointia olisi kannattanut työstää toimivammaksi)
- näytelmä ei korvanne itse klassikkoelokuvan katsomista (eikä pidäkään), mutta jotain samaistuttavaa kannattaisi yrittää katsojille tarjota kuitenkin kaikesta huolimatta dramatisoinnissa
Hiljaiset sillat Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 13. huhtikuuta 2023 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia väliaikoineen.
Liput 19,50 - 39 € täältä
Näytelmän traileri
Kiurusta kesään!
Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyytä Kiurusta kesään! esitetään parhaillaan Linnanmäen Peacock-teatterissa. Kolmen vuoden tauon jälkeen lavalle noustaan erityisen suurella innostuksella. Revyytä esitetään 11. kesäkuuta saakka, yhteensä 40 kertaa.
UIT on esittänyt kevätrevyitään Peacock-teatterissa vuodesta 1979 asti. Kolmen vuoden pakollisen tauon jälkeen päästään tänä keväänä taas tositoimiin.
Revyyssä lavalle nousevat Johanna Rusanen, Minna Koskela, Jukka Rasila sekä näyttämötaiteiden monipuolisuusihmeet Jutta Järvinen, Johanna Kokko, Petri Bäckström, Lauri Ketonen ja Petrus Kähkönen.
Esityksen kruunaa akrobaattisen tanssiparin Ira Oinosen ja Jere Virran notkea taiturointi.
Kevätrevyyn on ohjannut Tiina Brännare, koreografiasta vastaa alan guru Jouni Prittinen ja svengistä Jean S -orkesteri. Kapellimestarina toimii Robert Löflund.
(Teksti © Uusi Iloinen Teatteri)
Plussat:
+ monipuoliset esiintyjät (erityisesti lavalla loistavat karismaattiset Minna Koskela, Jukka Rasila ja Petrus Kähkönen)
+ hyvä orkesteri, koreografia, puvustus sekä valosuunnittelu
Miinukset:
- käsikirjoitus ja sketsien tasojen vaihtelevuus (osa hyviä ja osa puolestaan todella huonoja) - siitäkin huolimatta että yhdeksänhenkisen käsikirjoittajien tiimissä ovat olleet mm. Kari Ketonen, Mari Perankoski sekä André Wickström
- Jere Virran ja Ira Oinosen huikeiden akrobaattinumeroiden vähyys sekä revyyn oopperapainotteisuus (Timo Kärkkäisen runoilema oopperapotpuri oli hyvä, mutta vaikutti että mukana oleville vieraileville kahdelle oopperalaulajalle piti tekemällä tehdä oopperaa esitettäväksi)
- kokonaisuutena lattea ja ponneton revyy (ajankohtaisuus loisti poissaolollaan täysin ja aiheet tuntuivat aivan liian vanhoilta (koronarajoitukset, Sanna Marinin puhelinkohut, Krista Kiurun äitiysloma, keskustalaisten turve-operaatiot ja hallituksen muut suhmuroinnit) sekä revyylle tunnusomainen räväkkyys, iskevyys ja rytmi oli hukassa alusta lähtien
Kiurusta kesään ! Linnanmäen Peacock-teatterissa 11. kesäkuuta saakka.
Kesto 1 tunti 20 minuuttia (ei väliaikaa)
Liput 20 - 49 € täältä
Faust

Anne Rautiaisen ohjaama Faust tarjoaa Vallilan Kansallisteatterin kokonaistaideteoksena, jonka runollinen ja vinksahtanut taikamaailma viettelee katsojan syövereihinsä.
Tohtori Faust on vaipunut epätoivoon. Kuinka mitätön kuolevainen voisi lyhyen elämänsä aikana oppia tuntemaan kaikki salaisuudet, jotka kätkeytyvät maailmankaikkeuteen!
Eräänä iltana Faustin kotiin saapuu hämäräperäinen muukalainen, Mefistofeles, joka tarjoaa hänelle sopimusta: jos Mefistofeles palvelee Faustia tässä maailmassa, kääntyvät roolit päinvastoin tuonpuoleisessa.
Allekirjoitettuaan diilin sielunvihollisen kanssa Faust joutuu seikkailuun, jossa hän saa kokea ihmeitä. Ihmeistä suurimman hän kohtaa rakastuessaan Gretaan. Mutta voiko edes rakkaus pysäyttää Faustia hänen valitsemallaan tiellä?
