Kirjailijoiden aseman parantamisen näkökulmasta tehty tuore kirja-alan selvitys on Kirjailijaliiton mukaan pettymys ja sisältää virheitä

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys suomalaisen kirja-alan tilanteesta ja soveltuvin osin lukemisesta julkaistiin 23.4.2026. Selvityksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva kirja-alan nykytilasta ja ministeriön mukaan sen toivotaan toimivan pohjana mahdolliselle kirjallisuuspoliittiselle toimenpideohjelmalle.

Kirjailijoiden aseman parantamisen näkökulmasta selvitys on suuri pettymys. Huoli kirjailijoiden toimeentulosta ei ole mukana, joten selvitys ei anna kokonaiskuvaa kirja-alan nykytilanteesta.

Selvitys on ristiriidassa kulttuuripoliittisen selonteon eduskunnan esille nostaman painopisteen kanssa, eli tekijänoikeuksien ja kulttuurialan toimijoiden toimeentulon edistämisestä.

Selvityksen painoarvoa heikentävät merkittävästi asiavirheet, vajavaiset lähteet, puuttuvat lähdeviittaukset sekä puutteelliset perustelut. Esitettyjen johtopäätöksien pohjalta selvityksen objektiivisuus voidaan kyseenalaistaa.

Kirjailijaliitto on huolestunut siitä, ettei selvitys noudata hallintolain hyvän hallinnon periaatteita, jotka ministeriöitä sekä hallinnon toimeksiannon saaneita koskevat. On vaikea nähdä, miten kyseinen selvitys voisi toimia pohjana kansalliselle toimenpideohjelmalle ja mahdollisille lainsäädäntöehdotuksille kirja-alalla.

Päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon myös kulttuuripolitiikassa. Siksi Kirjailijaliitto toivoo, että kirja-alasta tehtäisiin uusi selvitys ammattimaisen tutkimuslaitoksen kanssa.

Selvityksessä on asiavirheitä liittyen Kirjailijaliiton tutkimuksiin. Kirjailijaliitto on esittänyt oikaisuvaatimuksen OKM:lle 28.4.2026, mutta virheitä ei ole korjattu. Pidämme ongelmallisena, että painoarvoltaan merkittävässä selvityksessä olevia virheitä ei korjata, sillä selvitykseen tullaan viittaamaan alaa koskevassa keskustelussa, mediassa ja päätöksenteossa.

Kirjailijaliitto haluaa huomauttaa myös selvityksen lähteistä. Selvityksessä käytetyt lähteet ovat osin huonosti soveltuvia valtionhallinnon tasoiseen selvitykseen. Selvityksentekijä on käyttänyt argumentointiaan tukevina lähteinä mediatekstejä, kuten kolumneja.

Eri lähteitä ei ole millään tavoin aseteltu keskinäiseen hierarkiaan, vaan esimerkiksi Kirjailijaliiton tilaamat tutkimukset on linjattu epäluotettavaksi lähteeksi, kun taas edellä mainitut tekstityypit esitellään kritiikittömästi objektiivisena tietona.

Kulttuuripoliittisessa selonteossa ja sen toimeenpanosuunnitelmassa on lukuisia ehdotuksia tekijänoikeuksien ja tekijän aseman parantamisen vahvistamiseksi, mutta kirja-alan selvityksestä ne puuttuvat. Selvityksessä ei ole lainkaan avattu DSM-direktiiviä ja tekijänoikeuslain uutta tekijän asemaa parantavaa sääntelyä vain sivutaan. Kyse on aivan keskeisestä sääntelystä luovien alojen, kuten kirja-alan kannalta.

OKM:n rahoittamaa, kirja-alan toimijoiden kanssa yhteistyönä vuonna 2024 toteutettua Kirjallisuus digitaalisessa murroksessa -hanketta ei ole mainittu tai käytetty selvityksessä lähteenä. On täysin kestämätöntä, että näin keskeinen kustannussopimuksia ja kirjailijoiden asemaa koskeva asiakirja jätetään pois kirja-alan selvityksestä.

Selvityksessä on lukuisia väitteitä muun muassa liittyen suoratoistopalveluihin, joita ei ole lainkaan perusteltu eikä niiden yhteydessä myöskään ole viittausta mihinkään lähteeseen.

(Teksti © Suomen Kirjailijaliitto)