Taiteilijoiden kiinnittyminen monialaisiin työyhteisöihin vaatii toimintaprosessien selkiyttämistä

Jo useamman vuosikymmenen ajan kansalliset ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet taiteilijoiden osaamisen vahvistavan useita eri toimialoja, erityisesti kohtaavassa työssä. Erilaiset hierarkioista vapaat, taideperustaiset toimintamallit ovat osoittautuneet tehokkaiksi uudistamisen työvälineiksi erityisesti sosiaali-, terveys- ja hoiva-aloilla.

Käytännön tasolla taiteilijoiden työllistyminen uusille monialaisille sektoreille ei kuitenkaan ole vakiintunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

– "Taiteilijoiden monialainen työskentely eri organisaatioissa toteutuu edelleen lähinnä yksittäisillä apurahoilla tai ostopalveluna tuotettavilla lyhytaikaisilla tilauksilla", Niina Oinas kertoo.

– "Olen työurallani saanut kokea taiteen vaikuttavuuden osana kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääntymistä erilaisissa yhteisöissä. Ihminen on lähtökohtaisesti luova olento, koki hän arkipuheessaan olevansa luova tai ei. Nämä kokemukset ohjasivat minut tutkimaan sitä, miten taiteilijan ammatillista asemaa voisi kehittää monialaisissa yhteistöissä. Hyväksi havaittuja käytäntöjä olisi syytä saada vakiinnutettua yhteiskuntamme eri sektoreille", Oinas sanoo.

Niina Oinas on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2010 pääaineenaan mediatiede. Käsi- ja taideteollisuuden perustutkinnon hän on suorittanut Hämeen ammatti-instituutissa Wetterhoffilla vuonna 2002.

Työurallaan Oinas on kehittänyt monialaisia työskentelytapoja yhteisötaiteilijana eri sektoreilla toimiessaan toiminimiyrittäjänä, yhdistysten kautta ja palkattuna työntekijänä. Vuodesta 2021 alkaen hän on työskennellyt Lapin yliopistolla kehittämishankkeissa suunnittelijana ja asiantuntijana.

Kuva © Ville Rinne

Niina Oinaan väitöstutkimuksen aineisto on kerätty Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan hallinnoimassa Työtaide-hankkeesta, jota osarahoittivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin elinvoimakeskus.

Oinas toimi taideperustaisen toimintatutkimuksen perinteitä noudatellen tutkimuksessa aktiivisena toimijana, taiteilija-tutkijana, ja tutkimuksessa onkin henkilökohtainen ote yleisesti tunnistettuun yhteiskunnalliseen haasteeseen.

– "Työtaide-projektin aikana työskentelimme Sinikka Kyllösen kanssa yhteisötaiteilijoina kolmessa eri organisaatiossa vuosina 2021 ja 2022. Tavoitteenamme oli vahvistaa työhyvinvoinnin elementtejä taideperustaisen toiminnan kautta", Oinas kertoo.

Taiteilijoiden heikko työllisyysasema on tunnistettu monissa erilaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä, mutta konkreettisesti taitelijoiden monialaiseen työllistymiseen keskittyviä tutkimuksia on Suomessa tehty toistaiseksi verrattain vähän.

Niina Oinaan väitöstutkimus tuo esiin monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia, hyviä käytänteitä ja vielä kehittämistä vaativia haasteita.

– "Taiteilijoiden työskentelyä yhteiskunnallisena toimijana ei yleensä tunnisteta. Nykytaiteilijoiden työ on muuttunut melko aktivistiseksi ja monitaiteiseksi, eikä se enää vastaa kaunotaiteiden aikaisiin suppeisiin mielikuviin taiteilijan työstä", Oinas sanoo.

Oinaan tutkimuksessa tulee ilmi, että taiteilijoiden soveltavilla työmenetelmillä voidaan vahvistaa etenkin organisaatioiden kulttuurihyvinvointiin liittyvää osaamista sekä uudistaa työkulttuurin käytäntöjä sosiaalisesti kestävämpään suuntaan.

Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa ilmiötä, jossa taide- ja kulttuurisuhteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tunnistettu tärkeäksi osaksi mielenterveyden, fyysisen hyvinvoinnin ja mielekkään elämän näkökulmista.

– "Erityisesti meillä pohjoisessa taide- ja kulttuurisuhteen vahvistaminen voi tukea yksilöiden ja yhteisöjen paikallisidentiteettejä, oman kulttuurin arvostuksen nousua ja elinympäristöön aktiivista kiinnittymistä. Tämä kaikki on äärimmäisen merkittävää ihmisten kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille", Oinas kuvailee.

Jotta taitelija voi kiinnittyä monialaiseen työyhteisöön, yhteistyömallien toimintaprosesseja tulee selkiyttää. Tämän vuoksi Oinas on kehittänyt väitöstutkimuksessaan prosessimallin, joka tukee taiteilijoiden ammatillista asemaa monialaisissa työyhteisöissä.

Prosessimallin keskiössä on yhteissuunnittelu. Yhteiset tavoitteet ja tarpeet tulisi tehdä selväksi monialaisen työyhteisön kesken. Tämän mahdollistumiseksi taiteilijalle tarvittaisiin tasavertainen ammatillinen asema osana työyhteisöä tai vahvasti kiinnitettynä työyhteisön toimintaan. Malli tunnistaa myös itseohjautuvuusteoriasta tuttuja elementtejä.

– "Itseohjautuvuusteorian mukaisesti jokaisella työpaikalla yksilön tulisi saada kokemuksia omasta kyvykkyydestään, yhteisöllisyydestä ja autonomiasta, jotta työskentely olisi mielekästä, tuottoisaa ja työntekijän hyvinvointia tukevaa. Tämä pätee myös taiteilijoihin monialaisilla tehtäväkentillä. Taiteilijan työssä korostuu varsinkin autonomia, joka on olennainen osa taiteilijan työtä ja joka mahdollistaa aidon luovan prosessin syntymisen", Oinas huomauttaa.

Taiteilijat eivät yksin voi muuttaa organisaatioiden toimintakulttuureita, vaan tarvitaan rahallisia resursseja toimenpiteisiin, jotka edistävät ja kehittävät kulttuurihyvinvoinnin toimintoja ja palveluita. Erityisesti aluekehittämisen tarve tästä näkökulmasta korostuu pohjoisessa.

Oinas on toteuttanut tutkimuksen osana vertaisarvioidun taiteellisen osion, jossa hän on tarkastellut oman taidesuhteensa kehittymistä. Sosiaali- ja terveysalan yhteisöissä työskennellessään Oinas koki taiteilijana tarvetta avata taide-käsitettä teokselliseen muotoon ja pohtia taiteen rajauksia taidemaailman sisällä ja sen ulkopuolella.

Not a(r)t all! -näyttely oli esillä Lapin yliopiston Galleria Hämärässä 1.–17.2.2022. Näyttelyn representaatioon voi tutustua Galleria Kopiossa 20.10.–5.11.2026.