Tietokirjailijapalkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessuilla

Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämät Tietokirjailijapalkinnot jaettiin Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 24. lokakuuta. Tietokirjailijapalkinnot ovat suuruudeltaan 8 000 euroa, ja ne myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiok­kaasta tietoteostuotannosta. Palkinnot jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Timo Tossavainen ja varapuheenjohtaja Markus Hotakainen.

Vuoden 2026 Tietokirjailijapalkinnot saivat Kai Ekholm, Markku Heikkilä, Jenni Räinä, Ilkka Taipale ja Vappu Taipale. Palkinnot jaettiin nyt 26. kertaa.

Kai Ekholm on ylikirjastonhoitaja emeritus ja tietokirjailija, joka asuu Vantaalla. Markku Heikkilä on oululainen Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Tiedeviestinnän päällikkö.

Jenni Räinä on Oulussa asuva kirjailija ja toimittaja. Ilkka Taipale on joukkolääketieteen dosentti, joka asuu Helsingissä. Helsinkiläinen Vappu Taipale on professori sekä Kuopion ja Tampereen yliopiston dosentti.

Vuodesta 2001 saakka myönnetyn Tietokirjailijapalkinnon ovat saaneet aiemmin muun muassa Suvi Ahola, Seppo Hentilä, Anna Kortelainen, Katleena Kortesuo, Anu Lahtinen, Lasse J. Laine, Mirkka Lappalainen, Arto Mustajoki, Pirjo Lyytikäinen, Risto Niku, Jake Nyman, Ulla-Maija Paavilainen, Pirjo Saarnia, Hannu Salmi, Pasi Saukkonen, Eveliina Talvitie, Jukka Tarkka ja Johanna Vehkoo.

Suomen tietokirjailijat ry:n palkinnot rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.

Palkintoperustelut:

Kuva © Heini Lehväslaiho

Kai Ekholm

Professori, FT Kai Ekholm on tuottelias tietokirjailija, joka on julkaissut yli 30 tietoteosta. Hän on työskennellyt myös muun muassa Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajana vuosina 2001–2018 aina eläkkeelle jäämiseensä asti. Hän on toiminut kansainvälisen kirjastojärjestön IFLA:n sananvapauskomitean puheenjohtajana sekä Maailman kansalliskirjastojen foorumin puheenjohtajana.

Ekholmin ura kirjailijana on pitkä – 1980-luvun alkupuolella ilmestyneiden Suomessa julkaistujen science fiction -teosten ja dekkareiden maailmaan sukeltaneiden katsausten jälkeen Ekholm paneutui sodasta toipuvan Suomen yleisten kirjastojen kiellettyihin kirjoihin ja kirjoitti aiheesta väitöskirjan (Kielletyt kirjat 1944–1946 – Yleisten kirjastojen kirjapoistot vuosina 1944–1946, Oulun yliopisto, 2020).

Senkin jälkeen Ekholm on useassa teoksessaan käsitellyt sensuuria ja kirjastojen kaltoinkohtelua. Eläkkeelle jäämisen jälkeen Ekholmin julkaisutahti on vain kiihtynyt, ja viime vuosina hän on laajentanut kirjailijaprofiiliansa kirjoittamalla elämäkerrallisia teoksia mm. Anselm Hollosta (Anselm Hollo – Beatnik planeettamatkalla, Rosebud Books, 2022), Jörn Donnerista (Jörn Donner, kuinka te kehtaatte, Docendo, 2020) ja Matti Klingestä (Mies jolla oli Matti Klingen kasvot, Otava, 2024).

Kai Ekholm tunnetaan päättäväisenä sananvapauden ja tutkijoiden puolesta puhujana, joka tarvittaessa osaa nousta ärhäkästikin puolustamaan kansalaisten lukutaitoa, sivistyksen arvoa ja kirjastojen asemaa kansakunnan muistina. Tietokirjailijana Ekholm on tarkka ja huolellinen, ja hänen tekstiensä persoonallinen ote tempaa lukijan mukaansa.