Johann Wolfgang von Goethen Faust (1808) on maailmankirjallisuuden ohittamaton merkkiteos Jumalan ja Paholaisen vedonlyönnistä, jossa pelissä on koko ihmisyys.
Pääosassa on kyltymättömän tiedonjanon ja loputtoman ahneuden piinaama ihminen, joka lyhytnäköisesti tavoittelee hyötyä sielunsa kustannuksella.
Vaikka kaikki olisi mahdollista, voiko kaikki olla sallittua? Pyhittääkö päämäärä keinot vai tuhoavatko keinot päämäärän?
Gretan ja Faustin rakkaustarinan kautta Faust kertoo myös kääntymisen mahdollisuudesta – kenties viimeisestä tilaisuudesta valita toisin ja pelastua.
Anne Rautiainen ja Eva Buchwald ovat tehneet Goethen klassikosta raikkaan sovituksen alkuperäisteoksen runollisuutta unohtamatta. Faustissa kuullaan Marzi Nymanin säveltämää musiikkia livetrion soittamana.
Keskeisissä rooleissa esiintyvät Marc Gassot (Faust), Aksa Korttila (Greta) ja Juha Varis (Mefistofeles).
Muissa rooleissa nähdään Kristiina Halttu, Aksa Korttila, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi ja Antti Pääkkönen.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ huikea visuaalisuus ja näyttämökuvat sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti rooleissaan onnistuvat hyvin Marc Gassot ja Juha Varis)
+ käsikirjoitus, ohjaus, puvustus, lavastus ja musiikki (loistava bändi ja muusikot)
+ laadukas käsiohjelma, joka kannattaa lukea ehdottomasti ennen esityksen katsomista
Miinukset:
- itse tarina jäi hieman liikaa toissijaiseksi, kun katsojalle tarjottiin taukoamatta uusia visuaalisia elämyksiä sekä nähtävää eri puolilla näyttämöä ja katsomon puolellakin
- esityksen ensimmäinen ja viimeinen kohtaus tapahtui Vallilan Kansallisteatterin upeassa ja karussa lämpiössä (ideana loistava, mutta toteutuksena ei toiminut - alussa lämpiö oli liian valoisa ja lopussa pimeähkö sekä erityisesti liikuntarajoitteisille tai huonokuntoisille siirtymiset ja seisomiset olivat hankalia)
- esityksen runollisuus (tuntui aluksi vieraalta ja etääännyttävältä) sekä Vallilan Kansallisteatterin näyttömön ahtaus (Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä tämä esitys olisi tullut huomattavasti paremmin esille ja olisi ollut arvatenkin vieläkin vaikuttavampi elämys)
Faust Vallilan Kansallisteatterissa 24. marraskuuta saakka.
Kesto 2 tunti ja 30 minuuttia väliaikoineen
Liput 20 - 40 € täältä
Madame Brigitte
Kuva © Siim Vahur / Kellerteater
Madame Brigitte on sanaton naamioteatterikomedia vimmaisesta kaipuusta toisen ihmisen luo.
Madame Brigitte on eloisa seniori, jonka yksinäisyys on vaivihkaa päässyt kroonistumaan.
Naapurista kantautuvat äänet ja sanomalehden seuranhakupalsta tuovat hänen arkeensa kaivattua kihelmöintiä, mutta toisinaan pintaan nousee myös kipeitä kysymyksiä riittämättömyydestä ja uskalluksesta.
Kello tikittää Madame Brigitte, kumpi voittaa, ennakkoluulot vai unelmat?
Kyseessä on virolaisen Kellerteatterin yhteistyö suomalaisen Teatteri Metamorfoosin kanssa.
