Vuoden tiedekirja -palkinto teokselle runoilija Mirkka Rekolasta

Vuoden tiedekirja -palkinnon on saanut Jonimatti Joutsijärven teos Mirkka Rekola I – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin. Teoksen kustantaja on Into.

Kuva © Into

Vuoden tiedekirja -palkinto ohjaa huomion ansiokkaaseen kotimaiseen kirjallisuuteen, jonka taustalla on tieteen kriteerit täyttävä tutkimustyö. Palkinto korostaa luotettavan omakielisen tiedon yhteiskunnallista merkitystä.

Palkinto on suuruudeltaan 25 000 euroa ja se jaetaan vuosittain. Suomen tiedekustantajien liitto rahoittaa sen tekijänoikeusjärjestö Kopioston keräämillä tiedejulkaisujen käyttökorvauksilla.

Palkinto perustettiin vuonna 1989. Siitä on kehittynyt yksi Suomen tärkeimmistä kirjallisuuspalkinnoista. Seitsemän finalistia ja voittajan valitsee päätöksissään itsenäinen raati. Tänä vuonna ehdokkaat ja voittaja seulottiin 99 teoksen joukosta.

Vuoden 2023 palkintoraatiin kuuluivat dosentti Tuomas Kilpeläinen, professori Tiina Kinnunen ja tenure track -professori Helena Leino. Raadin sihteerinä toimi liiton pääsihteeri, professori Pauliina Raento.

Pitämässään palkintopuheessa Tuomas Kilpeläinen kiitti tapaa, jolla teoksessa on hyödynnetty monipuolista lähdeaineistoa. Tarkka ja oivaltava analyysi yhdistyy herkkään ymmärrykseen ihmisyydestä, ja Joutsijärvi uskaltaa astua tieteen ja taiteen rajamaastoon. Hän kirjoittaa taitavasti ja antaumuksella.

Palkinnon voittaja julkistettiin 19. maaliskuuta Helsingissä pidetyssä kutsuvierastilaisuudessa.

Kotimaisia tieteen kustantaja- ja julkaisijayhteisöjä edustavassa Suomen tiedekustantajien liitossa on 152 jäsenyhteisöä.

Palkintoraadin perustelut:

Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista. Hän halusi tulla muistetuksi ennen muuta runoudestaan. Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen.

Tämä poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta. Korkeatasoisen elämäkerran tapaan se kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan, myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.

Lukija pääsee eläytymään Rekolan kehittymiseen tinkimättömäksi kirjoittajaksi – runoilijaksi, joka väistää määrittelyjä ja lokerointia. Tähän kehitykseen vaikuttivat syvästi lapsuuden ja nuoruuden hauras terveydentila ja isän kohtalo, homoseksuaalisuuteen kohdistunut vaino sekä siihen liittynyt pelko, häpeä ja ulkopuolisuus.

Naisten välistä ystävyyttä ja rakkautta sekä näiden suhteiden merkitystä Rekolan elämälle ja vaikutusta hänen kirjailijuuteensa Joutsijärvi kuvaa tarkasti ja analyyttisesti. Hän kirjoittaa antaumuksella tuoden tekstiin herkkää ymmärrystä ihmisyydestä.

Kirja perustuu korkeatasoiselta henkilöhistorialta vaadittavaan vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon. Joutsijärvi on perehtynyt runsaaseen arkistomateriaaliin ja media-aineistoon sekä tehnyt lukuisia haastatteluja. Hän analysoi aineistojaan oivaltavasti ja asettaa ne asiayhteyksiinsä huolellisesti.

Kuvaus kahtiajakautuneen Tampereen ilmapiiristä jatkosodan jälkeen on rikasta ja uskottavaa. Tieteellisen työskentelyn kriteerit täyttyvät teoksessa tinkimättömästi, mutta Joutsijärvi uskaltaa enemmän. Rekolan runouden hienosyisen tulkinnan myötä teos on tieteen ja taiteen rajankäyntiä parhaimmillaan.

Rekolan runoutta voidaan pitää vaikeasti lähestyttävänä, ja se saattanut jäädä monelle vieraaksi. Joutsijärven eläytyvä kerronta kuitenkin saattelee lukijat avartavalle matkalle Rekolan elämän vaiheisiin ja hänen teksteihinsä.

Joutsijärvi on sanankäytön taitaja: ”Tunteet ja kokemukset, joille ei ollut yhteisesti ymmärrettävää kieltä ja kuuntelijaa, mykistivät. Ne kiertyivät kirjoitusta kohti ja musiikiksi, viulunkielille. Pitkiksi kävelyiksi ympäri kaupungin, souteluiksi järven aalloille” (s. 110). Lukija tuskin malttaa odottaa, että pääsee lukemaan Rekolan elämäkerran toisen osan – ja ennen kaikkea, että saa käsiinsä Rekolan runokirjoja.