Kuva © Ville Rinne

Markku Heikkilä

Markku Heikkilä työskenteli sanomalehti Kalevassa eri tehtävissä 1986–2010 seuraten samalla läheltä pohjoisen ja arktisen yhteistyön kehittymistä. Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkönä. Tässä tehtävässä hän on tehnyt arktista tutkimusta ja sen yhteiskunnallista merkitystä tunnetuksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Tietokirjailijana Heikkilä on dokumentoinut arktisen yhteistyön ja suomalaisen arktisen ajattelun kehitystä. Arktiset visiot (Pohjoinen, 1998) on silminnäkijän monipuolinen kuvaus kansainvälisen arktisen yhteistyön synnystä. Teoksessa Jos menetämme Arktiksen (Arktinen keskus, 2019) hän tarkastelee Suomen arktisen ajattelun kehitystä 1980-luvulta nykypäivään.

Arktinen kattaus (yhdessä Marjo Laukkasen kanssa, Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 2016), kuvaa Suomea arktisena maana ja nostaa esiin arktisen arjen osaajia eri puolilta maata. Arktisen maailman jäljillä (Into, 2023) -teos on ilmestynyt myös englanniksi, ja se vie Heikkilän vuosikymmenten aikana karttuneen arktisen tietämyksen kansainvälisen lukijakunnan ulottuville.

Teos perustuu 25 vuoden matkoihin arktisen alueen kahdeksassa maassa ja yhdistää henkilökohtaiset havainnot, historian, arktiset kulttuurit, alkuperäiskansat ja geopolitiikan yleistajuiseksi kokonaisuudeksi.

Heikkilän ansio on siinä, että hän on vuosikymmenten ajan yhdistänyt journalistin tarkkuuden, tietokirjailijan näkemyksen ja tiedeviestijän kyvyn tehdä vaikeista arktisista kysymyksistä ymmärrettäviä. Hänen tuotantonsa muodostaa arvokkaan dokumentin ajasta, jolloin arktinen yhteistyö syntyi, kehittyi ja on nyt geopoliittisten muutosten keskellä joutunut uuteen vaiheeseen.

Kuva © Teija Soini / Otava

Jenni Räinä

Oululaisen kirjailija–toimittaja Jenni Räinän tuotannon keskiössä ovat luonto, ihminen ja näiden keskinäinen, muuttuva suhde. Tietokirjoissaan Räinä liikkuu sujuvasti henkilökohtaisen kokemuksen, journalistisen tiedon ja laajojen yhteiskunnallisten kysymysten välillä. Hänen teoksensa katsovat tarkasti erityisesti pohjoista Suomea ja tekevät näkyväksi ympäristössä ja ihmisessä tapahtuvia muutoksia.

Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä (Like, 2017) kuvaa elämää suomalaisen yhteiskunnan maantieteellisillä ja kokemuksellisilla reunoilla. Metsä meidän jälkeemme (Like, 2019) on tehty yhdessä Pekka Juntin, Anna Ruohosen sekä valokuvaaja Anssi Jokirannan kanssa, ja se pureutuu suomalaisen metsän tilaan ja metsien käyttöön.

Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla (Like, 2021) tarkastelee naisten suhdetta luontoon, ja Veden ajat (Like, 2025) jatkaa Räinälle ominaista luonnon muutosten tutkimista hänen omaan lapsuuteensa ja yhteiskunnallisiin muutoksiin peilaten.

Jenni Räinä on omaleimainen, ilmaisuvoimainen ja rohkea tietokirjailija. Hänen teoksissaan perusteellinen journalistinen työ yhdistyy vahvaan kirjalliseen ilmaisuun ja kykyyn nähdä suurten yhteiskunnallisten ja ekologisten muutosten keskellä yksittäinen ihminen.

Räinä kirjoittaa aikamme suurista kysymyksistä läheltä ja koskettavasti. Hän osaa kohdata kipua ja raadollisuutta ja tuoda siihen ripauksen toivoa, jolloin aiheiden monimutkaisuus on lukijalle helpommin vastaanotettavissa.

Räinä ei jätä lukijaa yksin. Hänen tuotantonsa avartaa käsitystämme suomalaisesta luonnosta ja kutsuu pohtimaan omaa luontosuhdetta ja sitä, minkälaiseksi haluamme sen tulevaisuudessa muodostuvan.