Lavalla Sandra Lange (EST)
Ohjaaja Soile Mäkelä
Apulaisohjaaja Minka Laukniemi / Turun taideakatemia
Dramaturgia Mäkelä, Lange, Laukniemi
Musiikki Siim Aimla (EST)
Naamiot, puvustus ja lavastus Sandra Lange
Valosuunnittelu Rene Topolev (EST)
Valokuvat Siim Vahur (EST)
Tuotanto Kellerteater (EST) ja Teatteri Metamorfoosi
(Teksti © Teatteri Avoimet Ovet)
Plussat:
+ huikea ja monipuolinen naamio (eri tilanteissa, eri asennoissa, pään asennoilla ja silmien liikkeillä naamionkin ilme muuttui kuin itsestään)
+ sanaton naamioteatteri on erittäin kiehtovaa sekä kiinnostavaa, mutta samalla haastavaa
+ musiikki, lavastus ja puvustus
Miinukset:
- ajoittain ei katsoja ymmärtänyt ihan kaikkea mitä lavalla yritettiin antaa ymmärtää (Sandra Lange on erittäin hyvä esiintyjä liikkeissään ja erityisesti silmien liikkeissä, mutta käsin tehdyt pantomiimit ei ollut hänen vahvoja puoliaan)
- käsikirjoitus oli lähtökohdiltaan hyvä ja hauska, mutta olisi kaivannut vielä jonkin verran työstämistä niin kuin itse ohjauskin
Madame Brigitte arvosteltu 12. toukokuuta 2022 (Teatteri Avoimet Ovet)
Runar ja Kyllikki
Kuva © Noora Geagea / KOM-teatteri
Nuoren Kyllikki Saaren murha Etelä-Pohjanmaalla järkytti koko Suomea vuonna 1953. Näytelmäkirjailija Jussi Kylätaskun löyhästi Saaren murhatapaukseen perustuvan Runar ja Kyllikki -näytelmän tarina sijoittuu pieneen hämäläiseen kylään.
Kahden nuoren tarina Isänsä sodassa menettänyt evakkopoika Runar Karlsson on erikoislaatuinen nuorimies, joka mieluiten viettäisi aikansa metsässä kulkien ja eläinten kanssa keskustellen. Yksinäisyydestään kärsivä Runar ei vastaa yleistä mielikuvaa vahvasta ja pärjäävästä miehestä, vaan joutuu kylässä outolinnun asemaan ja yhteisön kiusaamaksi.
Kylässä on myös toinen kaltoin kohdeltu, seurakuntanuori Kyllikki. Kyllikki on koko kylän silmäterä, kiltti ja ahkera tyttö syvästi uskovaisesta Laihon talosta. Kyllikki joutuu kuitenkin kiellettyjen halujen ja häpeällisten tekojen kohteeksi, joista yhteisö päättää yhteisen hyvän nimissä vaieta.
Näiden kahden nuoren elämäntarinat kohtaavat lopulta kohtalokkaasti tavalla, joka on jäänyt Suomen rikoshistoriaan.
Runar ja Kyllikki on kahden eri lailla kaltoin kohdellun nuoren onneton tarina, josta kasvaa koko yhteisön tragedia. Yksipuolinen asenneilmapiiri kuristaa ensin heikot ja lopulta myös vahvat.
Runar ja Kyllikki on tarina yksilöistä yhteisön paineessa, kaksinaismoralismin mädättävästä voimasta, sukupuoliroolien ahtaudesta, seksuaalisuuden häpeästä – ja maailmasta, jossa ihmisellä on vain kaksi tehtävää: kutea ja kuolla.
Ohjaaja Lauri Maijalalla on ohjattavanaan upea kymmenen hengen ensemble. Esityksen nimirooleissa nähdään Ella Mettänen ja Paavo Kinnunen, muissa rooleissa Juho Kuusamo (TeaK), Lotta Lindroos, Juho Milonoff, Karoliina Niskanen, Kati Outinen, Niko Saarela, Satu Silvo ja Eeva Soivio.
(Teksti © KOM-teatteri)
Plussat:
+ lavastus (näytelmän aikana muutamia todella huikeita näyttämökuvia, jotka jäävät katsojan mieleen pitkäksi ajaksi vielä esityksen jälkeenkin)
Miinukset:
- itse koskettava tarina Kyllikistä ja Runarista jää toissijaiseksi, koska roolitus on käännetty päälaelleen eli naiset esittävät miehiä ja miehet naisia (katsoja kiinnittää liikaa huomiota huomaamattaan roolien suorittamiseen eikä tilannetta auta myöskään se, että osa hahmoista on "Putous"-hahmojen kaltaisia tekoviiksineen)- puvustus ei luonut mielikuvaa 1950-luvusta
- pääparin eli Kyllikin ja Runarin välinen kemia ei toiminut tarpeeksi uskottavasti
Runar ja Kyllikki KOM-teatterissa 20. toukokuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 40 minuuttia väliaikoineeen.
Liput 20,50 - 37,50 täältä
La Familia
Teoksessa rikostaustaisten esiintyjien aiemmin kertomattomat tarinat nousevat näyttämölle monisyisinä ja anteeksipyytelemättöminä. Kaiken ympärillä sykkii moderni flamenco, joka on teoksessa synonyymi elämää silmästä silmään katsomiselle.
Porttiteatteri on vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien yhteisöteatteri, ja teoksessa lavalle nousevat tekijöiden omat kokemukset.
Compañía Kaari & Roni Martin on kansainvälinen taiteilijaryhmä, jonka teoksissa suomalainen nykytaide kohtaa andalusialaisen tradition – ensin mainitun ehdoilla. Ryhmän teoksille tunnusomaista on liikkeen ja musiikin rosoisuus, kauneus ja karnevalismi.
Compañía Kaari & Roni Martinin espanjalaiset huippumuusikot, kitaristi Juan Antonio Suárez Cano ja laulaja Victor Carrasco kuljettavat tarinaa eteenpäin yhdessä viulisti Sanna Salmenkallion ja muusikko-säveltäjä Roni Martinin kanssa.
Koreografiasta vastaa Kaari Martin, dramaturgiasta Atro Kahiluoto, ja tekstistä Tuija Minkkinen yhdessä esiintyjien kanssa.
Lavalla nähdään Porttiteatterilaisista Hanna, Hessu, Hilu, Kami, Kari, Ola, Pekka, Pete, Tarmo ja Timo.
(Teksti © Porttiteatteri)
Plussat:
+ huikeat espanjalaiset Victor Carrasco (laulu) ja Juan Antonio Suárez Cano (kitara)
+ Porttiteatterilaisten antautuminen ja rohkeus omaan tarinaansa sekä tekstiin
+ esitysmuotona dokumenttiteatteri on kiinnostava (sellaista toivoisi olevan enemmänkin tarjolla) ja esiintymistilana juuri tämänkaltaisille esityksille on Pannuhalli mitä mainioin estradi
Miinukset:
- esityksen kesto (50 minuuttia meni todella nopeasti - huikean flamencomusiikin sekä tämän ainutlaatuisen perheen ja yhteisön parissa olisi viihtynyt huomattavasti kauemminkin)
- koreografia oli ajoittain haparoivaa ja harjoittelematonta
La Familia Tanssin talossa Pannuhallissa 9.–12.5.2022
Liput 25 / 35 € täältä
Kesto 50 minuuttia (ei väliaikaa).
Ikäraja 12 vuotta.
Kampaamo
Kuva © Mitro Härkönen / Kansallisteatteri
Ansku (Sari Puumalainen) ja Raikku (Maria Kuusiluoma) ovat lapsuudenkavereita, jotka työskentelevät kampaamoyrittäjinä laitakaupungilla. Heidän vuokraamansa Elannon vanha liiketila on hajoamassa käsiin; nurkissa on hometta, ja kreosootin pistävä lemu leijuu ilmassa.
Kun vessanpönttökin lakkaa toimimasta, naisten mielessä syntyy vakaa päätös, ettei näin voi jatkua. Unelma kunnollisesta toimitilasta luo toivoa paremmasta, mutta onko heillä siihen varaa?
Kampaamoa siivoaa Anskun ja Raikun kaveri Sisko (Katariina Kaitue). Naiskolmikkoa yhdistää jatkuva olemassaolon taistelu pienyrittäjinä, elämä teini-ikäisten lasten äitinä sekä aviomiehet, joista ei ole ollut kantamaan vastuuta perheensä hyvinvoinnista. Edes liiketilan huoltomiehestä (Petri Liski) ei näytä olevan apua.