Kuva © Nauska / Into

Ilkka Taipale

Sosiaalilääketieteen dosentti Ilkka Taipale on psykiatri, poliitikko ja kansalaisaktivisti. Hän on toiminut muun muassa kansanedustajana, ylilääkärinä ja professorina, ja hän on ollut aktiivinen lukuisissa kansalaisjärjestöissä, kuten Sadankomiteassa ja Suomen Rauhanliitossa sekä Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestössä.

Ilkka Taipale on tuonut tuotannossaan esiin miesten ja erityisesti syrjäytyneiden – asunnottomien, alkoholistien ja yksinäisten – miesten ongelmia. Hänen tuoreimpia teoksiaan ovat Mielisairaalassa – Lääkärin muistelmat (Into, 2017), Pois puute, pois kurjuus – Pari kerppua kirjoituksia (Kustannus Kunnia, 2019) ja Sinisilmäinen pasifisti – Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä (Rosebud Books, 2024) sekä yhteinen muistelmateos Vappu Taipaleen kanssa Taipaleella (Into, 2022).

Ilkka Taipaleen kymmenistä toimitustöistä on syytä mainita 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (Itämerikeskussäätiö, 2006; uudistettu laitos SKS, 2013; uudistettu laitos Into, 2017). Teos on yli 50 käännöksellä Kalevalan jälkeen toiseksi käännetyin suomalaisteos.

Ilkka Taipaleen tuotantoa leimaa paitsi asiantunteva ote myös vankka vakaumus ja vahva empatia. Kuvia ja auktoriteetteja Taipale ei ole kumartanut koskaan.

Hän on rohkea kirjoittaja, joka on aina heikompien puolella ja taistelee johdonmukaisesti ihmisten eriarvoistumista vastaan. Ilkka Taipaleen teokset ovat laadukkaasti ja hersyvästi kirjoitettuja, ja myös vanhempi tuotanto on kestänyt hienosti aikaa.

Kuva © Nauska / Into

Vappu Taipale

Professori Vappu Taipale on lääkäri, psykiatri ja poliitikko, joka on toiminut sosiaali- ja terveysministerinä ja johtanut sekä Sosiaalihallitusta että sen seuraajia, Sosiaali- ja terveyshallitusta ja Stakesia. Taipale on erikoistunut lasten- ja nuorisopsykiatriaan, ja hän on työskennellyt sekä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa että Tampereen ja Kuopion yliopistoissa.

Vappu Taipale on uransa aikana kirjoittanut lukuisia oman alansa kirjoja – niin lääketieteellisiä julkaisuja, populaareja tietoteoksia kuin elämäntaito-oppaitakin. Useimpien teema kietoutuu lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja erityisesti mielenterveyden ympärille.

Jo Taipaleen ensimmäinen, Eero Valanteen kanssa kirjoitettu teos oli otsikoltaan Lastenpsykiatria (WSOY, 1971). Myöhemmin on ilmestynyt esimerkiksi Nuoruusiän kriisit (yhdessä Tor-Björn Hägglundin ja Kari Pylkkäsen kanssa, Gummerus, 1978), Lasten mielenterveystyö (WSOY, 1992) ja Rakas lapsi – Muistoja & ymmärrystä kasvamisesta (Into, 2019).

Vappu Taipaleelle ovat olleet tärkeitä myös ikäihmiset, joille on suunnattu esimerkiksi Isoäitikirja (WSOY, 2002, uudistettu laitos Into, 2017) sekä Vanha ja vireä – Virkistyskirja vanhoille naisille (WSOY, 2011; uudistettu laitos Into, 2017).

Vappu Taipaleen tuotannossa yhdistyvät vankka asiantuntemus ja huoli ihmisten – erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten – hyvinvoinnista. Hän on tarttunut aiheisiin ja ongelmiin, jotka eivät ole helppoja eivätkä ratkaisut yksinkertaisia – ja jotka ovat nyky-yhteiskunnassa valitettavasti yhä ajankohtaisempia.

Vappu Taipaleen tuotannosta välittyy inhimillinen lämpö. Teokset ovat sujuvasti kirjoitettuja, ja niissä yhdistetään yksityinen kokemus taitavasti laajempiin ilmiöihin.