(Teksti © Kansallisteatteri)
Plussat:
+ näyttelijäsuoritukset (näyttelijä Sari Puumalainen viettää Kampaamon roolissa 25-vuotistaiteilujajuhlaansa, mutta esityksessä loistaa ja hurmaa erityisesti Katariina Kaitue Anskun äidin roolissa sekä Anskun siskon roolissa siivoojana)
+ lavastus ja näytelmän musiikki
+ ohjaus ja näytelmän kesto
Miinukset:
- käsikirjoitus olisi kaivannut työstämistä ja tiivistämistä (siinä missä Mika Myllyaho onnistui Korjaamossa täydellisesti, tässä esityksessä valitettavasti ei - kakkavitsit eivät yleisöä naurattaneet ja kampaajien työtä ei käsitelty juuri laisinkaan)
- Maria Kuusiluoman Raikku-rooli oli häiritsevän ylinäytelty ja kova
Kampaamo Vallilan Kansallisteatterissa 24. syyskuuta saakka.
Kesto 1 tunti ja 30 minuuttia (ei väliaikaa).
Liput 20 - 40 € täältä
Jumala on kauneus
Kuva © Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri
Helsingin Kaupunginteatterin ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kevään 2022 yhteistyönäytelmässä koko vuosikurssillinen tulevia teatteritaiteilijoita esittäytyy ja astuu kuvataitelija Vilho Lammen rooliin studio Pasilassa Kristian Smedsin kirjoittamassa, Paavo Rintalan romaaniin perustuvassa näytelmässä Jumala on kauneus (2000).
Näytelmä kertoo nuoren taiteilijan taistelusta itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi (1898–1936) hakee omaa ilmaisuaan Pohjanmaalla ja Pariisissa, innostuu ja pettyy yhä uudelleen, kaiken aikaa pyrkien kohti kauneuden valtakuntaa.
Lampi hakee vastauksia politiikasta, vajoaa hurmokseen Louvressa ja samaistuu niin Vincent van Goghiin kuin haapaankin. Hän on kaikkialla ulkopuolinen, eikä hänen tinkimättömyydelleen ole sijaa tässä maailmassa. Lammen elämä on vuoroin riemua ja vuoroin epätoivoa, mutta hän ei lakkaa kysymästä eikä etsimästä kauneutta.
Näytelmä on paitsi taiteilijakuvaus, myös näytelmä kauneuden kokemisesta, jumaluuden etsinnästä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. Se kertoo ihmisestä, joka kurottaa kohti ikuisuutta.
Esitys on jatkoa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman ja Helsingin Kaupunginteatterin keväällä 2021 alkaneelle kolmivuotiselle yhteistyölle, jossa näyttelijäntaiteen kolmannen vuosikurssin opiskelijat tulevat kevääksi studio Pasilaan ja valmistavat kandiprojektinaan esityksen yhdessä koulun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa.
Yhteistyön myötä näyttelijäopiskelijat tutustuvat oman alansa ammattilaisiin sekä näiden työtapoihin ja käytäntöihin Suomen suurimmassa teatterissa. Samalla teatteri ja yleisö saavat mahdollisuuden tutustua alan opiskelijoihin ja tulevaisuuden lupauksiin.
Studio Pasilassa Jumala on kauneus -esityksessä näyttelevät Veera Anttila, Ville Hilska, Juhana Hurme, Milla Kaitalahti, Akseli Lehtinen, Kate Lusenberg, Heikki Nousiainen, Alexandra Oupornikova, Nana Saijets, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ tulevien näyttelijöiden heittäytyminen ja energisyys (tulevista näyttelijöistä selkeästi erottuivat erityisen lahjakkaat ja karismaatiset Juhana Hurme, Julius Susimäki, Mauno Terävä ja Juuso Timonen)
+ Studio Pasilan lavan käyttö kokonaisuudessaan sekä levittäytyminen osin myös katsomoon
+ esitys tarjosi paljon nähtävää ja koettavaa kaikin aistein (lavalla nähdään mm. kaalinpäitä, jäälohkareita, pyykinpesua sekä ratapölkkyjen pilkkomista)
Miinukset:
- esitys josta pitää tai ei pidä ("joukoturkkamaisuus" viehätti itseäni kovasti, mutta osaa yleisöä se häiritsi jopa niin paljon, että lähtivät väliajalla pois)
- Kristian Smedsin ohjaus oli pienoinen pettymys, kun muistelee hänen aikaisempia ohjauksiaan
- hengästyttävyys (itse tarina taidemaalari Vilho Lammesta jää taka-alalle, kun katsojan huomio kiinnittyy täysin siihen mitä millonkin näyttämöllä tapahtuu ja mitä tapahtuu seuraavaksi)
Jumala on kauneus Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa 14. toukokuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen.
Liput 15-30 € täältä
Bolla

Bolla kertoo riipaisevan tarinan kielletystä rakkaudesta naimisissa olevan perheenisän, albaani Arsimin (Otto Rokka) sekä serbi Milošin (Mikko Kauppila) välillä sodan olosuhteissa 1990-luvun lopun Kosovossa.
Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen tarina nostaa esiin kysymyksiä mahdottomista suhteista, mutta on samalla kuvaus ihmisen ristiriitaisuudesta, avioliitosta ja kaipauksesta.
Bolla on suuri, sodan keskelle sijoittuva rakkaustarina, jossa hyvyys ja pahuus eivät ole mustavalkoisia.
Tuomas Timosen näyttämöversiossa Arsimin vaimo Ajshe (Jessica Grabowsky) nousee miespäähenkilöiden rinnalle ja avaa näytelmään uuden naisnäkökulman.
Bollan rooleissa nähdään Otto Rokan, Mikko Kauppilan ja Jessica Grabowskyn lisäksi Anssi Niemi, Ursula Salo ja Jouko Klemettilä.
Pajtim Statovcin Finlandia-palkitun romaanin ensimmäisen näyttämösovituksen on ohjannut Milja Sarkola.
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ koskettava ja erittäin onnistunut näyttämösovitus romaanista (yleensä näyttämösovitus ei korvaa itse kirjan lukuelämystä, mutta tässä todellakin kävi niin)
+ lavastus, puvustus ja huikea Aleksi Sauran luoma äänimaailma sekä musiikki
+ ohjaus, dramaturgia sekä hyvät näyttelijäsuoritukset (Mikko Kauppila tekee ehdottomasti näytelmän huikeimman roolityön ja Jouko Klemettilä puolestaan hurmaa monilla pienemmillä rooleillaan niinikään)
Miinukset:
- lavastuksen vaihdot tehtiin liian näkyvästi ja kömpelösti rikkoen tunnelmaa aika ajoin (pyörivä lavastus itsessään oli toimiva ja juuri sopiva tähän esitykseen)
Bolla Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 30. huhtikuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 45 minuuttia väliaikoineen.
Liput 20,50 - 41 € täältä
Näytelmä joka menee pieleen

Brittiläisen kirjailijakolmikon Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin palkittu komediahitti ja farssilajityyppiä raikkaasti uudistava Näytelmä joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong, 2012) sai ensi-iltansa Arena-näyttämöllä 9. maaliskuuta.
Alun perin teatterikoulun opinnäytteeksi tehdystä näytelmästä tuli valtava maailmanmenestys, ja nyt se esitetään ensimmäistä kertaa Helsingissä suomen kielellä.
Mestarillista näyttelijäntyötä tarjoavassa Näytelmä joka menee pieleen -komediassa taituroivat Alex Anton, Joel Hirvonen, Risto Kaskilahti, Santeri Kinnunen, Matti Rasila, Eppu Salminen, Eija Vilpas ja Linda Wiklund.
Esityksessä erityisen merkittävään rooliin nousee myös lavastus, ja sen suunnittelusta vastaa Peter Ahlqvist.
Teatterimaailmaan sijoittuvassa komediassa seurataan resurssipulasta kärsivän harrastajateatteriryhmän epäonnista yritystä valmistaa klassinen murhamysteerinäytelmä ensi-iltaan. Jos jokin voi mennä esityksessä pieleen, se menee – ja vieläkin enemmän!
Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin vuonna 2012 teatterikorkeakoulun loppuyöksi käsikirjoittamaa näytelmää esitettiin pienessä pohjoislontoolaisessa pubissa, jossa yleisöä oli aluksi vain nimeksi.
Sana uudenlaisesta, hulvattomasta farssista alkoi kiiriä, ja pian pubi oli täpötäynnä jokaisena esitysiltana. Suosion myötä näytelmä lähti Iso-Britannian-kiertueelle, jota seurasivat Lontoon West End ja Broadway.
Lopulta näytelmä nousi kansainväliseksi hitiksi, jolla on ollut kaksi miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Näytelmä on kahminut useita teatterialan palkintoja, kuten parhaan uuden komedian Olivierin (2015) ja parhaan lavastuksen Tony Awardin (2017).
(Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri)
Plussat:
+ huikea lavastus
+ enimmäkseen hyvät näyttelijäsuoritukset (erityisesti nuori suomalais-irakilainen Alex Anton tekee huikean roolityön, kun taas vanhat konkarit tekevät roolinsa liian tutusti ja omin vahvoin maneerein)
+ kaikin puolin viihdyttävä farssi, mutta ei parhain mitä on Arena-näyttämöllä nähty viime vuosina
Miinukset:
- esityksen kesto (aavistuksen verran liian pitkä, koska jatkuva ja toistuva lavasteiden rikkoutuminen turruttaa jo ensimmäisen tunnin jälkeen)
- komediallisten kohtauksien iskevyys aika ajoin hukassa
- ennalta-arvattavuus
Näytelmä joka menee pieleen Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 13. toukokuuta saakka.
Kesto 2 tuntia ja 25 minuuttia sisältäen väliajan.
Liput 22 - 44 € täältä
Näytelmän traileri
Next to Normal
Perhe näyttää ulospäin täydelliseltä, mutta on tosiasiassa kaikkea muuta. Kodin seinien sisällä varjellaan salaisuutta.
Perheen äiti Diana on potenut kaksisuuntaista mielialahäiriötä viimeiset 16 vuotta. Sairaus järkyttää jatkuvasti perheen tasapainoa, kun masennuskaudet ja kaoottinen onnenhuuma vuorottelevat.
Samalla kun Diana kamppailee hoitojen ja lääkityksen kanssa, hänen miehensä Dan, tyttärensä Natalie ja poikansa Gabriel yrittävät pitää arjen kasassa.
Kuva © Svenska Teatern / Cata Portin
Musikaali vie katsojan syvälle hahmojen sieluun ja sydämeen. Se kuvaa sitä, kuinka vaikeaa ja samalla helppoa on rakastaa ja ymmärtää lähimpiään.
Musikaali Next to Normal on koskettava kuvaus mielen sairaudesta ja läheisriippuvuudesta. Se kuuluu harvalukuiseen Pulitzer-draamapalkinnon saaneiden musikaalien joukkoon ja on myös voittanut kolme Tony-palkintoa, muun muassa parhaan musikaalin palkinnon.
Rooleissa nähdään Maria Ylipää, Alexander Lycke, Sannah Nedergård, David Lindell, Pontus Simm ja Denny Lekström.
(Teksti © Svenska Teatern)
Kuva © Svenska Teatern / Cata Portin
Plussat:
+ koskettava sekä aiheeltaan aina yhtä tärkeä ja ajankohtainen musikaali, joka ei ahdista vakavasta aiheestaan huolimatta
+ huikea orkesteri kapellimestarinaan Kristian Nyman ja hyvät näyttelijät (erityisesti Maria Ylipää, Alexander Lycke ja Denny Lekström vakuuttavat niin näyttelijäsuorituksillaan kuin laulutaidoillaankin)
+ tyylikäs lavastus ja valosuunnittelu, laadukas käsiohjelma ja moitteettomasti toimiva tekstitys teatterin omalla tekstityslaitteella
Miinukset:
- läpisävelletty musikaali on vaativampaa katsojalle kuin normaali musikaali ja varsinkin päällelaulantaa oli paljon, joka oli ajoittain sekavaa (musikaalissa oli 38 kohtausta, joka tuntui kovin runsaalta)
- musikaalin nuoriso ei vakuuttanut yhtä lailla laulutaidoillaan eikä karismallaan niin kuin musikaalin äiti, isä ja psykiatri
- aika ajoin orkesterin soitanta tuli liian kovaa peittäen alleensa näyttelijän/laulajan tulkinnan
Next to Normal Svenska Teaternin suurella näyttämöllä 29.3.2022 saakka.
Kesto 2 tuntia ja 30 minuuttia väliaikoineen.
Liput 28 - 88 € täältä
Esitys tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi mobiilisovelluksella.